Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

11.11.2013

Uusi, uudempi, uusin yliopistolaki

Uusi yliopistolaki tuli voimaan 1.1.2010. Tuon päivän jälkeen lakia on muutettu jo useita kertoja. Siihen on tehty mm. opiskelijavalintaan ja tutkintojen suoritusaikoihin liittyviä täsmennyksiä. Tilauskoulutuksen säädöksiä on täydennetty, ja Taideyliopiston perustaminen aiheutti omat lisäyksensä.

Yliopistojen talouden kannalta kaksi ikävintä muutosta tehtiin silloin, kun eduskunta kajosi yliopistoindeksiin. Indeksistähän säädetään lain 49 §:n kakkosmomentissa. Siinä todetaan valtion rahoituksen määräytymisperusteista, että ”edellisenä vuonna yliopistoille osoitettua [– –] talousarvion määrärahaa korotetaan [– –] yliopistoindeksin mukaista vuotuista kustannustason nousua vastaavasti”.

Yliopistoindeksin mukaanotto uuteen lakiin oli yliopistoväelle vahva signaali siitä, että eduskunta haluaa turvata yliopistojen perusrahoituksen myös tulevina vaikeina aikoina. Mutta kun talousongelmat syvenivät, ei eduskunta uskonutkaan siihen, että koulutukseen ja tutkimukseen satsaaminen lisäisi kasvua ja auttaisi ankeiden aikojen lävitse.

Ensimmäisen kerran eduskunta puuttui yliopistoindeksiin vuoden 2011 lopulla. Eduskunta puolitti indeksin vaikutuksen vuodeksi 2012. Vielä isompi päätös tehtiin vuodeksi 2013: eduskunta päätti, että indeksiä ei käytetä lainkaan.

Yhdessä nämä indeksileikkaukset aiheuttivat yliopistojen rahoitukseen vakavan notkahduksen, joka vaikuttaa yliopistojen päivittäiseen työhön. Professoriliitto vastusti kumpaakin leikkausta ankarasti ja koetti vaikuttaa julkisuudessa, eduskunnan suuntaan ja henkilökohtaisissa keskusteluissa. Liitto ryhtyi kampanjoimaan sen puolesta, että alkuperäistä yliopistolakia ryhdyttäisiin noudattamaan indeksin suhteen vuonna 2014 (10.10.2012, 28.11.2012, 19.3.2013). Valtion vuoden 2014 talousarvioesityksessä indeksi onkin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla mukana korottamassa yliopistojen rahoitusta 1,9 %:n verran.

Vastikään 25.10. on yliopistolakiin tehty periaatteellisempi muutos, joka voi vaikuttaa yliopistojen autonomiaan. Uusin säädetty laki koskee yliopistojen koulutusvastuuta, ja sillä muutettiin lain seitsemättä pykälää.

Sekä aikaisempi että 1.1.2014 voimaantuleva laki sanovat, että koulutusvastuusta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Koulutusvastuu tarkoittaa yliopistoissa suoritettavia tutkintoja ja niiden tavoitteita ja rakenteita sekä sitä, mitä tutkintoja eri yliopistoissa on tarjolla. Yksityiskohtaisemmin ”koulutusvastuun tarkemmasta jakautumisesta yliopistojen kesken, erikoistumiskoulutusten aloista ja koulutusohjelmista sekä siitä, mitä erikoistumiskoulutusten aloja ja koulutusohjelmia kussakin yliopistossa on” säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Uusin lakimuutos 25.10. koskee nyt tätä asetusta. Aikaisemmin koulutusvastuun tarkemmasta jakautumisesta säädettiin yliopiston esityksestä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, mutta uusi laki sanoo, että siitä säädetään ”opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, joka valmistellaan yhteistyössä yliopistojen kanssa”.

Professoriliitto vastusti seitsemännen pykälän muutosta. Muutos vahvistaa opetus- ja kulttuuriministeriön valtaa päättää yliopistojen koulutustarjonnasta ja vähentää yliopistojen vaikutusmahdollisuuksia omiin koulutusohjelmiinsa ja oppiaineisiinsa. Ei ministeriö aiemminkaan ollut sidoksissa yliopistojen esityksiin, mutta uusi järjestely muuttaa päätöksenteon prosessia. ”Yhteistyössä valmistelu” kuulostaa tietysti myönteiseltä, mutta mitään varmuutta yhteistyön muodoista ei ole.

Sekä eduskunnan perustuslakivaliokunta että sivistysvaliokunta ottivat kantaa lakimuutokseen. Kumpikin korosti, että ministeriön ja yliopistojen yhteistyön tulisi olla todellista ja aitoa yhteistä harkintaa.

Professorikunnan puolesta voi ihmetellä, missä yliopiston hallintoelimissä kuullaan professoreiden tieteellistä, taiteellista ja koulutuksen asiantuntemusta. Julkisoikeudellisen yliopiston hallituksessa on professorijäseniä, mutta vaikka yliopiston hallituksen tehtäviin edelleen kuuluu ”tehdä opetusministeriölle ehdotus yliopiston koulutusvastuun muuttamisesta”, ei tätä esitystä siis hallitukselta eikä yliopistoltakaan enää tarvita.

On helppo uumoilla, että yliopistolain seitsemännen pykälän muutos on ministeriölle uusi väline yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen. Rehtorit ja hallitusten puheenjohtajat ovat paljon vartijoina, kun he käyvät sopimusneuvotteluja ministeriön kanssa.

J P Roos 12.11.2013
Kiitän Maarit Valoa valaisevasta (sic!) kirjoituksesta. Sanoisin että professorien äänen kuuluminen on tällä hetkellä erittäin iso rakenteellinen ongelma kautta koko yliopistolaitoksen. Kun kaikilta monijäsenisiltä hallintoelimiltä (tiedekunta- ja laitosneuvostot) on käytännössä viety valta niin niihin osallistumisessa ei enää ole mieltä. Yliopistoja ei kuulla, professoreita ei kuulla, kaikki tulee jostain ylhäältä. Olisikohan syytä palauttaa valtaa monijäsenisille hallintoelimille? Rehtorien ja hallitusten puheenjohtajien ääni ei paljon paina jos heillä ei ole minkäänlaista demokraattista legitimiteettiä.