Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Jouni Kivistö-Rahnasto

Turvallisuustekniikan professori, Tampereen teknillinen yliopisto, Professoriliiton puheenjohtaja

15.5.2018

Tutkimusvaje kasvaa

Jos joku elättelee harhaluuloa suomalaisten yliopistojen heikosta tasosta, on hänen aika siivota pölyt nurkista ja astua keväiseen aurinkoon. Kaikki suomalaiset yliopistot ovat maailman parhaimpien joukossa. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna olemme maailman parhaita! Tässä kohdin jokainen meistä voi kajauttaa junioreiden jalkapallokentiltä tutun voitonhuudon: Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Yliopistomme ja tutkimuslaitoksemme ovat suomalaisille monella tavalla itsestään selvyyksiä ja helposti niiden merkitys unohtuu. Siksi on hyvä sanoa olennainen suoraan ja selkeästi: Yksityisen- ja julkisen sektorin menestys perustuu suomalaisista yliopistoista valmistuneiden osaamiseen sekä yliopistojen ja yhteiskunnan eri toimijoiden yhteistyöhön tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa.

Yliopistot muodostavat tärkeimmän ympäristön aidosti uusia asioita paljastavan perustutkimuksen tekemiseen sekä tuon uuden tiedon opettamiseen ja soveltamiseen. Näin on siitäkin huolimatta, että viimeiset vuodet ovat olleet –  ja ovat edelleen – rahoituksellisesti vaikeita. Mitä me sitten valitamme, jos vähälläkin rahalla olemme näin hyviä? Esitän kolme näkökulmaa.

Ensimmäisen mukaan olemme kuin uimareita, joiden nenä on painunut pinnan alle. Pystymme toimimaan vielä hetken, mutta hetken kulutta lopputulos on vääjäämätön. Yliopistoindeksin leikkaamisen jatkaminen, perusrahoituksen sirpaloiminen pieniksi hankkeiksi ja resurssien suuntaaminen tutkimuksesta elinikäiseen opiskeluun hukuttaa yliopistot. Pienikin lisäkuorma painaa uimarin nenää syvemmälle pinnan alle. Samalla tuhotaan elinkeinoelämän mahdollisuudet hyötyä suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehitystoiminnasta. Yliopistoindeksi pitää palauttaa ja yliopistojen pitää voida tulevaisuudessa keskittyä yliopistolain mukaisesti tieteellisen tutkimukseen ja taiteeseen valitsemiensa kumppaneiden kanssa sekä tutkimukseen perustuvan ylimmän opetuksen antamiseen.

Toinen näkökulma paljastaa, että ylipistojen ja tutkimuslaitosten henkilökunta on kompensoinut väheneviä resursseja suurella määrällä ilmaista työtä ja väki on turhautunut. Yliopistouran suositteleminen tuttavalle tai omalle lapselle on monelle vaikeaa. Tutkijoita ja opettajia siirtyy kiihtyvällä vauhdilla ulkomaille, mutta Suomeen tulijoita ja paluumuuttajia ei ole ruuhkaksi asti. Tutkimukseen ja siihen perustuvaan opetukseen on saatava lisärahoitusta tuomaan jatkuvuutta, jotta työyhteisöt voivat kehittyä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 mukaisiksi maan parhaiksi työpaikoiksi.

Kolmas näkökulma on investoiminen ja sen vaikutus. Miten paljon paremmin yliopistomme ja tutkimuslaitoksemme voisivatkaan kehittää Suomea, jos niille annettaisiin tasavertaiset resurssit verrattuna maailman muihin huippuyliopistoihin? Käynti OECD:n tilastosivuille antaa karun kuvan tilanteesta. Suomessa ylimmän opetuksen osuus tutkimukseen- ja kehitykseen tehdyistä panostuksista (Gross domestic expenditures on R&D) putosi 9 pistettä vuosina 2010-2016 (indeksi = 100 vuonna 2007). Kokonaisuudessaan panostukset putosivat Suomessa 26 pistettä samana aikana. Vertailun vuoksi Ruotsissa ylimmän opetuksen saamat tutkimus- ja kehittämispanostukset kasvoivat 22 pistettä ja OECD maissa keskimäärin 11 pistettä.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston visiossa ja tiekartassa vuoteen 2030 on esitetty julkisen ja yksityisen TKI-rahoituksen osuuden nostamista 4 prosenttiin BKT:sta. Teknologian tutkimuskeskuksen toimitusjohtaja Antti Vasara ja strategiajohtaja Katri Kallio pitävät tätä tasoa kuitenkin riittämättömänä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan 7.5.2018. Kirjoituksen argumentit sekä tutkimus- ja kehittämispanosten aikaisempi romahdus ja sen kumuloituminen tutkimus- ja kehittämisvajeeksi saavat minut vakuuttuneeksi, että 4 prosenttia vuoteen 2030 mennessä onkin liian vähän.

Nyt on tosi kyseessä. Vaaleihin valmistautuvien puolueiden eteen nousee vakava kysymys: Onko Suomella tulevaisuutta osaamiseen perustuvana yhteiskuntana nykyisellä tutkimuksen ja kehittämisen rahoitustasolla?

Tuula Putus 16.05.2018
Olen samaa mieltä. Nyt on todella tosi kyseessä. Meiltä kuolee pois kokonaisia oppiaineita ja huippututkimusyksiköt näivettyvät. Pian kärsii myös perusopetus yliopistoissa, kun parhaat hakeutuvat muihin töihin tai ulkomaille.