Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

16.11.2015

Arjen arvot: demokratian trikolori

Demokratia ei toteudu juhlapuheissa vaan arjessa. Sen keskeisten ihanteiden arvoa ei mitata siellä, missä yhteiskunnan etuoikeutetut tapaavat toisiaan vaan kansalaisten jokapäiväisessä elämässä.

Pariisilaiset kokoontuivat viime perjantai-iltana 13.11.2015 tavalliseen tapaan viettämään aikaa yhdessä: konsertteihin ja urheilutapahtumiin, ravintoloihin nauttimaan hyvästä ruoasta ja baareihin juomaan viiniä ja keskustelemaan. Kaikki tuo on itsestään selvä osa alkavaa viikonloppua. Harva ajattelee, että tapahtumat ja kokoontumiset, joiden varaan vapaa-ajan viettäminen rakentuu, ovat mahdollisia vain kansanvaltaisen oikeusvaltion turvaamien vapauksien ansiosta.

Terroristit käyttivät kovia aseita ja toivat taistelukentän todellisuuden keskelle rauhaan tottunutta Eurooppaa. Hyökkääjät taltutettiin ja eliminoitiin, haavoittuneet ja loukkaantuneet kuljetettiin sairaaloihin hoidettavaksi, rikostutkijat ja turvallisuusviranomaiset aloittivat työnsä. Ranskalainen yhteiskunta elää todeksi yhteisvastuullisena solidaarisuutena ilmenevää veljeyttä, jota ylläpidetään lainsäädännöllä ja johon ihmiset arkisella työllään ja toiminnallaan osallistuvat.

Länsimaisen yhteiskunnan ihanne ilmaistaan usein puhumalla siitä avoimena demokratiana. Avoimuutta ei voida toteuttaa, jos yhteiskunta rakentuu eriarvoisuuden varaan. Ranskan suuren vallankumouksen yksi keskeinen tavoite oli syntyperän määrittämien säätyetuoikeuksien poistaminen. Yhtäläiset oikeudet on pyritty vähitellen takaamaan lainsäädännön avulla, mutta mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttamisessa riittää edelleen tehtävää.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat muuttuneet viimevuotista mainoslausettakin vähempitehoiseksi sanarimpsuksi, ja avoimen demokratian arvoja pidetään menneen ajan tavarana. Avoin demokratia ei ole syntynyt itsestään. Sen keskeiset ajatukset ovat valtavan, vuosisatoja kestäneen ajatustyön tulosta ja sen käytännön toteuttaminen on ollut monen sukupolven suunnaton hanke. Avoin demokratia ei pysy pystyssä ilman, että sitä ylläpidetään, puolustetaan ja uudistetaan. Se pysyy voimassa vain arjen sitoumuksina. 

Aseellisen iskun voi toteuttaa nopeasti, samoin vastaiskut, joiden tavoite on väkivalloin tuhota terroristien tukikohtia, asevarastoja ja värväyskeskuksia. Nopeat hyökkäykset ja väkivalta eivät kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa. Ääriajattelusta kumpuavaa terrorismia ei voida hävittää terroristien keinoilla.

Avoin demokratia ei ole aatteellisesti neutraali järjestelmä. Avoin demokratia ei ole olemassa ideana eikä sillä ole arvoa ihanteena vaan ainoastaan yhteiskuntajärjestelmänä, joka toteutuu ihmisten arjessa. Avoin demokratia toteuttaa vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Se edellyttää, että ovia ei suljeta ihmisen kansallisuuden ja syntyperän perusteella, ettei leimaaville ennakkoluuloille ja ahtaille stereotyyppisille käsityksille anneta valtaa. Vaistonvaraiset ratkaisut ovat nopeita ja pelko alkaa vaikuttaa huomaamatta. Kauhistelu ja päivittely palvelevat hetkellisiä emotionaalisia tarpeita, mutta ohjaavat ajattelua harhaan. Harkitut päätökset edellyttävät malttia ja luotettavaa tietoa.

Yliopistoon kohdistuu suuria odotuksia ja vaatimuksia. Meiltä odotetaan nopeita ratkaisuja poliitikkojen muotoilemiin ongelmiin. Demokratiaa on totuttu pitämään itsestään selvyytenä. Samalla tavalla on unohdettu, millä kaikilla tavoilla yliopisto ylläpitää, puolustaa ja uudistaa avoimen yhteiskunnan keskeisiä arvoja. Hitaan, hellittämättömään sitoutumiseen perustuvan arjen työn arvoa ei ole yhtä helppo laskea kuin yksittäisten innovaatioiden. Tärkeimmät tavoitteet voivat kuitenkin toteutua vain sen ansiosta.