Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin. Kirjoittajina ovat Professoriliiton aktiivitoimijat.

22.8.2016

Strategiointia yhdessä

Luin kesän aikana pari uutta mielenkiintoista tutkimusta yliopistojen strategisesta johtamisesta.

Sanna Nokelaisen väitöskirja Kun strategiapöhinä tuli taloon kertoo jännittävällä tavalla Tampereen teknillisen yliopiston strategioinnin kehittymisestä ja eri toimijoiden valta-asetelmien muuttumisesta yliopiston olemassaolon aikana. Väitöskirjassa kerrotaan mm. kolmikantahallitusten aikakauden päättymisestä sekä strategiatoimijuuden muutoksesta kohti muodollisten organisatoristen asemien kautta muodostuvaa toimijuutta. Samalla laitosten ja yksiköiden itseohjautuvuus, vapaus ja yhteisöllisyys ovat vähentyneet. Tutkijan mukaan laitosten ja tutkimusryhmien pienyritysmäinen toiminnan pyörittäminen ei 2000-luvulle tultaessa ollut ylimmän johdon mielestä koko organisaation edun mukaista ja toivottavaa. ”Yrittäjyys” muuttui sisällöllisestä ja ideoihin liittyvästä itseohjautuvuudesta (vrt. yritysten tuotekehitys) rahoituksen hankkimiseen ja projektien myymiseen (vrt. yritysten myynti ja markkinointi).  

Nokelainen nostaa esille yliopistojen keskijohdon (dekaanit, laitosjohtajat) vaativan roolin. Keskijohto on merkittävässä roolissa ylhäältä tulevan viestin tulkkina. Hämmästyttävää on, että samanaikaisesti keskijohdon oma kokemus toimijuudesta on vähäinen. Syyksi löytyy se, että keskijohto on päässyt vaikuttamaan vain vähän itse yliopiston strategiaan. Oma rooli yliopiston strategiassa koetaan lähinnä toteuttavaksi – ja jopa ulkopuoliseksi. Merkittävä strategiatoimijuus on siirtynyt yliopiston ulkopuolelle.

Yliopistojen keskijohdon merkitystä strategisessa johtamisessa korostaa myös Sinimaaria Ranki tutkimuksessaan Strateginen johtaminen suomalaisissa korkeakouluissa. Hän tutki korkeakoulujen ylimpien johtajien kokemuksia ja näkemyksiä strategisen johtamisen keskeisistä elementeistä. Rankin mukaan yliopistojen keskijohdolla on vaativa tehtävä yhteensovittaa yhteiset tavoitteet ja oman työn autonomia.

Professoriliiton selvitysten mukaan professorit kokevat pystyvänsä vaikuttamaan omaan työhönsä. Sen sijaan he eivät pysty vaikuttamaan riittävästi organisaationsa toimintaan ja päätöksentekoon. Professorit haluaisivat päästä vaikuttamaan mm. yliopistojen strategioihin, tutkimuksellisiin painopisteisiin, rakenteellisiin uudistuksiin, yliopiston budjettiin sekä hallinnon ja johtamisen prosesseihin. Professorikunta haluaisi myös päästä päättämään, kuka päättää.

Nokelainen nostaa tutkimuksessaan esille sen, että osallistuneisuuskokemus ei välttämättä synny pelkällä kommentointimahdollisuudella. Yliopistojen olisikin kehitettävä erilaisia tapoja osallistaa yliopistoyhteisöään. Eikä vain osallistaa, vaan antaa osallistuneisuuskokemus. Kokemus siitä, että on päässyt osallistumaan ja vaikuttamaan. Liitto on kerännyt professoreilta ideoita vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Professorit esittävät mm. vuorovaikutuksen lisäämistä erilaisten virallisten ja epävirallisten tapaamisten muodossa, avoimempaa tiedottamista jo asioiden valmisteluvaiheessa, enemmän tietoa päätöksenteon taustoista (myös numeerista tietoa), demokraattisempia ja läpinäkyvämpiä päätöksentekoprosesseja sekä johtamiskulttuurin muutosta.  

Yliopistolain vaikutusten arviointiraportti on valmistumassa. Edellisen raportin mukaan yliopiston eri tason yksiköillä oli ollut heikot mahdollisuudet vaikuttaa yliopiston strategian sisältöön. Liitto esitti tuolloin, että yliopistojen päätöksenteossa tulisi enemmän hyödyntää yliopistoissa olevaa asiantuntemusta laajentamalla kollegion tehtäviä. Liitto vaati, että yliopistoyhteisön osallistumista strategiseen keskusteluun tulee lainsäädännöllä vahvistaa. Eduskunnan sivistysvaliokunta piti tuolloin yliopistoyhteisön laajaa osallistumista strategisen keskusteluun siinä määrin tärkeänä, että se kehotti opetus- ja kulttuuriministeriötä arvioimaan tarvetta täsmentää lainsäädäntöä tältä osin. Valmisteilla oleva arviointi osoittaa, ovatko uudistustarpeet ennallaan.

Lopuksi esimerkillinen esimerkki yliopisto- ja tiedemaailman ulkopuolelta. Berliinin filharmonikoissa on vahva perinne orkesterin itsemääräämisoikeudelle. Suuret päätökset tehdään yhdessä, kollegiaalisesti. Muusikot kokevat olevansa ylin päättävä elin. Berliinin filharmonikoita pidetään yhtenä maailman parhaimmista orkestereista. 

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita