Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

30.1.2018

Hilkkua vaille lakossa 2010

Tilanne yliopistohenkilöstön työehtosopimusneuvotteluissa on junnannut yli kuukauden. Sopimukset ovat menossa umpeen tammikuun lopussa. Tämä ei ole yliopistoväelle ennen kokematon tilanne.

Uusi yliopistolaki astui voimaan vuoden 2010 alusta. Sen myötä luovuttiin virkasuhteista ja yliopistojen henkilöstö siirtyi työsopimuksien piiriin. Ensimmäiset tes-neuvottelut olivat enemmän kuin haasteelliset.

Neuvottelukulttuuri muuttui tyystin aiemmasta. Virkasuhteiden aikaan neuvotteluja käytiin valtiotyönantajan kanssa. Vuoden 2009 puolella yliopistot olivat antaneet neuvotteluvaltuudet Elinkeinoelämän keskusliittoon kuuluvalle Yksityisen opetusalan liitolle (nykyinen nimi Sivistystyönantajat). Fyysisesti neuvottelupöytä sijoittui Helsingin Etelärannan ”työantajalinnakkeeseen”.

Neuvottelupöydässä oli tukku isoja asioita: palkkaus, palkkausjärjestelmä, palkankorotukset, työaikajärjestelyt, sairauspoissaolot, matkakustannusten korvaukset, luottamusmiesjärjestelmät. Tavoitteena oli, että näistä kaikista asioista tehdään yksi ja yhteinen yliopisto-TES.

Neuvottelurajat paukkuivat moneen kertaan: takaraja oli ensin vuoden 2009 loppu, sitten tammikuun loppu. Siitäkin vielä lipsuttiin. Epäselvän sopimuksettoman tilan jatkuessa ja neuvottelujen junnatessa kuukausitolkulla, kaikki yliopistotyöntekijöiden järjestöt päättivät ilmoittaa lakkovaroituksesta koskien yhden päivän lakkoa 18.3.2010. Lakkovaroitus jättiin 3.3.2010 valtakunnan sovittelijan toimistoon sekä työnantajalle.

Henkilöstön puolella henkinen valmius oli hyvä. Oli selvää, että fantastiseksi mainostettu yliopistouudistus ei sitä ollut yliopistoväen silmissä. Yliopistouudistusta valmisteltaessa oli luvattu turvata yliopistohenkilöstön edut. Nyt niitä oltiin heti polkemassa. Henkilöstö myös tunsi, että yliopistouudistuksessa yliopistojen johto oli ominut koko yliopiston äänen. Siksi lakkotoimikunnan viestintäryhmässä ideoitu Me olemme yliopisto -iskulause osui ja upposi. Sloganilla varustettuja rintanappeja ja ilmapalloja teetettiin ja postitettiin kentälle.

Hyvin nopeasti lakkovaroituksen jättämisen jälkeen yliopistosektorin lakkotoimikuntaan alkoi saapua kysymyksiä lakkorajoista. Oli kiintoisaa huomata, kuinka paljon kansainvälisiä konferensseja eri yliopistoihin oli buukattu juuri päivämäärälle 18.3. Paine työnantajaa kohtaan kasvoi. Lakkovaroitus oli ensimmäinen Yksityisen opetusalan liiton saama lakkovaroitus.

Myös poliittinen paine kasvoi. Kohtuuttoman pitkään jatkunut sopimukseton tila puhutti eduskunnan sivistysvaliokunnassa sekä kyselytunnilla. Myöskään maan hallitus ei halunnut fantastisen yliopistouudistuksen ensimetreille työtaistelua. Tällä olisi ollut huomattavan haitallinen imagovaikutus. (Lue lisää Acatiimi 3/2010.)

Neuvottelutulos uusimuotoisia yliopistoja koskevasta ensimmäisestä työehtosopimuksesta saavutettiin 9.-10.3. välisenä yönä. Lakkovaroitus peruttiin.

Muutamien yliopistojen paikallisissa lakkotoimikunnissa oltiin pettyneitä – eikö nyt päästäkään lakkoon. Lakkovahdit olivat jo tiedossa, lakkotansseja ja muuta aktiviteettia oli kehitelty.

Nyt tuosta on kulunut kahdeksan vuotta. Neuvottelut Etelärannassa junnaavat taas. Toisaalla valmistellaan korkeakouluvision jatkotoimia. Juuri tämän viikon alussa käynnistettiin työryhmätyöskentely opetusministeriön johdolla valmistellun ”Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio vuodelle 2030, Ehdotus Suomelle: Suomi 100+” toteuttamiseksi. Visioon on kirjattu hieno tavoite – korkeakouluista Suomen parhaita työpaikkoja. Tätä mekin haluamme! Tämän viestin on syytä välittyä myös neuvottelupöytään. 

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita