Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

23.1.2017

Opiskelijavalinta ylioppilastutkinnon perusteella?

Opetus- ja kulttuuriministeriö suunnittelee ylioppilastutkinnon entistä vahvempaa käyttöä korkeakoulujen opiskelijavalinnan perusteena. Toukokuussa asetettu työryhmä on saanut raporttinsa ja toimenpideohjelmansa valmiiksi: Valmiina valintoihin – Ylioppilastutkinnon parempi hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Korkeakouluilta ja sidosryhmiltä pyydetään siitä nyt lausuntoja.

Työryhmä on raportissaan tukeutunut pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan. Siinähän asetettiin tavoitteeksi opiskelijoiden nopea valmistuminen ja työelämään siirtyminen. Kärkihankkeittensa toteuttamissuunnitelmassa valtioneuvosto toteaa, että korkeakoulujen tulee uudistaa valintamenettelyjään. Tarkoitus on luopua nimenomaan pitkäkestoista valmistautumista edellyttävistä pääsykokeista, joihin preppaamiseen on syntynyt valmennuskurssiyritysten kirjo.

Pitkä valmistautuminen pääsykokeisiin onkin asian ydin. Abivuonna ei jää aikaa kirjapinojen lukemiseen, ja niinpä välivuosi tuntuu monista hyvältä ratkaisulta. On koulutusaloja, joihin hakemisessa valmennuskurssit tuntuvat nuorista  välttämättömiltä. Valmennusyritykset julkaisevat myönteisiä tilastoja siitä, miten helposti kurssilaiset saivat opiskelupaikan. Takuitakin annetaan: jos osallistut tänä vuonna valmennuskurssille mutta jäät ilman opiskelupaikkaa, voit ensi vuonna osallistua kurssille alennetulla hinnalla – jopa ilmaiseksi!

Mitä työryhmä esittää? Sen tehtävänä oli pohtia ylioppilastutkinnon parempaa hyödyntämistä opiskelijavalinnoissa, ja tähän tavoitteeseen se on selkeästi vihkiytynyt. Sen pääehdotus on, että jo vuoteen 2018 mennessä korkeakoulut ottavat käyttöön sellaisen opiskelijavalinnan, joka ei edellytä hakijoilta pitkää valmistautumista. Suurin osa opiskelijoista tulisi valita toisen asteen todistuksen, siis lähinnä ylioppilastutkinnon perusteella. Koulutusalat voisivat painottaa ylioppilastutkinnon kokeita ja arvosanoja haluamallaan tavalla.

Esitys tarkoittaa, että korkeakoulutuksen sisäänpääsykriteereiden tulisi pysyä samoina pitkän aikaa. Lukiolaisenhan tulisi pystyä tekemään ainevalintansa niin, että hän voisi päästä haluamalleen opiskelualalle. Siis jo lukiota aloittavan (16-vuotiaan!) tulisi tietää, mikä ala häntä kolmen vuoden päästä kiinnostaa, ja tehdä kurssivalintansa sen mukaisesti.

Työryhmä ehdottaa myös toissijaista valintatapaa korkeakoulutukseen. Korkeakoulut voisivat tarjota hakijoille ”muita osaamisen näyttömahdollisuuksia”. Hakijat voisivat osallistua verkossa järjestettäville avoimen korkeakoulun kursseille, tai valinnoissa voitaisiin muulla tavoin hyödyntää ”digitaalisia suoritustapoja”.

Soveltuvuusarviointiin työryhmä suhtautuu erityisen epäilevästi. Ryhmä erottaa soveltuvuuden työtehtäviin ja soveltuvuuden koulutusalalle. Soveltuvuus työtehtäviin kehittyy työryhmän käsityksen mukaan opintojen myötä: ”Alemman korkeakoulututkinnon suorittaminen kestää joka tapauksessa kolmesta neljään vuotta, jonka aikana soveltuvuus tuleviin työtehtäviin kehittyy.” Opiskelijavalinnoissa pitäisikin raportin mukaan keskittyä hakijoiden soveltuvuuteen koulutusalalle. Ja se taas on työryhmän mukaan arvioitavissa ylioppilastutkinnon perusteella: ”Tässä soveltuvuudessa painottuvat edellä kuvatut akateemiset taidot, joita voidaan arvioida hyvin ylioppilastutkinnon eri osa-alueiden avulla.” – Toki työryhmä myöntää, että esimerkiksi kulttuurialalla ennakkotehtävillä ja näyttökokeilla on edelleen paikkansa.

Opiskelijavalintatyöryhmä perustelee ylioppilastutkinnon ottamista pääasialliseksi valintaperusteeksi myös säästöillä. Opiskelijavalinnat näyttävät varmasti ulkopuolisen silmin turhalta operaatiolta, kun kerran ylioppilastutkintokin on olemassa. Opiskelijavalinta ei saisi viedä rahaa eikä aikaa, joka onkin rahaa.

Yliopistolain mukaan opiskelijat ottaa yliopisto, ja yliopisto myös päättää opiskelijavalinnan perusteista. Yliopistossa työskentelevät tietävät, että hyvin toteutettu opiskelijavalinta se vasta säästöä onkin. Hyvä valintamenettely varmistaa, että hakijat tietävät, minne ovat hakemassa, millaista osaamista opinnoissa kehitetään ja millaisiin työtehtäviin alalta valmistutaan. Huolella suunniteltu ja toteutettu valintakoe on palvelus kaikille osapuolille: hakijalle itselleen, opettajille ja yhteiskunnalle. Se työ kannattaa tehdä.

Koulutusalat ovat kovin erilaisia. Joidenkin alojen pääsykokeissa voidaan hyödyntää ylioppilastutkinnon arvosanoja nykyistä enemmän. Opiskelijavalinnan uudistamisen tulisikin kohdistua vain niihin aloihin, joille edelleen pyritään kirjoja lukemalla. Kirjoille voi kehittää vaihtoehtoja. Mutta on useita aloja, joilla on voitava arvioida soveltuvuutta sekä alan opintoihin että odotettavissa oleviin työtehtäviin jo valintavaiheessa. Siihen on monia hyviksi todettuja tapoja, jotka eivät edellytä hakijan pitkäaikaista valmistautumista eivätkä valmennusyritysten apua.

Tommi Kukkonen 23.01.2017
Hyvä teksti! Opiskelijavalintaa tulee toki kehittää, mutta ei tämän OKM:n selvitysraportin pohjalta. Raportin argumentit ovat valikoivia ja ne eivät tarkastele asioita tarpeeksi laajalla mittakaavalla. Lisäksi siinä ei oteta huomioon lainkaan ammatillisen tutkinnon omaavia henkilöitä, joiden mahdollisuus korkeakouluttautua tulisi heikentymään huomattavasti.

Raportissa mainitaan myös, että sillä kurotaan eriarvoistumista ja täten tehdään hakujärjestelmästä kaikille hakijoille tasa-arvoisempi. Tämä on puppupuhetta niin monella eri tasolla. Ihmisen sosioekonominen tausta tulisi olemaan vielä suuremmassa roolissa uudessa järjestelmässä, samoin myös hakijan varallisuus. Jos hakijan täytyy kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa päästääkseen edes hakemaan, niin se jos mikä on eriarvoistavaa. Lisäksi entisten arvosanojen korottaminenkaan ei ole täysin ilmaista ja moni ei välttämättä muista ja/tai osaa enää aihealueen asioita. Tämä näkyy etenkin matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, joissa laskurutiinien ylläpitäminen on enemmän kuin elinehto taitojen ylläpitämisellä.

Raportissa mainitaan myös, että valmennuskurssit tulisivat poistumaan uuden järjestelmän myötä. Kyllä, ne tulisivat poistumaan, mutta ne siirtyisivät sitten toiselle asteelle eli tässä tapauksessa lukioon.

Raportissa mainittuihin soveltuvuuteen, motivaation ja kiinnostukseen en ota kantaa, koska niistä työryhmän edustajat eivät selvästikään tiedä mitään. Hakija saattaa hakea ja päästä alalle, joka ei olisi hänelle mieluisa eli hän ei olisi siihen soveltuva eikä motivoitunut edes opiskelemaan sitä.

Loppuun haluan todeta, että raportti ei ole täysin kelvoton. Siellä on muutamia hyviä pointteja, kuten valintakokeiden yhtenäistäminen aloittain olisi järkevää ja signaalivaikutukset toisella asteella tulisi ottaa huomioon.

Maarit Valo 23.01.2017
Kiitos kommenteista! – Raportissa todetaan, että ammatillisen tutkinnon suorittanutta ei pidä sulkea korkeakouluvalintojen ulkopuolelle. Raportti ehdottaa, että ammatillisten tutkintojen hyödyntämisestä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valinnoissa käynnistettäisiin jatkopohdinnat. Raportissa esitetään sekin mahdollisuus, että myös ammatillisen tutkinnon suorittaneilta voitaisiin valintaperusteena edellyttää ylioppilastutkinnosta yksi, kaksi tai kolme koetta. Siis korkeakoulun oman pääsykokeen sijaan.

Tuija Jokinen 23.01.2017
Hei Maarit ja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.

Myös itseäni jäi vaivaamaan ammattikoulutuksesta yliopistolle pyrkivien opiskelijoiden kohtalo. Mikä onkaan parempi "soveltuvuustesti" alalle kuin kolmen vuoden ammattikoulutus? Jos tuon ajan jälkeen haluaa pysyä alalla ja kouluttautua eteenpäin, pitää sitä tukea mielestäni kaikin keinoin.

Yliopistoon hyväksyminen ei tosin takaa siellä menestymistä ja siinä onkin ehkä suurin ero lukiolaisilla ja ammattiin valmistuneilla. Ylioppilaskoe ja lukio itsessään valmistavat yliopisto-opintoihin aivan toisella tasolla kuin ammattikoulutus. Jos pääsykoe muutetaan ylioppilaskirjoituksiin perustuvaksi pitäisi kaksoistutkintoja tukea kaikin mahdollisin keinoin. Itse vuosituhannen vaihteessa kaksoistutkinnon suorittaneena koin että lukion ja ammattikoulun välillä pompottelu lähinnä pyrki siihen että mahdollisimman moni lopettaisi koulutuksen kesken. Niin kävikin, 4/25 opiskelijasta kirjoitti lopulta ylioppilaaksi,muut lopettivat ensimmäisen vuoden jälkeen. Luokkajako oli myös selkeä, ammattikoululaisille pidettiin omat tuntinsa vaikka olisimme voineen mielestäni osallistua hyvin muille lukiolaisille tarkoitettuun opetukseen. Harmitti.

Pääsykokeessa olimme kuitenkin kaikki samalla viivalla ja pääsin yliopistolle lukemaan kemiaa josta laborantiksi valmistuessani haaveillut. Fuksina opin että harva oli tullut laitokselle kemistin paperit haaveenaan, he olivat siellä opiskelemassa lääkiksen pääsykokeisiin! Olin fuksiryhmässäni harvinaisuus koska halusin oikeasti lukea kemiaa. Pääsykokeet eivät huomioi tällaista seikkaa ollenkaan johon taas ehkä ylioppilaskokeet soveltuisivat näin ollen paremmin. Tähän pitäisi puuttua olivat uudet valintaperusteet millaiset tahansa.

Jos yliopistoon valmistava opetus suunnitellaan paremmin toisen asteen koulutuksen aikana ja ylioppilaskoetta hyödynnetään aikaisempaa tarkemmin on useammalla alalle motivoituneella opiskelijalla sekä ammatti-ihmisellä hyvät mahdollisuudet menestyä myös akateemisesti.