Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

26.1.2015

Lasikatolta välttyminen on onnellinen sattuma

Professoriliitto järjesti tammikuussa Helsingissä pidetyillä Tieteen päivillä tapahtuman, jossa kuultiin Vuoden Professoriksi nimettyjen professoreiden kokemuksia sattuman merkityksestä omalla uralla. Esitykset ovat katsottavissa Tieteen päivien tallenteesta.

Naisprofessoreiden esityksiä kuunnellessa huomio kiinnittyi siihen, miten he kuvasivat yliopistourallaan saamaansa tukea. Kas näin:

”Tehtiin hyvää tutkimusta, ja ajattelin, että tästä tulee nyt jotakin. Mutta sitten [ulkomailla jatko-opiskelijana vietetyn] vuoden lopussa ainoa ehto julkaisulle on, että eroan aviomiehestäni ja menen hänen [tutkimustyötä ohjanneen miesprofessorin] kanssa naimisiin. No se ei sitten onnistunut, eikä tullut siltäkään matkalta yhtään julkaisua.”

”Tasa-arvo – edelleen haaste? Tähän [diaan] olen laittanut punaisella tämän ihan siistä syystä, että olen monta kertaa miettinyt, oliko se tasa-arvo minulle se mahdollisuus. Kun olin urapolkuni alussa, tuli tasa-arvosuunnitelmat ja tasa-arvolaki. Siellä alussa se mahdollisti minua paljon. Mutta sitten tuli myös mutkia. Se ei ollutkaan enää niin yksinkertaista sitten, kun olin professorina. Asiat eivät olleetkaan enää niin yksinkertaisia. Nainen koettiin tekniikan alalla vähän semmoisena omalintunansa. Siitä syystä pelottomuus, pitkäjänteinen näyttö, tutkimusnäyttö, ja energisyys ovat aika lailla välttämättömiä tekniikan alalla toimivalle naiselle.”

”Fiksut miehet eivät lankea naisten vähättelyyn ja ohittamiseen keskusteluissa, sillä tätä tapahtuu hyvin paljon. Mutta nainen erottaa aina fiksun miehen epäkypsästä tässä suhteessa; pitäisi pystyä tasa-arvoiseen keskusteluun. Ja moni nainen luovuttaa.”

”[Naiskollega] näytti esikuvaa siitä, että myös nainen voi pärjätä tutkijana. Se ei ollut näillä aloilla ollenkaan itsestäänselvää silloin 70-luvun alussa. Muistan että minullekin eräs vanha unkarilainen professori päivitteli, että ’voi voi sentään, että kun naisilla on tämä koti, niin että eihän heillä voi olla mitään tutkijanuraa’. – – Asenne oli pitkälti tällainen, että naisia ei siihen aikaan kovin paljon tiedemaailmassa arvostettu.”

Ovatko asiat nyt paremmin? Arvostetaanko naisia nyt tiedemaailmassa?

Professoriliiton selvityksen mukaan vuoden 2013 lopulla naisia oli professorikunnasta 27 %. Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen kertoo, että vuonna 2013 yliopistojen IV uraportaalla eli professorikunnassa työskenneltiin 2635 henkilötyövuotta. Näistä naisten osuus oli 696 henkilötyövuotta eli 26 %. Kuitenkin vielä III uraportaan 3454 henkilötyövuodesta oli naisten osuus 1630 henkilötyövuotta eli miltei puolet (47 %). Naiset kelpaavat siis tutkijoiksi ja lehtoreiksi, mutta professuuria heidän on vaikeampi saada.

”Mutta sitten on niitä sitkeitä naisia, jotka vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa”, kuvasi yksi Vuoden Professoreista. ”Jossain vaiheessa sitten, jos oikein yrittää, pääsee tämän lasikaton läpi.” Lasikatolta välttyminen onkin hänen mukaansa onnellinen sattuma naisen akateemisella uralla. Vaikka syyt lasikattoon ovat moninaiset, emme saisi pitää yhtäkään niistä hyväksyttävänä.