Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

30.5.2016

Luottamuksesta yliopistossa

Maan hallitus on tehnyt yliopistojen toiminnan monin tavoin vaikeaksi kuluneen vuoden aikana. Hallitus ei tainnut ymmärtää, että koulutuksesta ja erityisesti yliopistoista säästäminen ei mene kivuitta ja ilman laajaa julkista keskustelua läpi, keskustelua joka jatkuu edelleen kiivaana. Eräs vaikeimmista asioista hyväksyä, on ollut vaalien alla tehtyjen koulutuslupausten rikkominen. Hallitus ei oikeastaan saanut kansalta valtuutusta toimiinsa, vaikka sillä valta onkin käsissään.

Hallitukseen toimiin ei ole ollut laajaa luottamusta yliopistolaisten taholta. Luottamus voidaan määritellä esimerkiksi odotuksena, että toisen henkilön tai ryhmän sanaan, lupaukseen ja sanalliseen tai kirjoitettuun sopimukseen voi luottaa. Ja nyt on tuntunut, että ei ole voinut.

Luottamus hallitukseen mitataan luonnollisesti vaaleissa. Näissä yksittäisten henkilöiden tai puolueiden tekeminen arvioidaan ja sen pohjalta äänestetään. Vaikka ikäviä päätöksiä tekevien kannatus tyypillisesti laskeekin vaalikauden kuluessa, on kysymys luottamuksen menetyksestä paljon syvällisempi ja pitkäkestoisempi. Meillä on esimerkkejä ministereistä, jotka ovat joutuneet lähtemään luottamuspulan johdosta.

Luottamuksen menettäminen on usein nopea tapahtuma, mutta sen palauttaminen vaatii pitkäkestoisen työn. Nähtäväksi jää miten yliopistolaiset ja kansalaiset tulevat suhtautumaan luottamuksen rikkoneita kohtaan. Luottamushan on oikeastaan kysymys siitä keitä ovat ”me”. Kun keskeiset ministerit ja politiikan muut päättäjät sanovat me, ovatko he yliopistolaisten joukossa vai ulkopuolella?

Maan hallituksen yliopistoleikkaukset ovat johtaneet myös yliopistojen sisällä luottamuksen arviointiin. Monissa yliopistoissa professorit tuntevat etääntyneensä yliopiston johdosta, erityisesti rehtorista ja yliopiston hallituksesta. Luottamus on koetuksella, kun yliopiston johdossa suunnitellaan säästökohteita, toteutetaan henkilöstön vähennystoimia ja muokataan yliopiston toimintaa sekä rakenteita.

Ehkä kysymys luottamuksesta yliopiston johtajiin on uuden yliopiston lyhyen ja ohuen perinteen johdosta uusi ja koko asia kehittymätön. Julkisoikeudellisissa yliopistoissa hallituksen tulee tietysti nauttia yliopistolaisten luottamusta, ovathan he hallituksen käytännössä valinneet. Sitä kautta myös rehtori tarvitsee yliopistolaisten luottamuksen. Onko näin käytännössä? Mitkä ovat mekanismit, joilla luottamusta mitataan ja arvioidaan? Mitä sitten jos luottamusta ei ole? Luottamusta ei ole vielä ehditty mittauttaa yliopistojen päätöstentekoelimissä.

Yliopistoissa keskeisin luottamuksen vaatimus on ehkä sittenkin yliopistolaisilla keskenään. Koko yliopiston idea perustuu kollegiaalisuuteen ja yhteiseen toimintaan. Vaikka päätöksenteko onkin siirtymässä kauemmaksi, on kuitenkin suuri joukko asioita, joita hoidetaan yhdessä. Professorin toimenkuvaan on aina kuulunut tutkimuksen vapaus ja suuri osa työstä on oman kiinnostuksen ja valintojen kautta muodostuvaa. Tästä syntyy yhteisö, joka kukoistaa, jos keskinäinen luottamus on kunnossa. 

taina savolainen 30.05.2016
You may be interested in this blog.