Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin. Kirjoittajina ovat Professoriliiton aktiivitoimijat.

4.4.2017

Yliopistoyhteisö ja sen opiskelijajäsenet

Nobel-palkittu Bengt Holmström puhui Helsingin yliopiston vuosipäiväjuhlassa (24.3.) opiskelijoista yliopiston asiakkaina. Roolitus epäonnistui eikä se sovi ainakaan suomalaiseen yliopistoon. Meidän yliopistossa opiskelijat ovat yhteisön jäseniä. Opiskelijat ja henkilöstö muodostavat sen mitä yliopistoksi kutsutaan.

Holmströmin ajattelu heijasti amerikkalaista todellisuutta, vaikka sitäkin aika asenteellisesti. Nyt tätä amerikkalaisuutta ollaan taas esittämässä suomalaiseen yliopistokenttään. Kuten sosiaalisessa mediassa tiedettiin, varma kevään merkki on suomalaisten opiskelijoiden lukukausimaksujen nousu keskusteluun. Tällä kertaa keskustelun avasi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, joka esitti perjantaina (31.3.) julkistetussa muistiossaan lukukausimaksuja myös suomalaisille korkeakouluopiskelijoille. Etla esittää noin 2000 € maksua lukukautta kohden eli noin 10000 € hintalappua ylemmälle korkeakoulututkinnolle.

Tämän vanhentuneen ja ei-toimivaksi todetun idean ampuivat alas tasaisen varmasti opiskelijajärjestöjen rinnalla myös Professoriliitto ja monet muut ammattijärjestöt sekä lähes kaikki poliittiset puolueet. Tällaisella kevyellä heitolla ei saada mitään kunnon keskustelua edes aikaiseksi, joten voi vain arvailla, mihin sillä tällä kertaa pyrittiin.

Eräs arvio on, että siirtämällä keskustelu sivuun, peitellään saman aikaan jotain muuta toimintaa. Vaalit ovat tulossa ja puolueet eivät kaipaa juuri nyt mitään negatiivista julkisuutta. Hallituksen puolivälitarkastelu on heti kohta vaalien jälkeen.

Jos lukukausimaksuideaa vähän vielä analysoi ja kritisoi, niin ehkä heikoin argumentti Etlalla oli hakea niistä helpotusta yliopistojen rahoitukseen. Mikään ei takaa, etteikö valtio samaan tahtiin vetäytyisi yliopistojen rahoitusvastuusta. Tässä ei olekaan kyseessä yliopistojen rahoituksen lisääminen vaan rahoituspohjan laajentaminen.

Myös porttiteorialla spekuloivat saivat tästä uutta tukea argumenteilleen. Eihän siitä ole kuin hetki, kun EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille säädettiin pakolliset lukukausimaksut, ja ennen kuin ne ovat edes astuneet voimaan, alkaa ehdottelu myös suomalaisten opiskelijoiden maksuista.

Porttiteoria on toiminut esimerkiksi Englannissa siten, että alun perin vaatimaton, noin 1000 punnan lukukausimaksu on parissa vuosikymmenessä noin kymmenkertaistunut nykyiseen 9250 puntaan.

Englannista on opittavissa myös, että yliopistot eivät kilpaile edullisilla lukukausimaksuilla. Halvan tuotteen laatuahan saatettaisiin epäillä. Kaikki yliopistot ovat nostaneet maksut yksituumaisesti lain sallimaan maksimiin.

Ehkä koko tämän episodin surkein tausta-ajatus on se, että tässä yritetään saada niukoilla varoilla elävät opiskelijat vastaamaan valtiovallan aikaansaamasta budjettialijäämästä. Ehkä näihin talkoisiin olisi joillakin muilla paremmin varoja.

Pidetään opiskelu maksuttomana, mahdollistetaan yliopistoura kaikille suomalaisille, käytetään kaikki Suomessa oleva henkinen kapasiteetti hyödyksemme. Se on kuitenkin tie, jolla Suomi on aikojen kuluessa osoittanut menestyksensä.  

Pekka Pihlanto 04.04.2017
Opiskelija ei todellakaan ole asiakas, varsinkaan koska hän ei maksa saamastaan hyödykkeestä. Valmennussuhde on paljon osuvampi metafora. Valmennettavalta itseltäänkin odotetaan jotakin aktiivista panosta, toisin kuin asiakkaalta.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita