Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

2.3.2015

En halua tulla muistetuksi sukupolven edustajana joka suisti Suomen osaamisen raiteiltaan

Onko tätä tarpeen edes selitellä? Äitini ja isäni sukupolvet rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan ja loivat Suomelle mahdollisuudet tulla osaamisen ja tutkimusinvestointien esimerkkimaaksi. Suomella on mennytkin hyvin hyvin. Aina näihin vuosiin ja vieläkin. Vuonna 2014 esimerkiksi epätasa-arvoon suhteutetun inhimillisen kehityksen indeksin (IHDI) mukaan, tasavertaisimmat maat ovat Norja, Suomi ja Tšekki. Varsinaisen indeksin mukainen sijoituksemme on 24. Hyvä sijoitus, muttei aivan sitä missä haluaisimme olla.

Yhteiskunnan saavutukset ovat kuitenkin hauraita. On paljon vaikeampaa rakentaa kuin hajottaa. Nyky-yhteiskunnassa hajottaminen tuntuu paljon suositummalta. Vai pitäisikö tätä kutsua uuskielen termein poisvalinnaksi.

Yksinkertaistetaan viestiä: olemme rapauttamassa osaamisen, koulutuksen ja tutkimuksen ja sitä kautta yhteiskuntamme, kun emme ymmärrä panostaa näihin tulevaisuuden rakennusaineisiin. Edellytän kohtuullisesti, että yhteiskuntamme sitoutuu omaan tulevaisuuteensa.

Tällä vuosikymmenellä eli vuodesta 2011 (huippu) vuoteen 2014 t&k-rahoituksen osuus  valtion menoista väheni 5,6 %. Kun muistetaan valtion kulukuuri samaan aikaan, lopputulos on tyrmäävä. Vastaavasti vuodesta 2010 (huippu) vuoteen 2012 koululaitoksen rahoitus julkisista menoista pieneni 2,0 %. Euroiksi muutettuna edellinen vähennys on 116 M€ ja jälkimmäinen  251 M€.

On ilmi selvää ilman korkeampaa tutkimustakin, että sitä saa mitä tilaa. Suomen leikkaa-kurista-vähennä –linja ei ole tie tulevaisuuden hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Se on matka pimeyteen. Pahoittelen kielikuvan synkkyyttä, mutta se tulee väistämättä mieleeni viime vuosien yliopistojen rahoituspolitiikasta.

Mutta! Tuli mieleeni, että muutoshan on meidän käsissä. Asioihin voi itse vaikuttaa. Suomessa on kohta eduskuntavaalit, jotka voisivat olla osaamisen ja tulevaisuuden yhteiskunnan vaalit. Katsotaan yhdessä, että yhteiskuntamme saa sellaiset päättäjät, jotka ymmärtävät millä toimilla Suomen kurssi kääntyy nousuun.

Professoriliitto järjestää yhdessä Tieteentekijöiden liiton ja Suomen yliopistot UNIFIn kanssa yliopisto- ja tiedepolitiikan vaalipaneelin to 19.3 klo 10-12. Katsotaan miten puolueet vastaavat liittojen hallitusohjelmatavoitteisiin.

Meillä ei ole varaa hukata tätä mahdollisuutta. Muutoin lapseni tulevat haukkumaan minut sukupolven edustajana, joka suisti Suomen osaamisen raiteiltaan.

Tuula Putus 02.03.2015
Kirjoitit: "Yksinkertaistetaan viestiä: olemme rapauttamassa osaamisen, koulutuksen ja tutkimuksen ja sitä kautta yhteiskuntamme, kun emme ymmärrä panostaa näihin tulevaisuuden rakennusaineisiin."

Hyvin kirjoitettu Kaarle! Olen kanssasi 100 %:sti samaa mieltä. Lisäisin vielä, että monessa tapauksessa koulutusjärjestelmämme rakennuksetkin ovat rapautuneet samaa vauhtia. Edellytämme, että järjestelmä pidetään kunnossa, sekä myös hyvää koulutus- ja tutkimusjärjestelmää ympäröivät rakennukset. Muuten vajoamme osaamisen ja tutkimuksen kehitysmaaksi ja se vasta kalliiksi tulee! Säästöjen nimissä ei saisi tehdä ihan mitä tahansa lyhytnäköistä typeryyttä.

Minua katsovat syyttävästi paitsi lapseni, myös lastenlasteni silmät.

Tuula Putus 02.03.2015
Olet harvinaisen oikeassa - taas! Kukapa meistä haluaa tulla muistetuksi järjestelmän rapauttajana. Vielä kun saisimme myös koulujen ja yliopistojen rakennuksetkin varjelluksi rapautumiselta ja tuholta.