Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

30.11.2014

Himasrahasta himmelirahoitukseen?

Himmelit liittyvät lähestyvään joulunaikaan, mutta symboliikkaa on käytetty havainnollistamaan myös monimutkaisia hallinnollisia kuvioita. Muun muassa sote-uudistuksen pitkällisessä vatvomisvaiheessa varoiteltiin hallintohimmelien syntymisestä. 

Himmelivertaus ei voinut olla tulematta mieleen, kun strategisen tutkimuksen teemavalintoja esiteltiin 27. marraskuuta isolle joukolle yliopistojen, tutkimuslaitosten, ministeriöiden ja sidosryhmien väkeä.

Kuulemistilaisuudessa valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen valtioneuvoston kansliasta korosti tutkitun tiedon yhä tärkeämpää merkitystä. Strategisella tutkimuksella halutaan vahvistaa tiedolla johtamista. Hän katsoi, että nykyajan pirulliset ongelmat ovat yksi syy uuden rahoitusinstrumentin taustalla.     

Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) puheenjohtaja Per Mickwitz esitteli neuvoston valitsemat teema-alueet: 1) teknologiamurrosten hyödyntäminen ja muuttuvat instituutiot, 2) ilmastoneutraali ja resurssiniukka yhteiskunta sekä 3) tasa-arvo ja sen edistäminen.

Ei voi väittää, etteivätkö valitut aiheet olisi tärkeitä. Mutta kaikista niistä löytyy jo nyt kosolti tutkittua tietoa. Oliko todella välttämätöntä perustaa uusi rahoitusinstrumentti, jotta päättäjät saisivat näistä teemoista uutta tutkittua tietoa? Twiittasinkin tilaisuuden viestiseinälle: Pitäisikö päättäjille opettaa tiedonhakua? Hiljattain on myös ilmestynyt emerituskansleri Kari Raivion ehdotukset tutkitun tiedon hyödyntämisestä päätöksenteossa. Eikö niitä voisi ryhtyä toteuttamaan, ainakin soveltuvin osin? Vai haudataanko tämänkin selvitysmiehen raportti mappiin ö?

Seminaarisalin viestiseinällä vilahti aika kriittisiä kannanottoja: ”Onko STN tapa valita uudet ’Himas-skandaalit’?” ”Pitäisikö STN:n rahoittaa ennemmin tiedon aukkoja?” ”Onko STN:n luomisessa unohtunut todellisuus – maailma ei ole enää keskus ’neuvosto’.” ”Onko kuulemistilaisuus vain muodollisuus?”

Strateginen tutkimusrahoitus ja valtioneuvoston käyttöön tullut selvitysraha (haukkumanimeltään himasraha) sisältyvät tutkimusrahoituksen kokonaisuudistukseen, josta valtioneuvosto päätti syksyllä 2013. Tuohon paperiin ja uuteen akatemialakiin annetuissa lausunnoissa (mm. Professoriliitto) tuotiin esille se, että kaikella tutkimuksella on tavoitteensa. Tiedeyhteisö on aina tehnyt yhteiskunnan kannalta relevanttia hyötytutkimusta.

Strategiseen tutkimusrahoitukseen siirretään vuosien 2015 - 2017 aikana 57 miljoonaa euroa. Uudet rahoitusinstrumentit lisäävät entisestään kilpaillun tutkimusrahan osuutta perusrahoituksen kustannuksella. Professorit ja muut tutkijat joutuvat rustaamaan yhä enemmän rahoitushakemuksia ja raportteja. Tutkimusajasta paperinpyöritys lohkaisee yhä suuremman osan.

Näin joulunodotuksen aikaan on kuitenkin syytä lopettaa hyvissä tunnelmissa. Kuulemistilaisuuden kanssa samana päivänä oli akatemiapalkintojen jako. Kaksi lahjakasta akatemiatutkijaa palkittiin, toinen tieteellisestä rohkeudesta ja toinen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Molemmat tekevät nimenomaan päättäjien kaipaamaa hyötytutkimusta.

-        Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on merkittävä tekijä tässä tutkimustyössä. On tärkeää tuottaa tietoa, jota päätöksentekijät voivat hyödyntää, totesi kiitospuheessaan akatemiatutkija Irmeli Mustalahti.

Niin juuri. Miksi siis tarvitaan uusia rahoitushimmeleitä?