Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

25.1.2016

Laadun monet kasvot

Yliopistojen ympärillä käytävä keskustelu tutkimuksen laadusta, tasosta ja vaikuttavuudesta muistuttaa läheisesti keskustelua autojen paremmuudesta. Kumpi onkaan parempi auto - Volkswagen Golf vai Rolls Royce Phantom? Autojen yksittäisiä määrällisiä ominaisuuksia, kuten polttoaineen kulutusta, pakokaasupäästöjä, huippunopeutta ja hankintahintaa, on helppo arvioida ja vertailla. Autot on myös helppo laittaa järjestykseen esim. ylellisyyden ja mukavuuden perusteella. Paras kokonaisuus on siis pieniruokaisin, vähäpäästöisin, nopein, halvin, ylellisin ja mukavin. Kumpi on siis voittaja - Volkkari vai Rolls Royce? Esimerkki näyttää hyvin sen, että lopullisen paremmuuden autokaupassa määrä tarve ja lompakko. Yliopistoilta kuitenkin vaaditaan kaikki hyvä yhdessä paketissa halvimpaan mahdolliseen hintaan. Automaailmaan siirrettynä jokaisen tutkimuksen pitäisi olla kuin auto, jossa on Rolls Roycen ylellisyys, kiihtyvyys ja huippunopeus sekä Volkswagenin alhainen hinta, pieni polttoaineenkulutus ja vähäiset päästöt. Ja kuten automaailmassa, niin myös tieteessä on olemassa ikuinen kiusaus manipuloida tuloksia kohtuuttoman korkeiden tulostavoitteiden saavuttamiseksi.

Jo opiskeluaikoinani TTKK:lla mieleeni iskostettiin insinöörin laatukäsitys: Laatu on hyödykkeen kykyä vastata asiakkaan odotuksia. Mielestäni tämä luo kelvollisen lähtökohdan pohtia myös yliopistojen tutkimuksen laatua. Tutkimuksen laatu olisi siis tutkimuksen kykyä vastata tulosten hyödyntäjien odotuksia. Laadun arviointi on siis lähtökohtaisesti helppoa - tunnistetaan tutkimuksen hyödyntäjät ja selvitetään mitä he odottavat tutkimukselta. Tähän se helppous sitten loppuukin. Eri hyödyntäjät odottavat tutkimukselta eri asioita. Kumpi on siis parempi tai laadukkaampi tutkimus: Konsultin ministeriölle tekemä selvitys vai artikkeli Naturessa? Diplomityö yritykselle vai artikkeli samaisessa Naturessa?

Tuskin kovin moni yritysjohtaja tai tuotekehittäjä aloittaa aamuaan selaamalla alansa tiedelehtiä etsimällä niistä jotain sopivaa uutta keksintöä, jonka voisi sitten iltapäivällä muuttaa innovaatioksi. Poikkeuksiakin varmasti on ja sitä enemmän mitä korkeamman tietotaidon toiminnasta on kyse. Lähtökohtaisesti kuitenkin parhaimpienkin tiedelehtien artikkelit ovat suuren työelämässä asioita käytännössä tekevän joukon näkökulmasta aivan hyödyttömiä, ts. ne ovat heidän näkökulmastaan turhaa ja huonolaatuista tutkimusta. Sitä vastoin hyvä diplomityö tai gradu, jonka kylkiäisenä voi hyödyntää ohjaavan professorin tieteellistä tietoa, näkemystä ja kokemusta käsillä olevan ongelman ratkaisemiseen, tarjoaa yrityksen odotukset täyttävän ja siten laadukkaan tavan kehittää yrityksen toimintaa. Yritys on voinut myös olla mukana tutkimushankkeessa, jonka aikana yliopiston tutkijat ovat siirtäneet suuria määriä tiedelehdissäkin julkaistavaa viimeisintä tieteellistä tietoa yrityksen käyttöön. Eivätkä kaikki väitöskirjan tekijät työskentele yliopistoissa. Monen jatko-opiskelijan työpaikkana on yritys tai jokin julkisen sektorin organisaatio ja väitöskirjaprosessin aikana tietoa siirtyy organisaatioiden hyödyksi. Kaikki nämä siis esimerkkejä yritysten odotukset täyttävistä laadukkaista toimintatavoista, jotka ovat yliopistojen arkipäivää.

Harvassa taitavat myös olla ne virkamiehet ja poliitikot, jotka etsivät tiedelehdistä ratkaisua Suomen kilpailukyvyn ongelmiin. Enemmän taidetaan uskoa lobbareihin ja tilattuihin selvityksiin. Ja miksi ei uskottaisi, kun kovan paineen alla olevalle päättäjälle tarjotaan helposti ymmärrettävää, omia ajatuksia ja tarkoitusperiä tukevaa sekä hyödylliseksi koettua käytännön apua käsillä olevaan ongelmaan. Tästä näkökulmasta vaikkapa tuo Nature ja siinä julkaistut tutkimukset edustavat tieteen Rolls Royce Phantomia - etäistä unelmaa, joka olisi loistokasta omistaa, mutta johon ei ole koskaan varaa. Ja jos olisikin varaa, ei sitä ole tarkoitettu omistajan ajettavaksi. Tarvitaan kuljettaja ajamaan ja kertomaan auton ylellistä ja hyödyllisistä ominaisuuksista.

No miksi yliopistot eivät sitten keskity tehtailemaan toimeksiantoja ministeriöille ja yrityksille heidän odotustensa mukaisesti. Siksi, että tutkijan tieteellisen työn tärkein hyödyntäjäryhmä on oma tiedeyhteisö ja tieteen näkökulmasta laadukkain tutkimus on tietenkin se, joka toteuttaa tuon tiedeyhteisön odotukset. Muuten tutkimus ei oikeastaan ole edes tiedettä. Tutkimusta kuitenkin tehdään usein hyvinkin tiiviissä yhteistyössä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa ja heitä hyödyttäen. Unohtaa ei pidä myöskään tutkinto-opetusta, jonka kautta uusinta tietoa levitetään yhteiskunnan tarpeisiin sovellettavaksi.

Yliopistoja syytetään suotta siitä, että emme muka tekisi yhteistyötä yritysten ja julkisten toimijoiden kanssa. Ainakin teknillisen alan professorina minä olen täysin eri mieltä - yhteistyötä halutaan ja sitä tehdään. Yhteisiä toimintatapoja halutaan myös kehittää ja uusille ideoille ollaan avoimia. Jos joku kuitenkin kokee syvästi toisin, voi asiaa lähestyä myös uudella tavalla ja kysyä itseltään: Miten voisin toimia yliopiston kanssa nykyistä paremmin?