Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

13.6.2016

Sekavia tunnelmia

Lukuvuosi on tapana päättää kokoavaan katsaukseen, joka summaa yhteen kuluneen kauden päätapahtumat ja laatii niistä analyyttisen erittelyn. Omassa yliopistossani lukukausi ei päättynyt seesteisiin tunnelmiin. Yliopiston johto on luvannut, että irtisanomiset on nyt tehty ja että nyt suunnataan täysillä kohti tulevaisuutta ja parempia aikoja. Lupauksia ei ole otettu vastaan innostuneesti. Pikemminkin vallitsee kyyninen epäilys.

Yliopiston entiset hallinto- ja tukipalvelut ovat kadonneet, eivätkä niitä korvaavat rakenteet ole vielä selkiytyneet. Meneillään on valtava tutkinnonuudistusprosessi, jonka keskeisiäkin kysymyksiä on vielä ratkaisematta. Tutkintojen sisältöjä ei ole vielä suunniteltu. Uusien tutkintojen mukaisten opintojen pitää kuitenkin alkaa jo syksyllä 2017. Kesään henkilökuntaa evästettiin intranetissä julkaistulla kehotuksella kommentoida sähköisesti rakenteellisen kehittämisen työryhmän ehdotusta. Sen kaavailuihin kuuluu muun muassa 375 vuotta toimineiden, yliopiston vanhimpien tiedekuntien lakkauttaminen ja korvaaminen erilaisilla kouluilla.

Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja sen ehtoihin on keskeinen motivaatio- ja työhyvinvointitekijä. Yliopisto-organisaatiossa vaikutuskanavana tarjotaan tyypillisesti mahdollisuutta antaa kirjallista palautetta tai ilmaista näkemyksiä joukkotilaisuuksissa. Vaikuttaminen on näennäistä, jos kokemuksena on, että johdon suunnitelmista poikkeavat näkemykset ohitetaan defensiivisesti tai vuolain selityksin. Ollaan kuulevinaan mutta ei kuunnella. Muutama ohitetuksi tulemisen kokemus riittää perusteeksi olla enää osallistumatta tilaisuuksiin ja olla käyttämättä aikaa asioihin, jotka toteutuvat esitetystä kritiikistä riippumatta. Samalla kyynisyys ja epäluottamus lisääntyvät ja leviävät.

Mielekäs toiminta perustuu mahdollisuudelle ennakoida tapahtumia. Satunnaisuuksien maailmassa ennakoitavuutta tarjoavat toimintaa tukevat rakenteet ja säännökset. Ne tarjoavat mahdollisuuden sitoutua ja suunnitella. Kannustimiin ja sanktioihin perustuva toiminnanohjaus toimii vain, jos tavoitteidenmukaisesta toiminnasta todella palkitaan, eikä kriteereitä jatkuvasti muuteta. Onko suomalainen korkeakoululaitos hyötynyt siitä, että se on toteuttanut hallituksen ja ministeriön asettamia tavoitteita? Onko ajateltava positiivisesti, että ilman linjausten mukaista toimintaa tilanne olisi vielä huonompi?

Uudet ylioppilaat ovat joutuneet tekemään tulevaisuuttaan koskevia päätöksiä. Opiskelupaikan valintaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, kun alan vaihtamista on vaikeutettu. Hallituksen pyrkimys vauhdittaa opintojen aloittamista ja valmistumista näyttää johtaneen siihen, että välivuosia pidetään aiempaakin hanakammin tavoitteena säilyttää korkeakouluhaussa uuden ylioppilaan status. Vaikka oma opiskeluala olisikin kirkastunut, opinnot ja valmistuminen eivät enää tarjoa selvää tietä työuraan. Opiskelu ei enää automaattisesti johda taloudelliseen eikä sosiaaliseen menestykseen.

Itsehoitokirjallisuudessa vallalla on trendi, joka kehottaa keskittymään oleelliseen. On karsittava elämästä paitsi mieltä kuormittavaa hälyä ja puuhastelua myös väljennettävä elintilaansa luopumalla turhasta tavarasta. Lupauksen mukaan vähemmän on enemmän.

Myös tutkijan mieli ja elämä selkiytyvät, kun hän suuntaa ajatuksensa siihen, mikä on keskeistä ja tärkeää. Kesän tuoma mahdollisuus syventyä omaan tutkimukseen innostaa ja virkistää. Voi ymmärtää, miksi yliopistoa ja sen toimintaedellytyksiä kannattaa puolustaa silloinkin, kun se vaikuttaa vaikealta. Samalla voi viritä toivo, että tiede puhuu omasta puolestaan ja että työhömme sitoutumalla selviämme nuivan kauden yli aikaan, jolloin akateemisia arvoja ei hyljeksitä vaan niiden merkitys kansakunnan ja ihmiskunnan tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta tunnustetaan.

Tuula Putus 13.06.2016
Tärkeintä on toivon säilyttäminen. Nuorissa on tämän kansakunnan tulevaisuus. Nuorten tulevaisuuden toivoa on tuettava. Koulutus ja tutkimus ovat siinä hyviä apuvälineitä. Me yliopistolla olemme sittenkin etuoikeutettuja.

Suomi on selvinnyt paljon vaikeammistakin koettelemuksista kuin nyt elettävät 'muka'-vaikeat ajat. Eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa. Nautitaan nyt kesästä samalla kun kirjoitamme kynä terävänä uusia juttuja, kirjoja ja raportteja. Hyvää kesää kaikille kollegoille!

Pekka Pihlanto 14.06.2016
"Onko suomalainen korkeakoululaitos hyötynyt siitä, että se on toteuttanut hallituksen ja ministeriön asettamia tavoitteita? Onko ajateltava positiivisesti, että ilman linjausten mukaista toimintaa tilanne olisi vielä huonompi?"

Ensimmäinen näistä kysymyksistä on keskeinen. Jälkimmäinen edustaa tosiasioiden valossa perusteetonta optimismia.

Yliopistojen työolosuhteista tihkuvien tietojen valossa tilanne on yliopistolain voimaantulon jälkeen tasaisesti huonontunut - kuten oli etukäteen nähtävissäkin.