Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin. Kirjoittajina ovat Professoriliiton aktiivitoimijat.

13.3.2017

Muistiton yliopisto

Yliopistoja on myllerretty viime vuosien aikana harvinaisen kovalla kädellä: niitä on yhdistetty ja uudelleennimetty, tiedekuntia tai niiden osia luovutettu ”liikkeinä” toisille yliopistoille ja tieteenalaperustaisia rakenteita muutettu koulutustavoitteisiksi. Uusimmassa vaiheessa yliopiston ja ammattikorkeakoulun rajaa häivytetään ja opetusta halutaan ostaa halvimmalta tuottajalta, mikseipä vaikka EU:n ulkopuolelta. Myllerryksen ohella myös johtajat vaihtuvat ajoittain hyvinkin nopeasti ja kaikilla rekryyteillä ei ole tuntemusta johtamiensa organisaatioiden historiasta ja toiminnasta saati sitten tuntemattomista tutkimus- tai tieteenaloista.

Nopean rakenteiden myllertämisen kääntöpuolena on sellaisen uuden yliopistokäsityksen ilmestyminen, jota voi kuvata muistittomaksi yliopistoksi. Muistiton yliopisto ei tunnista omaa historiaansa, hahmota omaa rakentumistaan eikä kiinnitä huomiota omaan identiteettiinsä yliopistona. Muistittoman yliopiston ytimenä on sen tarina, kertomus. Tämä tarina muuttuu jokaisen strategiaprosessin myötä, jossa ulkoiset vaatimukset sysäävät yliopiston arvot ja toiminta-ajatuksen tylysti sivuun. Muistiton yliopisto on yritysmaailmasta tuttu brändätty toimija, alituiseen muuttuvan hyvän tarinan kertoja, ”smartversity” tai globaalien visionäärien kouluttaja, jonka sidos paikalliseen kontekstiin ja alueeseen on parhaimmillaankin ohut.

Muistittomasta yliopistosta katoaa yhteisön kulttuurinen muisti, jossa ovat läsnä nykyisyyden ja menneisyyden vuorovaikutus ja jaettu kokemus toiminnasta (ks. Erll 2008). Muistittomaan yliopistoon meitä vievät ulkopuolelta tulevat vaatimukset, joiden mukaan yliopiston ideaa ja arvoja muokataan rakentaen ”tahtotilaa” ja koostaen ”yliopistovisiota.” Näiden tuloksena rakentuu kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla toimiva instituutio, joka on ulkoisesti määrätyillä tavoilla vahvasti profiloitunut, painoaloillaan tuloksellinen ulkopuolisen rahoituksen hankkija ja joka hyödyntää taloudellisesti tehokkaassa koulutuksessaan yliopiston ulkoisia alihankkijoita. Muistittomassa yliopistossa ei ole aikaa eikä tarvetta pohtia yliopistoa merkityksiä rakentavana. Se on organisaatio, joka ei hyödynnä jäsentensä yhteistä muistia ja kokemuksia eikä opi niistä organisaationa. Muistiton yliopisto hylkää rituaalinsa ja yhteiset juhlansa korvaten ne sidosryhmille tarkoitetuilla tempauksilla. Tieteenalat ja niiden tutkimustraditiot ovat muistittomalle yliopistolle mennyttä maailmaa. Sen ihannoitu oppimiskäsitys perustuu ilmiöille ja niiden kuvaamiselle, ja hermeneutiikan vastaisesti ymmärtäminen ei kuulu sallittuihin oppimistavoitteisiin.

Muistittoman yliopiston konkreettisia esimerkkejä ovat oppialojen alasajon ja fokuksettomien laaja-alaisten ohjelmien ohella esimerkiksi laajat eri aloista koostuvat hallinnolliset yksiköt, joihin kuuluvilla aloilla ei ole yhteistä perustaa, yhteisiä tavoitteita eikä yhteisiä kokemuksia. Uusien organisaatioiden johtajiksi valikoituvien asiantuntemus voi perustua yksikön ulkoiseen tieteenalaan, jolloin yhteisön jäsenten taustojen moninaisuus ja heidän erilaiset kertomuksensa tieteestä ja tutkimuksen tekemisen tavasta tulevat uusille johtajille yllätyksinä ja edustavat muutosvastarintaa. Muistittomassa yliopistossa toimivat edustukselliset elimet kootaan myös aina uudelleen hallintokausien loputtua: edustuksellisuuden vähäisyys ja yliopiston muistin menetys johtaa yhteisön tilanteisiin, joissa hiljaisen tiedot kadotessa samat ja jo aiemmin keskustellut asiat halutaan määritellä ja organisoida uudelleen jokaisen johtajan aikakaudella. Muistiton yliopisto ei muista, miksi viisi vuotta aiemmin päädyttiin johonkin ratkaisuun ja ketkä sitä pohtivat. Uuden tarinan ja yhä vakuuttavamman strategian rakentamisen nimissä on kuitenkin ainainen pakko uudistaa ja uudistua.

 

Lähde:

Erll, Astrid 2008. “Cultural Memory Studies: An Introduction.” Teoksessa Erll, Astrid (toim.), Cultural Memory Studies: An International and Interdisciplinary Handbook. Berlin: Walter de Gruyter. 11–15.

Eero Puolanne 13.03.2017
Hei, taas kerran, erinomainen kirjoitus, joka antaa jäsentyneen muodon niille tuntemuksille, joita yliopistolaisten mielissä on.

Koska näitä kirjoituksia yksiköissä eivät kaikki saa käsiinsä, olen ottanut tavakseni kopioida niitä kokoontumistilamme pöydälle kahvittelijoiden ja lounastajien sielujen ylösrakentamiseksi. Tämä oli taas hieno jatke siihen sarjaan, jota arvoisat kirjoittajat ovat meille tuottaneet.