Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

17.6.2015

Mitäs me kitisijät

Kymmenet professorit: Naiset maksavat säästöt (HS 11.6.). Työoikeuden professori kritisoi rajusti Sipilän hallitusohjelman tasoa (HS 5.6.). Professorit varoittavat EK:n talkookirjeen seurauksista: Uhkana tieteenalojen eriarvoistuminen (Yle 9.6.). Oikeustieteilijät: Hallitus sivuuttaa menoleikkauksissa ihmisoikeudet (15.6.).

Tässä vaan muutamia poimintoja kesäkuun alun otsikoista. Professorit ja muut tieteentekijät ovat kunnostautuneet julkisuudessa hallitusohjelman kriitikoina. Oikeusoppineet ovat joutuneet muistuttamaan ohjelmakirjausten perustuslaillisuudesta. Tasa-arvonäkökulman puuttumisesta on kerätty vetoomusta. Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat ”rutisseet” rahoitusleikkauksista.

Sosiaalisessa mediassa proffia on haukuttu jatkuvasta marinasta. ”Eikö ymmärretä, että kaikkien pitää säästää?” ”Eikö mikään riitä?” ”Yliopistojen pitää uudistua.” ”Mitä nyt vielä?”

Mutta on toki saatu ymmärrystäkin. Ilta-Sanomien Jyrki Lehtola kirjoitti mainiossa ”Miksei tiimi tsemppaa” -kolumnissaan (13.6.): ”Ennen valitusta kutsuttiin keskusteluksi, joka kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan. Nykyään se on ”nillittämistä”, ”marinaa” ja ”kitinää”, jolla halutaan kertoa, että ongelma ei ole viestissä, vaan sen vastaanottajassa.”    

Lehtola jatkaa: ”Sivistymättömän valtion eräs piirre se, että sen älyllinen eliitti halutaan hiljentää ilmoittamalla, että teillä on väärä asenne, kommunistit. Meillä tapahtuu nyt jotain sen tapaista, kun tutkija tai professori avaa suunsa. Sun asenne on väärä, siksi sä puhut tollasia. …Akateemisen eliitin paikan maailman tulkitsijana ovat ottaneet asennehölisijät; entiset poliitikot, entiset toimittajat, viestintäyrittäjät, jotka karjuvat hormonihäiriöisen teinin tavoin muita korkeammalta ja kovempaa.”

Ja onneksi professorit ja tutkijat eivät pienestä hätkähdä. He ovat tottuneet opponointiin ja kriittiseen palautteeseen. Samaa ei voi sanoa Lehtolan mainitsemista ”asennehölisijöistä”. Monet heistä näkevät vasta-argumentit poliittisesti värittyneinä tai suhtautuvat niihin henkilökohtaisena loukkauksena.

Olisi kuitenkin tärkeää pohtia, mistä juontaa juurensa oppineisuuden vähättely, josta kirjailija, FT Tiina Raevaara kirjoitti hyvän blogin ”Suomalainen ei sivistystä kaipaa”.  Raevaaran mukaan sivistyksen aliarvioimisen ilmentyminä voidaan pitää tutkitun tiedon ja päätöksenteon välistä kuilua, politiikan kielenkäyttöä, koulutussektorin jättileikkauksia sekä tohtoreitten ennätystyöttömyyttä.

Sivistyskammoisuus on outoa maassa, joka haluaa pärjätä osaamisella ja joka pitää korkeaa koulutusta keskeisenä kilpailukykytekijänä. Näin siis ainakin ennen.

On hyvä päättää Suomen Kuvalehden politiikan toimittajan ja Kanava-lehden vastaavan tuottajan Tuomo Lappalaisen Twitter-viestiin: ”Oudon moni on pahoittanut mielensä siitä, että proffat kritisoivat hallitusta. Tiedän maita, joissa eivät kritisoi. En haluaisi elää niissä”. Opiskeluaikaisen kurssikaverini tviitti on saanut 107 uudelleentviittausta ja 168 on merkannut sen suosikiksi (tilanne 16.6.).

Hyvää kesää ja tsemppiä kaikille professoreille ja muille tutkijoille, jotka jaksavat ”kitistä” julkisuudessa.