Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin. Kirjoittajina ovat Professoriliiton aktiivitoimijat.

4.12.2015

Kaiken maailman dosentit

Marraskuussa on roiskunut rapaa sekä kaduilla sekä tv-ruudun kautta. A-Studiossa 2.12. käsiteltiin yhteiskuntasopimuksen ja pakkolakien kohtaloa. Pääministeri Juha Sipilä tokaisi: ”Löytyy kaiken maailman dosentteja, jotka sanovat, mitä ei saa tehdä”. Tästä alkoi valtaisa #kaikenmaailmandosentit-pöhinä sosiaalisessa mediassa. Ei mennyt kauaa, kun ”Je suis dosentti” ja ”Olen dosentti – sorisiitä”  -meemit alkoivat levitä.

Mediassa asiaa ovat puineet niin dosentit kuin toimittajatkin. Helsingin yliopiston dosenttiyhdistys lähetti Sipilälle kirjeen, jossa edellytettiin anteeksipyyntöä. Yhdistys kertoi Facebookissaan, että Sipilä oli vastauksessaan pahoitellut kommenttiaan, ”jota ei ollut tarkoitettu mitään ammattiryhmää vastaan. Hän toivoo että yliopiston tutkijat ja dosentit voisivat olla mukana työssä Suomen suunnan kääntämiseksi nousuun”.

Valitettavasti Sipilän dosenttitokaisu ei ole yksittäistapaus, vaan se asettuu samaan sarjaan aiempien vastaavien kanssa. Kun Sipilä, Alexander Stubb ja Timo Soini olivat toukokuun lopussa julkistamassa hallituksen ohjelmaa, Stubb katsoi asiakseen kommentoida: ”Jos aikoinaan professorilla oli kolme syytä olla professori – kesä-, heinä- ja elokuu – niin jatkossa näin ei enää ole”. Toimiessaan aiemmin ulkoministerinä hän kertoi kuuntelevansa mieluummin ministeriönsä virkamiehiä kuin päivystäviä dosentteja.

Samaan tyylilajiin voi liittää myös Sipilän ”niukkuus lisää luovuutta” -puheen Helsingin yliopiston lukuvuoden avajaisissa. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen lähetti lokakuun lopussa korkeakoulujen johdolle patistuskirjeen, jonka sävyn yliopistohenkilöstö tunsi loukkaavaksi. Tehostusvaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta, kun samaan aikaan rahoitukseen tehdään jättileikkauksia, joista aiheutuu suomalaisen yliopistohistorian suurimmat irtisanomiset.

Ei voi kuin ihmetellä, mitä täällä maassa on tapahtunut. Vähän reilu vuosi sitten ilmestyi edellisen hallituksen tilaamana emerituskansleri Kari Raivion raportti, jossa tehtiin esityksiä tutkitun tiedon hyödyntämiseksi päätöksenteossa. Nyt raportti on hautautunut ö-mappiin. Raportissa oli käyty kattavasti läpi muiden maiden esimerkkejä. Monissa sivistysmaissa hallituksella on tieteellisiä neuvonantajia. Suomessa tuntuu siltä, että professoreita, dosentteja, tutkijoita sekä yleensä tieteellistä tietoa dissataan.

Yksi ilmentymä tieteen arvostuksen alamäestä on myös se, että tämän hallituksen aikana tutkimus- ja innovaationeuvostoa (TIN) ei ole lainkaan asetettu. Asia on kuulemma jäänyt ”muiden kiireiden alle” ja ”kärkihankkeet ajetaan läpi ensin”. Stubbin pääministerikaudella neuvosto kokoontui muutaman kerran, Kataisen hallituksen aikana vielä säännöllisesti. TIN:n pöytäkirjat löytyvät verkkosivuilta kohdasta ”Lyhyt historia” – ehkä kuvaava nimitys sekin.

Tiedepolitiikan kokeneet toimijat pitävät tilannetta täysin poikkeuksellisena: aina aiemmin tutkimus- ja innovaationeuvosto (tai sen edeltäjä tiede- ja teknologianeuvosto) asetettiin kulloisenkin hallituksen toiminnan ihan alkumetreillä. No, toisaalta TIN-asetustakaan ei ole kumottu – ainakaan vielä.

Näin lähellä joulua on kuitenkin syytä lopettaa positiivisiin tunnelmiin. Sipilän dosenttitölväisyä seuraavana päivänä ilmestyi oikeusministeriön julkaisema Demokratiaindikaattorit 2015 -raportti. Sen mukaan (s. 60) kansalaisten luottamus yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin on kolmantena heti presidentin ja poliisin jälkeen. 

Hienoa, että kansa luottaa. Toivottavasti jatkossa yhä enemmän myös kansan valitsemat edustajat. 

Tuula Putus 04.12.2015
Monennellako sijalla on luottamus poliitikkoihin? - Toisaalta ei pidä provosoitua kun provosoidaan. Meidän pitäisi vaan tuoda kärsivällisesti niitä tutkittuja faktoja esiin päättäjien tiedoksi. Myös hyviä uutisia siitä missä on onnistuttu.

Kaarle Hämeri 04.12.2015
Keskimääräinen luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin (OM:n raportti, kuvio 3.7.):

Tasavallan presidentti

poliisi

yliopistot ja tutkimuslaitokset

oikeuslaitos

pankit

virkamiehet

evankelisluterilainen kirkko

eduskunta

Suomen hallitus

ammattiyhdistysliike

poliittiset puolueet

tiedotusvälineet

suuryritykset

poliitikot

EU

Tuula Putus 04.12.2015
No hyvinhän niillä menee, kun kansa luottaa enemmän kuin EU:hun.

Matti Laitinen 04.12.2015
Hyvä, asiallinen juttu. Tuosta tiedon hyödyntämisestä politiikassa. Aikanaan tein pitkiä, asiakeskeisiä keskusteluohjelmia YLE Radio 1:sä ja huomasin etteivät keskustelemaan tulleet poliitikot oikein tienneet aiheesta, josta keskustelivat. Aloin toimittaa keskusteluun tuleville etukäteen asiaan liittyvää taustamateriaalia luettavaksi. Se auttoi. Kerran eräs tunnettu poliitikko tuli keskusteluun ja alkoi vasta availla hänelle toimittamaani taustamateriaalia. Hän olikin ainoa pelkkiä ympäripyöreyksiä puhunut henkilö. Kaksi muuta keräsivät pisteet asiaan perehdyttyään. Sellaista tämä politikointi ja päätöksenteko on: luulo on vahvempi kuin tieto. Savolainen sanoisi, että perstuntumalla vain mennään.

Niko Sillanpää 06.12.2015
Nähdäkseni kyse ei ole yleisestä tieteelliseen toimintaan kohdistuvasta suhtautumisesta, vaan turhautuminen kohdistuu eräisiin, voimakkaasti (vihervasemmisto-)politisoituneisiin aloihin yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden puitteissa.

Esimerkiksi:

https://www.thl.fi/documents/1639567/1964961/Professoreiden+ja+erikoistutkijoiden+vaatimus+hallitusohjelman+toimenpiteiden+sukupuolivaikutusten+arvioinnista+ja+hallituksen+sitoutumisesta+tasaarvon+edist%C3%A4miseen/a03c779e-a360-4a51-bb84-4a30e6d703cb?ref=hs-art-artikkeli

Ja ei ehkä niinkään edes aloihin kokonaisuutena, vaan eräisiin toimijoihin, jotka mm. ovat julistautuneet perustuslain hengen ja tunteiden ylimmiksi tulkeiksi ja kokevat, että heillä on jonkinlainen (puuttuvan) perustuslakituomioistuimen kaltainen veto-oikeus lakiesityksiin.

Pekka Pihlanto 07.12.2015
Osuva blogikirjoitus tärkeästä aiheesta.

"Yksi ilmentymä tieteen arvostuksen alamäestä on myös se, että tämän hallituksen aikana tutkimus- ja innovaationeuvostoa (TIN) ei ole lainkaan asetettu. Asia on kuulemma jäänyt ”muiden kiireiden alle” ja ”kärkihankkeet ajetaan läpi ensin”."

Tässä vielä lisänäyttö keskusteltaessa Sipilän, Stubbin ja koko hallituksen nuivasta suhtautumisesta tutkimukseen ja yliopistosivistykseen.

Ennen kokoomus ja yleensä oikeisto olivat sivistyksen tukijoita. Nyt taidetaan palvella lähinnä markkinavoimia ja Euroopan unionia.