Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin. Kirjoittajina ovat Professoriliiton aktiivitoimijat.

18.4.2017

Uusia ideoita kansainvälistymiseen

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama ohjausryhmä julkisti viime kuussa linjauksensa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden kehittämiseksi. ”Yhteistyössä maailman parasta” -muistio katsoo vuoteen 2025 ja kertoo, miten Suomen korkeakouluista saataisiin entistä kansainvälisempiä. OKM:n tiedotteen mukaan tavoitteena on, että vuonna 2025 Suomella on ”aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteisö ja tieteelliseen laatuun perustuvaa kansainvälistä vetovoimaa”.

Suomalaisen tieteen tulisi siis olla ”aidosti kansainvälistä”.  Sitä se on kuitenkin jo nyt. Kansainvälisyydelle rakentui vahva perusta jo keskiajalla, ja kaikkina vuosisatoina Suomen yliopistoväellä on ollut tiiviit kontaktit maailmalle. Nykyisin yhteydenpito käy luontevasti jokapäiväisessä työssä viestintäteknologian keinoin.

Kansainvälisyyttä ei kuitenkaan lähestytä muistiossa totuttuun tapaan. Nyt ei ole kyse ulkomailla julkaistujen artikkeleiden määrästä, kansainvälisesti kilpaillun tutkimusrahoituksen volyymista eikä ulkomailta rekrytoitujen opiskelijoiden tai opetus- ja tutkimushenkilökunnan osuudesta yliopistoyhteisössä. Sen sijaan raportti on reipas suunnitelma suomalaisen korkeakoulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen tunnettuuden ja näkyvyyden vahvistamiseksi.

Muistio esittää, että kansainvälisen kiinnostuksen lisäämiseksi käynnistettäisiin ohjelma, joka esittelee suomalaisen tieteen huippuja. Suomen koulutuspalveluita ryhdyttäisiin yhteisesti markkinoimaan ulkomailla markkinointiyhtiön avulla. Valittuihin maihin perustettaisiin sillanpääasemia, joissa uuden Team Finland Knowledge -verkoston edustajat jakaisivat tietoa tieteestämme ja korkeakoulutuksestamme. Kansainvälistämistyöhön koottaisiin mukaan myös ulkosuomalaiset korkeakoulutetut ja ulkomailla työskentelevät alumnit. Muista maista Suomen korkeakouluihin tulevien tutkijoiden ja opiskelijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan tuettaisiin monin tavoin. Ohjausryhmä ehdottaa useita käytännön toimenpiteitä korkeakouluille ja viranomaisille.

Muistio sisältää kuitenkin myös jo useasti kuultua asiaa. Kansainvälisesti vetovoimaisia osaamiskeskittymiä tulisi entisestään vahvistaa – mutta entä jos Suomi tulisikin kuuluisaksi pienemmistä, ketteristä ja uutta luovista tutkimusryhmistään? Henkilökunnan kansainvälistyminen parantaa tutkimuksen ja opetuksen laatua – mutta onko oikeasti selvitetty, mitä pitäisi parantaa ja miten ulkomailta tulleet työntekijät parantamiseen vaikuttavat? Korkeakoulujen tulee houkutella ulkomaalaisia opiskelijoita vetovoimaisella koulutustarjonnalla – mutta miksi sitten EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta ryhdyttiin perimään lukuvuosimaksuja?  

Muistio on kuitenkin virkistävän monipuolinen. Siinä muistutetaan rikkaan kieliympäristön ja  runsaan kielikoulutuksen tärkeydestä, turvapaikanhakijoiden osaamispotentiaalista ja Suomeen rekrytoitujen tutkijoiden pankkipalveluiden järjestämisestä. Korkeakouluja myös patistetaan sisällyttämään kaikkiin tutkintoihin opiskelu- tai harjoittelujakso ulkomailla. Tässä kohdin opiskelijat eivät tosiaan vielä ole tasavertaisia.

Muistion lopuksi tarjotaan myönteinen koonti nykytilanteesta. Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita. Se on tietointensiivinen, tieto- ja viestintäteknologian vahva osaaja. Koulutustasomme on huippuluokkaa ja koulutuksemme maine erinomainen. Tieteellisten julkaisujemme määrä on asukaslukuun nähden suuri. Korkeakoulujen työelämäyhteydet ovat perinteisesti vahvat. Kansainvälinen opiskelijavaihto on Euroopan aktiivisimpia. Lähes puolet Suomessa opiskelleista ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista on täällä töissä viiden vuoden kuluttua valmistumisestaan. Kyllä Suomen tieteen ja korkeakoulutuksen saavutuksista kelpaakin kertoa maailmalle entistä pontevammin!