Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

4.4.2016

Oheisvahinkoja, haittavaikutuksia ja pakkoratkaisuja

Sodankäynnissä puhutaan oheisvahingoista, kun ei tahdota myöntää, että omat sotatoimet ovat johtaneet siviilien kuolemaan ja ei-sotilaallisten kohteiden tuhoutumiseen. Sodankäynnin sääntöjen mukaan iskuista tiheästi asutuille kaupunkialueille olisi pidättäydyttävä, koska ne vaarantavat siviilit. Korostamalla varsinaista tavoitetta ja sen merkitystä ja leimaamalla muut tuhot oheisvahingoiksi huomio voidaan kuitenkin kääntää hyökkäyksen toimeenpanijan toivomaan suuntaan.

Hoito-ohjeissa kuvataan lääkkeiden hoidollisia ja sivuvaikutuksia. Lääkkeen määräävä lääkäri korostaa annostusohjeen noudattamisen tärkeyttä hoidollisten hyötyjen saavuttamiseksi. Potilaalle lääkkeen haitat voivat kuitenkin olla koettua hyötyä merkittävimmät, minkä vuoksi lääke jää ottamatta. Hyödyistä ja haitoista puhuminen heijastaa näkökulmaa, joka ihmisellä on lääkkeen aiheuttamiin vaikutuksiin, biokemiallisesti lääkkeillä on vain vaikutuksia.

Hallitus perustelee toimiaan vetoamalla taloudellisen toimintatilan ahtauteen. Tilanne kuvataan pakoksi, joka kaventaa valinnanvapautta ja toimintavaihtoehtoja. Päättäjät kyllä tahtoisivat, mutta eivät voi. Muuta ei ole tarjolla, kun olosuhteet pakottavat.

Oheisvahingoista ja haittavaikutuksista puhuminen ovat tapoja korostaa tavoitteiden kannalta suotuisia seurauksia. Samalla sanoudutaan epäsuorasti irti toiminnan aiheuttamia haittoja koskevasta vastuusta tai häivytetään se näkyvistä. Pakkoon vetoaminen on toinen koeteltu tapa, jolla oman toiminnan vaikutuksia koskeva vastuu voidaan kiertää. Haitoista puhuvat saadaan silloin näyttämään hölmöiltä haihattelijoilta tai ymmärtämättömiltä idealisteilta.

Pakkoratkaisuina yliopistolaitokseen kohdistetut hallituksen toimet aiheuttavat monia oheisvahinkoja ja haittavaikutuksia, joiden merkitys selviää vähitellen tulevina vuosina. Monet yliopistolaiset ja muut yhteiskunnalliset toimijat ovat ennakoineet niiden aiheuttamia uhkia, niin kuin Professoriliiton julkaisemista blogeistakin käy ilmi. Toistaiseksi puheenvuorojen vaikutus on jäänyt vähäiseksi.

Miksi koulutuksen puolesta puhuvia ei kuulla? Onko taustalla sivistysvastaisuutta tai herravihaa? Syynä voivat olla myös yksinkertaiset, inhimillisen toiminnan luonnetta koskevat seikat. Toimijan on tavoitteita asettaessaan uskottava, että hän voi saavuttaa toiminnan avulla sen, minkä toteutumista hän toivoo. Toimija on taipuvainen uskomaan sen, mitä hän toivoo, minkä vuoksi hänestä tulee kuuro omia suunnitelmia koskevalle kritiikille. Saavutuksia arvioidessaan toimija kiinnittää huomiota vain siihen, mikä vastaa hänen tavoitteitaan. Muu on oheisvahinkoina merkityksetöntä tai korkeintaan pahoittelun arvoista. Vastuullisuudesta, joka edellyttää, että toimintaa ei arvioida vain toivottujen vaan kaikkien vaikutusten valossa, ei ole luvassa pikapalkintoja.

Tuula Putus 04.04.2016
Hyvä vertaus! Sodassakin tehdään paljon tuhoa lyhyessä ajassa ja sodan jälkien raivaaminen ja jälleenrakennus kestää vuosikymmeniä. Nyt on kysymys melkein samasta asiasta. Vauriot saadaan aikaan hetkessä. Niiden korjaaminen kestää sukupolvia. Pahinta on viedä toivo ja tulevaisuudenusko lapsilta ja nuorilta. Toivo paremmasta. Nyt tarvitaan visioita ja luovuutta ja siihen tarvitaan koulutusta ja tutkimusta. Visioita ja luovuutta ei löydy 'moottorisahasaneeraajilta'. Kun puhutaan kansakunnan tulevaisuuden rakentamisesta, kvartaalina ei saa olla vuosineljännes vaan neljännesvuosisata.