Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Maarit Valo

Puheviestinnän professori, Jyväskylän yliopisto, Professoriliiton valtuuston puheenjohtaja

11.9.2017

Professori hopsaa

Yliopisto-opiskelijat ovat tehneet henkilökohtaisia opintosuunnitelmia eli hopseja pian viidentoista vuoden ajan. Aluksi hopsit liittyivät valtiovallan pyrkimykseen lyhentää opiskeluaikoja. Vuonna 2003 opetusministeriöstä todettiin, että yliopistot ottavat käyttöönsä henkilökohtaiset opintosuunnitelmat  tulossopimuskauden 2004–2006 loppuun mennessä. Hopsista haluttiin asiakirja, jossa määriteltäisiin jokaiselle opiskelijalle ”ne opinnot, jotka sisältyvät hänen opiskeluoikeutensa mukaiseen koulutukseen”. Tarkoitus oli nivoa hopsin tekeminen osaksi kurssivaatimuksia, jotta se tulisi varmasti tehdyksi.

Kun vuonna 2005 yliopistoissa siirryttiin kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen, olivat hopsit taas esillä. Ne mainittiin yliopistolain muutoksen perusteluissa: ”Yliopistot ottavat kaikilla koulutusaloilla käyttöön opiskelijoiden henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, joiden toteuttamiseen sekä opiskelija että yliopisto sitoutuvat.”

Hopsissa määritellään yleensä opintojen sisällöt, laajuus, kesto ja aikataulut. Nykyään hops on verkkodokumentti, jonka laadinnasta opiskelijalla itsellään on vastuu mutta jonka tekemiseen saa tukea ohjaajalta. Yliopisto tarkastaa ja hyväksyy hopsit, ja ne voivat tietysti muuttua opintojen edetessä.

Kuuluuko hopsaus eli opintosuunnitelmien teossa avustaminen professorin työhön? Ei kuulu, jos hopsaus katsotaan hallinnolliseksi työksi. Professorin asiantuntemusta ei tarvita siihen, että tarkistetaan, onko opiskelija merkinnyt opintojaksot oikeille vuosille, onko hän muistanut sisällyttää suunnitelmaansa oikeat viestintä- ja kieliopinnot tai kertyykö hänelle lukuvuosittain riittävästi opintopisteitä.

Mutta jos hopsaus tulkitaan osaksi opetusta, se voi parhaimmillaan olla juuri sellaista henkilökohtaista ohjausta, jota opiskelijat arvostavat. Professori voi halutessaan siihen osallistua. Professorilla on runsaasti annettavaa keskusteluun, jossa opiskelija pohtii oppimistavoitteitaan, opinto-odotuksiaan, erikoistumistaan opinnoissa ja uratoiveitaan. Professorilla on vankkaa tietoa työelämästä sekä laajat koti- ja ulkomaiset verkostot. Oppi- ja tieteenalan asiantuntijan tuki on opiskelijoille kullanarvoista.

Aloitimme omassa oppiaineessani omaopettaja- ja omaopiskelijajärjestelmän vuonna 1992. Jo 25 syksynä olemme jakaneet aloittavat opiskelijat omaopiskelijoiksemme, joiden kanssa käymme kahdenkeskiset keskustelut opintojen alkaessa. Sen jälkeen tapaamme heidät keskustelun merkeissä tarpeen mukaan, vaikkapa kerran vuodessa tai harvemmin. Tapaamisia voinee kutsua hopsaukseksi, mutta emme käsittele lukujärjestyksen rakentamista emmekä muita käytännön kysymyksiä. Koulutussuunnittelija opastaa niissä. Sen sijaan puheenaiheemme löytyvät opiskelijan tavoitteista, valinnoista ja tulevasta työelämästä.

Mitä professori hopsauksesta saa? Olen tuntenut pysyväni ajan tasalla siitä, mitä opiskelijat opinnoiltaan odottavat ja millaisia oppimistavoitteita he itselleen asettavat. Olen saanut kuulla, millaisia työtehtäviä he arvostavat, miten he suhtautuvat kansainvälisyyteen ja mitä he tulevaisuudeltaan haluavat. Olen voinut jutella heidän kanssaan akateemisen opiskelun iloista, osaamisen karttumisesta ja onnistumisen kokemuksista. Olen oppinut näkemään yliopiston opiskelijanäkökulmasta. On ollut hyvä ja hauska seurata opiskelijoiden polkuja, jotka alkavat kampukselta ja johtavat asiantuntijuuteen työelämässä.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita