Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

10.4.2018

Nyt jos koskaan – tai sitten toiveet ensi vuoteen

”On talouspoliittisesti typerää ja yhteiskuntapoliittisesti häpeällistä, että koulutuksesta ja sosiaaliturvasta voi leikata, jopa mittavasti, mutta yritystukiin ei voi koskea”, jyrähti pitkän linjan talousvaikuttaja Sixten Korkman kolumnissaan, kun yritystukiremontti oli karahtanut kiville.

Ja koulutuksesta on tosiaan leikattu. Suomen Kuvalehden ansiokas kooste osoittaa, että kahdeksan vuoden aikana koulutuksen rahoituksesta on vähennetty liki 1,5 miljardia euroa. Tästä summasta 300 miljoonaa euroa on viety yliopistoilta ja toiset 300 miljoonaa tutkimuksesta. Vertailukohtaa voi etsiä esimerkiksi yritystuista: niitä maksettiin 4,1 miljardia euroa vuonna 2016 eli 11 miljoonaa joka päivä.

Kahdeksan vuoden aikana millään hallituksella ei ole puhtaita jauhoja pussissa koulutusleikkausten suhteen, mutta nykyisen hallituksen aikana kovimmalle kulukuurille ovat joutuneet yliopistot ja ammatillinen koulutus.

Hallitus kokoontuu tänään kautensa viimeiseen kehysriiheen. Kuten Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto esittivät viikko sitten kannanotossaan, nyt olisi korkea aika lopettaa pitkään jatkunut kurjistumiskehitys ja nostaa yliopisto- ja tutkimusrahoitus kasvu-uralle.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan muuntokoulutus on ilmeisesti ainoa koulutussektorin kohde, jolle mahdollisesti heruu lisärahaa. Sekin on toki tärkeää, muuten korkeakoulut joutuisivat raapimaan tähän resursseja muista toiminnoista. Mutta isossa kuvassa tämä näyttää kovin riittämättömältä. Varsinkin kun maan talous on ihan eri tolalla, kuin hallitusohjelman laatimisen aikaan. Silloin esimerkiksi päätettiin yliopistoindeksin jäädytyksestä koko hallituskaudeksi. Ainakin tämä yliopistojen taloutta kovasti rasittava päätös olisi nyt syytä perua. 

Talouspolitiikan arviointineuvoston tammikuussa julkistettuun raporttiin sisältyy mielenkiintoinen taustaraportti yliopistorahoituksesta. Se osoittaa, että yliopistojen reaalisen perusrahoituksen osalta nyt ei olla edes vuoden 2002 tasolla. Niinpä väenvähentämiseen johtaneista yt-neuvotteluista on tullut yliopistojen arkea: opetushenkilöstön määrä on supistunut tuhannella vuodesta 2010, muun henkilöstön vielä enemmän.

Helsingin yliopiston taloustieteen professori Hannu Vartiaisen ja VATT:n tutkija Allan Seurin tekemä raportti osoittaa myös sen, että hallitusten päättämät yliopistoresurssien leikkaukset ovat kansainvälisesti verrattuna harvinainen ilmiö. Kilpailijamaamme ovat samaan aikaan tehneet satsauksia tukeakseen korkeinta opetusta ja tutkimusta. Ei tarvitse kovasti ihmetellä, miksi yhä suurempi joukko tutkijakoulutetuista päättää karistaa Suomen tomut ja muuttaa nimenomaan vahvoihin tiedemaihin. Monet lähteneet sanovat syyksi paremmat mahdollisuudet keskittyä tutkimukseen sekä Suomea tiedemyönteisemmän ilmapiirin.

Eduskuntavaalit käydään tasan vuoden päästä. Kaikki tahot hiovat kuumeisesti omia tavoitteitaan tulevaan hallitusohjelmaan ja käynnistelevät niihin liittyvää vaikuttamistoimintaa.

Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat teettäneet korkeakoulu- ja tutkimuspolitiikkaan liittyvän puoluekyselyn. Suurin osa sen tuloksista julkaistaan liittojen kevätseminaarissa 20. huhtikuuta. Kehysriihen vuoksi saimme kuitenkin etukäteen tuloksia siitä, miten puolueiden kenttäväki suhtautuu erilaisiin rahoitusta koskeviin väittämiin.

Noin kaksikolmasosaa kyselyyn vastanneista 1003 puolueaktiivista haluaa kasvattaa yliopistojen julkista rahoitusta. Vastaajat ymmärtävät hienosti myös perustutkimuksen merkityksen: 67 prosenttia haluaisi kohdentaa yliopistojen rahoitusta nimenomaan siihen.

Jos poliittiset päättäjät eivät loksauta korviaan liittojen tai yliopistojen johdon vaatimuksille lisärahoituksen välttämättömyydestä, nyt olisi syytä kuulla edes omaa kenttäväkeä.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita