Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

22.2.2016

Missä tiedepolitiikka luuraa?

Olen näissä blogeissa käsitellyt aiemminkin suomalaisen tiedepolitiikan tilaa. Jatkan kestoaiheesta, koska tilanne ei ole ainakaan kohentunut.

Blogissani viime joulukuussa ihmettelin sitä, että tämän hallituskauden aikana ei ole nimitetty ollenkaan tutkimus- ja innovaationeuvostoa (TIN). Tiedepolitiikan kokeneet toimijat pitävät tilannetta täysin poikkeuksellisena: aina aiemmin tutkimus- ja innovaationeuvosto (tai sen edeltäjä tiede- ja teknologianeuvosto) asetettiin kulloisenkin hallituksen toiminnan ihan alkumetreillä.

Tutkimus- ja innovaationeuvostosta tuli viime keväänä lausuntokierrokselle uusi asetus, mutta asia ei lausuntojen jälkeen edistynyt mihinkään.

Nyt on puskista ilmaantunut uusi asetusluonnos, josta pyydetään lausuntoja 25.2. mennessä. Myös Professoriliitto on antanut lausunnon. Uusi asetus on riisuttu versio aiemmasta. TIN:n tehtävät on karsittu kahteen, kun aiemmassa versiossa niitä oli yhdeksän.

Myös kokoonpano on typistetty. Neuvoston puheenjohtajana toimii pääministeri, varapuheenjohtajina opetus- ja kulttuuriministeri ja elinkeinoministeri, jäsenenä on lisäksi yksi valtioneuvoston nimeämä muu ministeri. Näiden ministerijäsenten lisäksi neuvostoon kuuluu viisi muuta jäsentä, jotka eduskunta nimittää vaalikaudeksi. Edellisessä asetusversiossa lueteltiin lisäksi pysyvinä jäseninä toimivat valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri sekä kansliapäälliköt OKM:stä ja TEM:stä. Koska uudessa asetuksessa ei ole mainintaa pysyvistä jäsenistä, ilmeisesti em. henkilöiden on tarkoitus kuulua nk. viiden eduskunnan nimeämän jäsenen joukkoon. 

Uuden asetuksen myötä TIN:n laajapohjaisuus ja oikea lisäarvo heikkenevät. Vuodelta 2008 peräisin olevan asetuksen mukaan ”neuvoston jäsenten tulee edustaa laaja-alaisesti tutkimus- ja innovaatiotoiminnan asiantuntemusta, ja neuvostossa tulee olla edustettuina sen toimialan rahoittajat sekä tutkimus- ja kehitystyön suorittajat ja hyödyntäjät”. Tällaista kohtaa ei ole uudessa asetusversiossa. Tutkimuksen ”suorittajien” näkemystä ei enää kaivata.

Sihteeristöä ei uudessa asetuksessa mainita lainkaan. Neuvoston asiat aiotaan jatkossa valmistella valtioneuvoston kansliassa, OKM:ssä, TEM:ssä, Suomen Akatemiassa ja Tekesissä. Työskentelyn yhteensovittamista varten perustetaan valmisteluryhmä, joka koostuu kyseisten tahojen edustajista.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston asettamisen kanssa ”vatulointi”, sen tehtävien karsiminen ja kokoonpanon typistys on jälleen yksi osoitus maan tämänhetkisestä tiedepoliittisesta ilmastosta. TIN, jos ja kun se vihdoin nimitetään, tulee käsittelemään niitä asioita, joita poliittinen päättäjä haluaa.

Uusi ilmentymä tiedepolitiikan aliarvostuksesta on se, että opetus- ja kulttuuriministeriöstä aiotaan lopettaa Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston tiedepolitiikan vastuualueen johtajan virka. Vielä joulun aikaan kyseisen viran hakuilmoitus oli esillä mm. Helsingin Sanomien työpaikkailmoitussivuilla. Nyt virka lopetetaan kokonaan, kuulemma säästösyistä. OKM:n uuden organisaation on määrä astua voimaan maaliskuun alussa.

Muissa sivistysmaissa ihmetellään, miksi Suomessa ei ole tiedeministeriä. Viimeksi tätä kummasteli helmikuun alussa Imperial College Londonin professori Sir Peter Knight, joka kuuluu Millennium-palkintolautakuntaan.

Jatkossa täällä ei ole edes tiedepolitiikan vastuualueen johtajaa. On siis aiheellista kysyä, missä tiedepolitiikka luuraa?

Pekka Pihlanto 22.02.2016
Neuvoston kokoonpano osittaa, että kysymyksessä on täysin sisäänlämpiävä, pääasiassa ministerien ja muiden poliitikkojen tietämyksen varassa toimiva elin. Pitäisikö uskoa, että eduskunta nimittäisi sellaisia jäseniä, jotka innovaatioita tuottavat ja siten niistä jotakin tietävät? Vatuloinniksi meni jälleen.