Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

28.5.2018

Salaiset väitöskirjat

Avoin tiede etenee. Yliopistot ovat lisänneet avointa julkaisemista, ja niinpä myös väitöskirjat viedään yhä useammin verkkoon. Väitöskirjat julkaistaan yleensä sekä painettuina että verkossa, ja kummassakin muodossa nähdään omat hyötynsä. Joissakin yliopistoissa taas on suunnitteilla, että pientäkään määrää väitöskirjoja ei enää paineta. Vain väittelijällä, vastaväittäjällä ja kustoksella on kullakin oma tulostettu paperiversionsa väitöstilaisuudessa, ja muut lukevat työn verkosta.

Väitöskirjojen vieminen verkkoon kuulostaa avoimelta. Verkkojulkaisemisen myötä tutkimustulosten vaikuttavuus paranee, ja kansalaisetkin pääsevät helposti väitöskirjojen äärelle. 

Monografiaväitöskirjojen kannalta asia on ongelmaton. Sen sijaan artikkeleista koostuvia väitöskirjoja eivät yliopistot ole ryhtyneet julkaisemaan kokonaan verkossa. Syyksi ne mainitsevat tekijänoikeudet.

Turun yliopisto kertoo: ”Jos teos koostuu väitöskirjaosasta ja artikkeleista (ns. kokoomaväitöskirja/artikkeliväitöskirja), julkaistaan verkossa teoksesta ainoastaan väitöskirja-osa (koosteosa) ilman alkuperäisiä artikkeleita. Usein artikkelien tekijänoikeudet on jouduttu luovuttamaan kustantajalle joten niitä ei voida tekijänoikeudellisten syiden vuoksi julkaista verkossa.” Saman toteaa Helsingin yliopisto: ”Artikkeliväitöskirjoista E-thesiksessä on pääsääntöisesti vain väitöskirjan yhteenveto-osa tekijänoikeussyistä johtuen.” 

Helsingin yliopisto jatkaa: ”Väitöskirjaan kuuluvat artikkelit löytyvät kussakin väitöskirjassa listatuista aikakauslehdistä. Yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijat ja henkilökunta voivat etsiä artikkeleita oppilaitoksen tarjoamista e-aineistoista. Helsingin yliopiston kirjaston e-aineistot ovat haettavissa esimerkiksi kirjaston verkkosivujen aineistohaun avulla.” Jos siis kiinnostut väitöskirjasta, etsi siihen kuuluvat aikakauslehtiartikkelit itse. Jos yliopisto on kyseiset lehdet tilannut ja jos kuulut henkilökuntaan tai olet opiskelija, niin silloin ne löydätkin. Muutoinhan törmäät maksumuuriin.

Jotkut yliopistot harkitsevat yhdessä väittelijän kanssa, mitkä osat artikkeliväitöskirjasta julkaistaan verkossa. Sellaisia artikkeleita ei viedä verkkoon, jotka

– ovat käsikirjoituksina, joita ei vielä ole tarjottu tieteelliseen aikakauslehteen

– ovat parastaikaa aikakauslehden vertaisarviointiprosessissa

– eivät saa kustantajalta lupaa tulla julkaistuiksi muualla kuin kustantajan aikakauslehdessä

– ovat embargossa, eli ne voi tuoda yliopiston julkaisuarkistoon vasta esimerkiksi vuoden tai kahden kuluttua niiden ilmestymisestä aikakauslehdessä.

Lupien kysyminen kansainvälisiltä kustantajilta verkkoon viemistä varten voi tuntua väittelijästä monimutkaiselta, vaikka yliopiston kirjasto tai muu julkaisemisesta vastaava yksikkö siinä auttaisikin. Kustantajien lupasivut jättävät epävarmaksi. Mitähän kustantaja tarkoittaa dissertationilla tai thesiksellä, johon voisin kustantajan mukaan artikkelini sisällyttää: painettua vai tulostettua väitöskirjaa? paperi- vai verkkoversiota? julkista vai pienen piirin tietoon jäävää? Entä käsikirjoitukset: Voinko olla varma siitä, että jos käsikirjoitus viedään nyt väitöskirjani osana verkkoon, pystyn vielä tarjoamaan sitä artikkeliksi? Jotkut kustantajathan kertovat, että ne eivät julkaise sellaista materiaalia, joka on jo toisaalla verkossa saatavilla. Ja olisiko verkosta löytyvän tekstin vertaisarviointi julkaisua varten enää edes anonyymi?

Arvokkaimpiin akateemisiin perinteisiimme kuuluu, että väitöskirja on julkinen opinnäyte, joka tarkastetaankin julkisesti. Yliopistojen tulisi edistää sitä, että se olisi sekä tiedeyhteisön luettavissa että suuremmankin yleisön saatavilla. 

Pitäisikö siis artikkeliväitöskirjaan sisällyttää vain julkaistuja ja embargon ohittaneita artikkeleita? Tämä lykkäisi väittelyä vuodella tai parilla. Vai pitäisikö artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osuutta paisuttaa niin, että se sisältäisi parafraasina kaiken olennaisen myös artikkeleista? Tämä tuntuisi väittelijän kannalta kaksinkertaiselta työltä. Ehkä siis yliopistojen kannattaisi edelleen monistaa tai painattaa pieni määrä väitöskirjaa, jotta edes tiedeyhteisö pääsisi näkemään siihen sisältyvät artikkelit.

Sini Tuikka 01.06.2018
Professoriliiton valtuuston puheenjohtaja Maarit Valo kokoaa liiton blogissa 28.5. väitöskirjoihin sisältyvien artikkeleiden verkkojulkaisemiseen liittyviä yleisiä huolenaiheita.

Päänvaivaa aiheuttavat kustantajien yleiset rajoitukset tai kiellot rinnakkaistallentamiseen liittyen sekä erityisesti väitöskirjoihin sisältyvät artikkelikäsikirjoitukset, joita ei vielä ole tarjottu lehteen tai jotka ovat vertaisarviointiprosessissa.

Väitöskirjat ovat myönteinen poikkeus, sillä vaikka vielä olisi kustantajia, jotka kieltävät rinnakkaistallentamisen, antavat ne pääsääntöisesti luvan artikkelin julkaisemiseen väitöskirjan yhteydessä myös verkossa. Yleensä lupaa ei edes tarvitse erikseen kysyä. Useimmiten väitöskirjaan liitettäville artikkeleille ei myöskään edellytetä viiveaikaa (embargo). Jos väitöskirjaan sisältyvä artikkeli on jo rinnakkaistallennettu, ei lupaa enää tarvitse pyytää väitöskirjan valmistuessa.

Sekin tekee väitöskirjoista poikkeuksellisia, että moni kustantajista sallii väitöskirjaan liitettävän lopullisen julkaistun version, vaikka ei muuten sallisi tämän version rinnak-kaistallentamista. Näin tekee jopa Elsevier. Loput kustantajista sallivat pääsääntöisesti väitöskirjaan liitettäväksi vertaisarvioidun käsikirjoituksen (final draft, post print, AAM). Springer ja Wiley puolestaan tarjoavat artikkelille linkin lehden sivulla olevaan lukuversioon.

Mikäli väitöskirjaan sisältyy käsikirjoitus, jota ei ole vielä tarjottu mihinkään lehteen, kannattaa väittelijän huomioida tämä julkaisukanavaa valitessaan. Valtaosa suurista kustantajista sallii jo käsikirjoitusten (preprint-versio) julkaisemisen missä ja milloin vain. On kuitenkin olemassa pienempiä kustantajia, joille kysymys on toistaiseksi hankala. Artikkelien julkaiseminen jo ennen vertaisarviointia on kasvattamassa suosiotaan erityisesti preprinteille tarkoitettujen julkaisualustojen myötä, joten on selvää, että kustantajien tulee ottaa asiaan pian kantaa.

Väitöskirjantekijän kannattaa ennakoida ja selvittää etukäteen potentiaalisen lehden kanta avoimeen julkaisemiseen. Tämän selvittyä kirjoittajalla on valta tehdä aktiivinen valinta ja olla julkaisematta lehdessä, joka ei halua edistää avointa tiedettä.



Jos artikkelia ei poikkeuksellisesti saisi sisällyttää väitöskirjan verkkoversioon, on se silti tiedeyhteisön saavutettavissa. Ensinnäkin sen voi huoletta pyytää suoraan kirjoittajalta. Toiseksi, mm. Jyväskylän yliopistossa artikkeli on luettavissa kirjaston tiloissa tekijänoikeussyistä rajoitetun aineiston lukemiseen tarkoitetulla päätteellä. Lisäksi lähes kaikki väitöskirjojen artikkelit ovat tiedeyhteisön saavutettavissa, sillä yliopistoilla on ainakin toistaiseksi varsin laaja kirjo tieteellisiä julkaisuja tilattuna tai ne ovat hankittavissa.

Irene Ylönen & Sini Tuikka

Jyväskylän yliopisto, Avoimen tiedon keskus

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita