Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

10.10.2016

Miten mitata laadullista työllistymistä?

Viime huhtikuussa valtioneuvosto hyväksyi rahoitusmallin, jonka mukaisesti yliopistot saavat valtion rahoituksen vuodesta 2017 alkaen. Samassa yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti, että vuodesta 2019 alkaen malliin sisällytetään laadullisen työllistymisen kriteeri. Yliopistot saisivat siis rahoitusta sen mukaan, miten hyvin tai huonosti niiden maisterit ja tohtorit sijoittuvat koulutustasoaan vastaavaan työhön. Heinäkuussa OKM asettikin työryhmän, jonka tehtävänä on vuoden loppuun mennessä arvioida laadullisen työllistymisen mittaustapoja ja tehdä ehdotus uuden elementin ottamiseksi rahoitusmalliin.

Laadullinen työllistyminen on epäselvä käsite. Vuosikymmenen alussa yliopistorahoituksen pohdinnoissa oli vielä esillä koulutusta (siis koulutusalaa) vastaava sijoittuminen, mutta nyt käsite näyttää täsmentyneen koulutustason vastaavuudeksi. Pelkän tasonkin mittaamisessa on kuitenkin ongelmia. Jos lääkärin koulutuksen hankkinut työskentelee lääkärinä ja liikunnanopettajaksi valmistunut liikunnanopettajana, tilanne on selkeä ja koulutustasoa vastaava työ todettavissa. Mutta lääkäriksi opiskellut voi toimia myös hallintotehtävissä ja liikunnanopettajan tutkinnon suorittanut järjestössä. Molempien ammattinimike voisi olla ’asiantuntija’. Tällä nimikkeellä työskentelee kuitenkin myös muilta koulutustasoilta valmistuneita. Nimike ei kerro työtehtävien vaativuudesta.

Sama koskee miltei koko humanistis-yhteiskuntatieteellistä alaa. Ammattinimikkeen perusteella voi olla vaikeaa päätellä, onko maisteri tai tohtori koulutustasoaan vastaavassa tehtävässä. Jos uraseurantakyselyssä saadaan tietää, että humanistisen tai yhteiskuntatieteellisen alan maisterisvastaaja on yrittäjä, kouluttaja, suunnittelija, koordinaattori, toimittaja, päällikkö, tiedottaja tai tuottaja, mille koulutustasolle hänet tilastoitaisiin?

Kysymyksiä riittää: Näkyisikö laadullinen työllistyminen bruttopalkasta? Palkka ei (valitettavasti) aina korreloi työn vaativuuden kanssa. Saataisiinko uraseurantakyselyyn riittävästi vastaajia? Kyselyistä innostuneiden määrä ei yleensä ole suuren suuri. Entä mikä ajankohta olisi sopiva laadullisen työllistymisen mittaamiseksi, yksi vuosi vai viisi vuotta tutkinnon suorittamisesta? Maisterin ja tohtorinkin työura on nykyään moninainen: se koostuu erilaisista vaiheista ja rinnakkaisista asiantuntijuuksista, eikä ura ole välttämättä perinteisellä tavalla nousujohteinen.

Yliopistokoulutus katsoo aina tulevaisuuteen, ja siten yliopisto kehittää työelämää. Esimerkkejä tästä on vaikka millä mitalla. Otan esimerkiksi oman alani: Työelämä ei ilmoittanut haluavansa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perehtyneitä asiantuntijoita, jotka ymmärtävät viestintäkäyttäytymistä, vuorovaikutussuhteita, tiimien ja yhteisöjen viestintää tai vuorovaikutusteknologiaa. Tällaisen asiantuntijuusalueen olemme kuitenkin vuosikymmenten aikana rakentaneet, ja valmistuneet työllistyvät erinomaisesti. Yliopisto ei ”mukautunut työelämän tarpeisiin” eikä ”vastannut työelämän vaatimuksiin”, kuten yliopistoja kehotetaan tekemään. Sen sijaan kehitettiin tutkimukseen perustuva asiantuntijuusalue, josta yhteiskunta hyötyisi. Yliopiston tehtävä on tuottaa osaamista, joka muuttaa maailmaa – myös työelämää.