Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Karl-Erik Michelsen

Tieteen, teknologian ja modernin yhteiskunnan tutkimuksen professori Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Vuoden Professori 2018

17.11.2018

Innovaatiokupla?

Innovaatiolla on monta määritelmää tai oikeastaan määritelmiä on niin monta kuin on määrittäjiä. Meistä jokaisessa asuu pieni innovaattori ja meistä kaikista on tullut tavalla tai toisella innovatiivisia.

 Innovatiivisuutta vaaditaan työpaikalla, mutta sitä vaaditaan myös kotona ja kesämökillä. Kunnat ja kaupungit houkuttelevat yrityksiä ja asukkaita innovatiivisilla ratkaisuilla ja elinvoimalla, jotka vahvistavat ja herkistävät innovatiivista mieltä.

Kun kaikki innovaatiot ja niihin liittyvät ilmiöt lasketaan yhteen, Suomi sijoittuu korkealle maailman innovatiivisten maiden välisessä kilpailussa. Vaikka arvosteluperusteista voidaan keskustella, ne kuitenkin todistavat vuosi vuoden jälkeen, kuinka Suomi tekee, hyödyntää ja jalostaa innovaatioita. Siitä pitävät huolen vahvat tiedeinstituutiot, ainutlaatuinen start-up-scene, kasvuyritykset sekä pienen maan rehellinen ja korruptoimaton byrokratia. 

Mutta onko Suomi todella innovatiivinen maa vai onko kyse kuplasta, johon puhalletaan henkeä kuin kuuluisaan yhteisen hiileen? Ohjaavatko suomalaiset innovaatiot maailman kehitystä, synnyttääkö Suomi kilpailukykyisiä yrityksiä ja houkuttelevatko tiedeinstituutiot kovan tason kansainvälisiä osaajia? Mistä löytyvät suomalaiset vastineet Facebookille, Googlelle ja Teslalle? 

Jos Suomi on todella innovatiivinen maa, miksi laman ja taantuman taittamiseen meni niin monta vuotta? Miksi Suomessa ei ole keksitty innovatiivisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiselle? Miksi suomalainen maisteri hikoilee gradunsa kanssa kaksi kertaa pitemmän ajan kuin eurooppalaiset opiskelijat? Miksi parhaat kasvuyritykset myydään kiinalaisille pääomasijoittajille? Missä ovat uudet Koneet ja Vaisalat? Miksi Suomen tärkein vientiartikkeli on selluloosa?

Ehkä tarvitsemme uuden nimen innovaatioille ja innovatiivisuudelle. Ehkä Suomen olisi palattava takaisin nöyrään lähtöpisteeseen ja katsottava maailmaa uudella tavalla. Innovaatiokilpailussa ei pärjätä vanhoilla meriiteillä, vaan osaaminen ja luovuus on todistettava joka päivä uudelleen. Ehkä pudotus kansainvälisessä rankingissa toisi tervettä rehellisyyttä. Ehkä joku uskaltaisi lopulta puhkaista kuplan ja avata yhteiskunnallisen keskustelun suomalaisesta innovatiivisuudesta.

Pikainen katsaus historiaan tarjoaa oppimispolun, joka voidaan monistaa myös tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan. Suuri lama ajoi Suomen kansantalouden kuilun partaalle, josta kivuttiin ylös Nokian ja ennakkoluulottoman innovaatiopolitiikan avulla. 

Nyt meillä ei ole samanlaista Nokiaa, mutta ei ole myöskään samanlaista innovaatiopolitiikkaa. Sellaisen tekeminen jää näköjään seuraavan hallituksen tehtäväksi. Tämä hallitus ei sitä saanut aikaan, siitäkään huolimatta, että ruorissa oli diplomi-insinööri ja menestynyt yrittäjä. 

Innovaatiopolitiikka tarvitsee rahaa ja sellaista on valtion omistamissa yrityksissä. Samoin rahaa on säätiöillä, joiden taseet voisivat hyvin täydentää yliopistojen taseita. Kun vielä puretaan tiede- ja korkeakoulupolitiikan järjetön valtionohjaus, kenttä voisi olla avoin uusille ajatuksille ja innovatiivisille yrityksille. 

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita