Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Jouni Kivistö-Rahnasto

Turvallisuustekniikan professori, Tampereen teknillinen yliopisto, Professoriliiton varapuheenjohtaja

25.9.2017

Myytinmurrantaa

Kuulin Lappeenrantalaisten nimittäneen Jamie Hynemanin kunniatohtoriksi. Tuttu henkilö TV-ohjelmasta Myytinmurtajat. Hauska ohjelma, seurasin itsekin. Blogivuoroa odotellessa ehti yksi kuluneen kesän myyteistä, ”korkeakouluissa haahuillaan”, jäähtyä turvalliseen huoneenlämpöön. Kesä meni, mutta myytti jäi. Siksipä innostuin myytinmurrantaan minäkin. Haahuiluhan tarkoittaa kuljeksimista ilman päämäärää.

Omista opiskeluajoistani on kauan, enkä muutenkaan kehtaa esiintyä kokemusasiantuntijana. En myöskään halua perustaa kantaani ystävieni satunnaisiin mielipiteisiin. Keskustelu TTY:ssa opiskelevien kanssa tarjoaa tukevamman pohjan, mutta sekin viettää Teekkarinkadun suuntaan. Ilokseni käsiini osuu laaja Opiskelijatutkimus 2017, jossa opiskelun arjesta on kysytty korkeakouluopiskelijoilta itseltään.

Tutkimus piirtää kuvan elämässään eteenpäin pyrkivistä ja taloudenpidossaan tarkoista ihmisistä. Raportin alussa huomio kiinnittyy opiskelijoiden taustoihin. Opiskelua rajoittavien terveystekijöiden korkea määrä yllättää minut. Vastanneista 28 prosenttia kertoo jonkinlaisesta terveyteen liittyvästä rajoitteesta tai ongelmasta. Heistä 70 prosenttia arvio terveystekijän haittaavan ainakin hieman opiskelua.

Opintojen etenemistä hidastavien tai edistävien tekijöiden osalta opiskelijat vastaavat itsekriittisesti. Tärkeimmäksi opintoja hidastavaksi syyksi mainitaan toimeentulon järjestäminen (27%). Tärkeitä etenemistä edistäviä seikkoja ovat omat opiskelutaidot (67%) sekä oma asenne tai motivaatio opiskeluun (47%). Opetuksen perusteiden voi sanoa olevan kunnossa, vain 12 prosenttia vastanneista arvio opetukseen liittyvien tekijöiden hidastavan opiskelua. Lukujärjestysten suunnittelussa näyttäisi edelleen olevan kehittämisen mahdollisuuksia.

Taloudestaan opiskelijat ovat tarkkoja. Tulonsa ilmoittaneiden korkeakouluopiskelijoiden kokonaistulojen mediaani on 1097€/kk, josta 43% on omia tuloja tai säästöjä, 20% opintorahaa ja asumislisää, 23% muita toimeentulon lähteitä sekä 14% vanhempien tai puolison tukea. Opintolainaa otetaan harkiten. Tärkeitä syitä ovat toimeentulon kannalta välttämättömien menojen ja erilaisten yllättävien menojen kattaminen. Ei siis ihme, että monet opiskelijat haluavat palkkatuloja myös opiskeluaikana arkensa rahoittamiseen.

Tulosten perusteella opiskelijoilla näyttää olevan selvä päämäärä työllistyä. Päämäärään he pyrkivät harkiten ja viisaasti. Opiskelijat ymmärtävät hyvin, miten heidän kannattaa unelmiaan tavoitella. Työssä käydään, koska pitää ”syödä kanssa”, kuten professori Holmström Kauppalehdessä toteaa. Tämän vuoksi valmistuminen toki viivästyy, mutta ei työelämään siirtyminen siitä viivästy. Haitaksi ei myöskään ole, jos tutkinnon jälkeen voi aloittaa uusissa tehtävissä ilman opintolainan taakkaa. Työssäkäynnin uskotaan myös edistävän työllistymistä omalle alalle. Voidaan myös kysyä, onko nopean valmistumisen vaatimus edes perusteltua aikana, jolloin elinikäinen oppiminen on nostettu tärkeäksi tavoitteeksi? Tuskin kovin moni yrityskään on valmis soveltamaan politiikkaa, jossa työhön otetaan vasta kun hakijalla on tutkinto.

Lukemani perusteella sanoisin: ”Myth Busted”.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita