Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

18.4.2016

Kun psykologinen sopimus purkautuu

Mitä miettii ja kokee professori, joka irtisanotaan 20 vuoden työrupeaman jälkeen?

Motivaatio ja sitoutuminen ovat olennaisia asioita työntekijän ja organisaation välisessä suhteessa. Hakeutuessaan uuteen työpaikkaan työntekijä tekee työsopimuksen lisäksi työnantajansa kanssa ns. psykologisen sopimuksen. Sillä tarkoitetaan työntekijän subjektiivista käsitystä omaan työsuhteeseensa kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Psykologisen sopimuksen toimivuus vaikuttaa siihen, missä määrin työntekijä sitoutuu työnantajaansa. Mitä professorit odottavat työnantajaltaan palkan lisäksi? Ennen kaikkea mahdollisuutta tutkia ja opettaa, etsiä ja luoda uutta sekä olosuhteita, joissa kaikki tämä on mahdollista.

Miten käy, kun työnantaja ei enää sitoudukaan työntekijään? Kun saa sähköpostiinsa kutsun irtisanomiskeskusteluun kesken luentosarjan, kirjaprojektin, tutkimushankkeen. Perinteiseen psykologiseen sopimukseen on sisältynyt molemminpuolinen lojaliteetti ja oletus työn jatkuvuudesta. Marjo-Riitta Parzefall toteaa, että irtisanomisen myötä koko psykologisen sopimuksen perusta – työsuhde – katkeaa. Suunnitelmat romuttuvat ja tulevaisuus näyttääkin yhtäkkiä epävarmalta. Irtisanotuksi joutumisen onkin väitetty olevan yksi elämän traumaattisimmista kokemuksista.

Mitä miettii ja kokee professori, joka on koonnut ympärilleen tutkimusryhmän tekemään kansainvälisesti arvostettua tutkimusta, mutta joutuukin irtisanomaan tutkimusryhmänsä työntekijöitä?  

Irtisanomiset eivät riko vain irtisanottujen psykologisia sopimuksia vaan aiheuttavat kolhuja myös työnsä säilyttävien psykologisiin sopimuksiin. Työpaikkansa säilyttäneiden työntekijöiden asenne- ja käyttäytymismuutoksia on kuvattu termillä survivor syndrome. Oireita voivat olla pelko, huoli, epäoikeudenmukaisuuden kokeminen ja syyllisyyden tunne. Parzefallin mukaan irtisanomiset vaikuttavat kielteisesti myös työyhteisön jaettuun metatason psykologiseen sopimukseen. Olisiko julkisuudessakin paljon esillä ollut korkeakoulutettujen aivovuoto oire tästä? Sitoutuminen omaan työnantajaan heikkenee, ja aikaisempaa useampi professori ja tutkija suunnittelee lähtevänsä rakentamaan uutta psykologista sopimusta Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomalaista pääomaa valuu ulkomaille, sillä työntekijät ja heidän osaamisensa ovat yliopistojen ja tutkimuslaitosten tärkein pääoma.

Yliopistoyhteisö vaatiikin nyt kollegiaalisuuden ja demokratian palauttamista yliopistoille. ”Demokraattinen yliopistoyhteisö pystyy löytämään ratkaisut myös omiin ongelmiinsa, jos se saa siihen mahdollisuudet.”