Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin. Kirjoittajina ovat Professoriliiton aktiivitoimijat.

7.11.2016

Kollegiaalisuusvaje on ja pysyy

Yliopistolakiarvio paljastaa kollegiaalisuusvajeen. Näin otsikoin Acatiimi-lehteen 7/2016 kirjoittamani jutun, jossa käsittelin opetus- ja kulttuuriministeriön teettämää arviota yliopistolakiuudistuksesta. Arviointi julkistettiin Finlandia-talolla 15. syyskuuta.

OKM teetti ensimmäisen arvion yliopistolakiuudistuksesta vuonna 2012. Tarkistin huvikseni, mikä oli otsikkona jutussa, jonka tuolloin aiheesta naputtelin. Ja yllätys, yllätys, otsikkona näkyi olevan: Yliopistolaki osoittaa kollegiaalisuusvajeen.

Herää kysymys, miksi tällä välin ei ole tehty mitään? Opetus- ja kulttuuriministeriön silloinen korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja (kansliapäällikkö 1.5.2013 alkaen) Anita Lehikoinen vakuutti Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton kevätseminaarissa 2012, että yliopistolakiuudistuksen arvioinnin henkilöstöpalaute otetaan esille yliopistojen kanssa käytävissä tulosneuvotteluissa. Hänen mukaansa asiaa oli määrä käydä läpi erityisesti niiden yliopistojen kanssa, jotka saivat kaikkein kriittisimmän palautteen.

Vuoden 2012 arvioinnin pohjalta eduskunnan sivistysvaliokunta päätyi siihen, ettei ”lakiin kohdistu sellaisia muutostarpeita, jotka edellyttäisivät pikaisia toimenpiteitä”. Valiokunta kuitenkin totesi, että ”esimerkiksi kollegion tehtävien kehittäminen ja laajentaminen tarjoaisi neuvoa antavan vaikutuskanavan yliopistoyhteisön ja yliopiston hallituksen välille. Tällöin yliopistoissa olevaa asiantuntemusta voisi hyödyntää laajemmin esimerkiksi sellaisilla strategisen suunnittelun osa-alueilla kuin tieteeseen ja koulutukseen liittyvät strategiset valinnat, tutkimuksen profilointi ja painoalat, yliopiston tieteenalarakenne ja kansainvälisyyteen liittyvät strategiat”.

Sivistysvaliokunta piti lausunnossaan yliopistoyhteisön laajaa osallistumista strategiseen keskusteluun koko yhteisön toimivuuden kannalta niin tärkeänä, että se kehotti opetus- ja kulttuuriministeriötä arvioimaan tarvetta täsmentää lainsäädäntöä tältä osin.      

OKM jalkautuu yliopistoihin kuulemaan johtoa ja henkilöstöä”, uutisoi Acatiimi 4/2013. Yliopistokierros alkoi Vapun korvilla 2013.  Keskustelun teemoina olivat mm. toimijoiden välinen vuorovaikutus sekä henkilöstön hyvinvointi.

No, mitä on tapahtunut? Syyskuussa julkistetun yliopistolakiarvion mukaan ei paljon mitään. Kollegiaalisuusvaje on yhtä huonossa jamassa kuin aiemmin. Ilmeisesti keskustelut tulosneuvotteluissa yliopistojen johdon kanssa tai jalkautumiskierrokset eivät ole parantaneet henkilöstön osallisuutta. Lainsäädäntöä ei ole täsmennetty sivistysvaliokunnan kehottamaan suuntaan. Eikä ilmeisesti tulla muuttamaan uudenkaan arvion pohjalta. Näin totesi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen arvioraportin julkistusseminaarin avauspuheessaan.

”Viesti yliopistoyhteisön etääntymisestä päätöksenteosta on otettava vakavasti. Johtamiskulttuuria, vuorovaikutusta ja osallistamista on syytä kehittää”, Grahn-Laasonen lisäsi. Siis lähes samat ”pointit” kuin kuuli yliopistopolitiikan päättäjiltä vuonna 2012.

Mikä tässä tökkii? Koska yliopistolakia ei haluta avata yliopistoyhteisön vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi (sinänsä outoa, koska lakia ollaan nyt avaamassa Tampere3:n ja opetuksen järjestämisen osalta), päättäjät lykkäävät asian yliopistojen kontolle. On totta, että yliopistoilla on erilaisia johtosääntöjä, joiden vertailu onkin uuden yliopistolakiarvion kiinnostavinta antia. Se katsoo, että hallinto- ja johtosääntöjen lisäksi suurimmat erot syntyvät ja näkyvät käytännöissä, esimerkiksi johtamistavoissa ja ilmapiirissä. ”Johtosääntöjen perusteella eroja on esimerkiksi kollegiaalisuuden ja johtajakeskeisyyden välisessä suhteessa”, todetaan raportin sivulla 118.

Mutta pelkkä johtosääntöjen muuttaminen ei auta. Arvioraportin mukaan johtosääntöjen perusteella Helsingin yliopistossa henkilökunnalla ja opiskelijoilla on laajimmat mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon (raportin sivu 120). Silti kaikkein kriittisimpiä puheenvuoroja yliopistouudistusta kohtaan tulee juuri Helsingin yliopistosta. Joukko sen professoreita julkisti lokakuussa ”Uusi yliopistolaki 2020” -ekirjan, jossa mm. vaaditaan kollegiota yliopiston tärkeimmäksi hallintoelimeksi, rehtorin valintaa kollegion tehtäväksi ja hallitusten ulkopuolisten jäsenten osuuden tiputtamista 25 prosenttiin. Myös Professoriliiton teettämässä Yliopisto professorin työnantajana -selvityksessä Helsingin yliopiston professoreilta tuli kriittisimmät kommentit.

Kuinka monta yliopistolakiarviota pitää tehdä ennen kuin henkilöstön palaute otetaan tosissaan? Ehkä sitä yliopistolakia olisi syytä muuttaa henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien parantamisen osalta, kuten Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto esittävät. Se olisi mahdollista tehdä samalla, kun lakia ollaan nyt avaamassa muutenkin. Muuten kollegiaalisuusvaje on ja pysyy.