Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

7.9.2015

Ihmisten puheet

"Puheissa ollaan lupaamassa lisäpanostuksia koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatiojärjestelmään". Näin muotoilin epäilykseni vaalien aikaisista lupauksista edellisessä blogissani. Nyt pöydällä ovat todelliset esitykset ja pientä säätöä näyttää tapahtuneen - lisäys on muuttunut 680 miljoonan leikkaukseen koulutuksesta, tieteestä ja kulttuurista. Säästeliäästi pitää toki elää, syömävelkaa pitää välttää, mutta viisas ei anna työkalujen ruostua.

Leikkausten jälkeen uskoa koulutukseen ja tutkimukseen on valettu 300 miljoonan panostuksella kärkihankkeisiin. Materiaalin perusteella näyttää kuitenkin siltä, että raha valuu aiemmin päätettyjen, luonteeltaan hallinnollisten, kohteiden rahoittamiseen sekä IT-hankintoihin. Yliopistojen tutkimukselle ja opetukselle ei tästä summasta jää paljoakaan. Ei tässä jaossa tutkimuslaitoksetkaan juhli. Kun näin on, niin taidamme tulla tahtomattamme "muistetuksi sukupolven edustajana joka suisti Suomen osaamisen raiteilta". Ajatus siitä, että tutkimus ja opetus eivät tule kärsimään, vaan säästöt tapahtuvat päällekkäisyyksiä karsimalla ja hallintoa tehostamalla on hurskastelua, totesivat Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto yhteisessä tiedotteessaan. Yliopistojen väliltä voidaan toki poistaa kaikki päällekkäisyydet, mutta tämä tarkoittaa kilpailutekijän poistumista. Aika moni kuitenkin uskoo, että juuri terve kilpailu tuottaa tehokkuutta ja innovaatioita.

Riskienhallinnassa on tapana puhua strategisista ja operatiivisista riskeistä. Virheet strategiassa johtavat epäonnistumiseen riippumatta siitä, miten onnistuneesti asioita operatiivisesti hoidetaan. Käsissämme on strategia, jonka tavoitteena on tasapainottaa valtiontalous leikkaamalla yliopistojen ja tutkimuslaitosten kuluja sekä kasvattaa vientiteollisuuden kilpailukykyä siirtämällä tutkimus ja koulutus suoremmin osaksi valtion ja teollisuuden arvoketjuja. Keinoja ovat koulutustason laskeminen, tutkimusalojen ja tutkijoiden määrän vähentäminen ja tutkimusaiheiden nykyistä voimakkaampi ohjaaminen yliopistojen ulkopuolelta. Strategia on myös helppo toteuttaa - vähennetään rahoitusta ja loppu hoituu itsestään. Strategian uskotaan tuottavan menestyvän, osaavan, yritteliään ja innovatiivisen Suomen, jonka velat muuttuvat pikkuhiljaa saataviksi.

Kannatettavia tuotoksia - en kiistä. Rajuihin leikkauksiin perustuva strategia voi myös tuottaa aivan toisenlaisen Suomen. Lopputulos voi aivan yhtä hyvin olla Suomi, jonka kansalaiset ovat huonosti koulutettuja ja joilla on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä. Meillä on perustutkimus, jossa pätkätutkijat käyvät eloonjäämiskamppailua asiantuntijayrityksiä vastaan vientiyritysten ja julkishallinnon alihankinnoista. Vähät varat on kulutettu muutamalle tutkimusalalla, joista ei tullutkaan "uusia Nokioita". Spin-off -yritysten lento katkeaa pääoman puutteeseen ja patentit siirtyvät konkurssien kautta pilkkahintaan parempiin omistuksiin. Meillä on syntymättömiä tutkimusaloja ja yritysideoita, jotka eivät koskaan nouse lentoon. Meillä on teollisuus, joka siirtää toimintojaan pois Suomesta, koska muualla on laajempaa ja parempaa osaamista niillä uusilla alueilla, joita Suomessa ei koskaan tutkittu. Meiltä puuttuu niin osaaminen kuin innovaatiotkin. Rahaa ei ole, mutta ei ole osaamistakaan. Uusiin yrityksiin ei ole voimia.

Strategian toimivuus on epävarmaa ja epäonnistumisen seuraukset vakavia. Yksi asia on kuitenkin varmaa - operatiivinen työ jää meille professoreille yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Kun säästöt toteutuvat, moni yliopistolainen ei enää ole yliopistolainen. Jäljelle jäävät joutuvat jatkossakin kuuntelemaan syytöksiä siitä, että ovat liian alhaalla maailman yliopistolistoilla. Heille myös muistutetaan, että Harvard ja MIT ovat suomalaisia opinahjoja parempia. Yhteistyötä pitää lisätä kepillä ja kannustimella, koska väki ei itse ymmärrä niin tehdä. Professorin pitää myös työskennellä 24/7 läpi vuoden. Opettajina olemme epäonnistuneet ja siksi toimintaa pitää kehittää opiskelijoiden tarpeista lähtien. Tutkijoina olemme epäonnistuneita, koska meillä ei ole Nobeleita. Tällainen tyhjänpäiväinen höpöttäminen ei lopu koskaan - se on varma.

Minusta meidän pitää sulkea korvamme tyhjiltä puheilta. Suomalainen yliopisto on perusteiltaan hyvä ja se kehittyy jatkuvasti. Resursseihin suhteutettuna yliopistomme on kerrassaan erinomainen. Tutkimuslaitokset täyttävät hyvin paikkansa omalta osaltaan. Meillä on hyvät opettajat, jotka pitävät itsensä kehittämistä ja opiskelijoiden tarpeiden huomioimista itsestäänselvyytenä. Yliopistomme tuottavat jatkuvasti kansainvälisesti arvostettuja tutkijoita, taiteilijoita ja hyviä osaajia työelämään. Me osaamme työmme ja teemme aina vain parempaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Suomalainen menestys on rakennettu yliopistojen luoman osaamisen avulla ja niin tapahtuu myös tulevaisuudessa. Sillä osaamisella, mitä leikkausten jälkeen on jäljellä.

Eero Puolanne 07.09.2015
Hei, olipa punnittua puhetta ja osumatarkkuus upea. Tämä on puheenvuoro, jollaisia suomessa nyt tarvitaan.