Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

16.10.2018

Oma huone

Kirjailija Virginia Woolf esitti kuuluisassa Oma huone -esseessään vuonna 1928, että naisella on oltava oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa työkseen. Oma huone symboloi Woolfille naisen itsenäisyyttä: henkistä ja taloudellista riippumattomuutta sekä mahdollisuutta toteuttaa itseään omassa ammatissaan. Oma huone tarkoittaa esseessä yleisemminkin luovan työn edellytyksiä.

Mitä oma työhuone merkitsee professoreille? Tai ylipäätään yliopiston kaikille niille tutkijoille ja opettajille, jotka luovat uutta tietoa ja kirjoittavat siitä?

Professorin työ -selvityksessä vuonna 2012 professorit vielä kertoivat olevansa suhteellisen tyytyväisiä yliopiston tarjoamaan työhuoneeseen. Sittemmin tilanne on huonontunut. Vuonna 2016 Yliopisto professorin työnantajana -selvityksessä 22 % vastanneista sanoo, että työskentelytilat ovat heikentyneet kahden viime vuoden aikana.

Yliopistot ovat tiivistäneet tilojaan. Niin korjattavissa rakennuksissa kuin uudisrakentamisessakin ovat tulleet muotiin maisemakonttorit, joissa kullakin on oma työpöytä. Viimeisintä huutoa ovat kuitenkin monitilaympäristöt. Niissä ei ole enää omaa työpistettäkään, vaan työntekijä etsii paikan itselleen ja kannettavalle tietokoneelleen.

Jäsenten pyynnöstä Professoriliitto kirjelmöi viime vuonna eräälle yliopistolle valtuustonsa linjauksesta, jonka mukaan professorilla tulee olla mahdollisuus – niin halutessaan – saada oma työhuone. Perustelut ovat selkeät. Professorin työnkuvaan kuuluu pitkäjänteistä keskittymistä vaativia tehtäviä. Tutkimustyö suunnitteluineen, neuvotteluineen ja raportointeineen edellyttää työrauhaa. Tutkimus tuottaa salassa pidettäviä tutkimusaineistoja, joita pitäisi voida käsitellä suojassa muiden katseilta tai korvilta. Professori ohjaa väitöskirjoja ja muita opinnäytteitä, joiden tiimoilta käydään luottamuksellisia keskusteluja opiskelijoiden kanssa. Monet toimivat myös opiskelijoiden tuutoreina tai omaopettajina, ja tällöin jutellaan henkilökohtaisista asioista.

Maisemakonttoreissa ja monitilaympäristöissä on ohjaus- tai vetäytymishuoneita, joissa on tarkoitus saada työrauhaa. Niillä on kuitenkin paljon käyttöä, ja ne pitää erikseen järjestelmästä varata. Käytännössä siis professori sopii ensin opiskelijansa tai opiskelijaryhmänsä kanssa ohjausajan, etsii sitten tilan ja varaa sen, ja lopuksi ilmoittaa opiskelijoille vaikkapa sähköpostitse, mihin tilaan näiden pitäisi tulla. Puuhaa riittää, kun ohjattavia on professorilla useita kymmeniä.

Monen professorin työnkuva vaatisi omaa työhuonetta. Yliopistohallinnon pistämätön argumentti kuitenkin on, että mieluummin yliopisto ”säästää seinistä” kuin irtisanoo työntekijöitään. Se on selvä. Pahoin kuitenkin pelkään, että häiriöiset työtilat verottavat luovuuttamme.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita