Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

31.10.2016

Tenure track on tullut jäädäkseen

OKM julkaisi loppukeväästä mielenkiintoisen raportin neliportaisesta tutkijanurasta. Raportti on ansiokas ja kriittinen – onhan se tällä kertaa aitojen tutkijoiden tekemä. Erityisellä mielenkiinnolla luin osiota, jossa käsiteltiin suomalaisten yliopistojen tenure track -malleja. Tenure track -mallihan tulee Yhdysvalloista, jossa se kehitettiin järjestelmäksi, joka takasi professoreiden akateemisen vapauden 1900-luvun alussa. Yhdysvaltojen järjestelmästä kiinnostuneita saattaa kiinnostaa Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikun vastikään julkaistu kirjoitus Akateeminen vapaus vaakalaudalla?(sivuilla 32-33), jossa hän peilaa suomalaisissa yliopistoissa tehtyjä irtisanomisia Yhdysvaltojen tenure track -malliin.

Suomeen tenure track (professorin vakinaistamispolku) rantautui uuden yliopistolain voimaantultua Aalto-yliopiston kautta, josta se on levinnyt muihinkin yliopistoihin. Em. OKM:n raportin mukaan vuosina 2010–2014 tenure track -tehtäviä julistettiin suomalaisissa yliopistoissa avoimeksi yli 400. Toki osa hakijoista rekrytoitiin suoraan full professori tasolle. Liiton saamien tietojen mukaan tällä hetkellä eri yliopistojen tenure track -vakinaistamispoluilla on yli 400 apulaisprofessoria, assistant professoria ja associate professoria tavoittelemassa pysyvää professuuria.

Professoriliiton selvityksen mukaan yliopistot näyttävät luoneen omia versioita tenure track -mallista. Portaiden lukumäärä ja urapolulla olevien nimikkeet vaihtelevat yliopistosta toiseen. Osa yliopistoista on siirtynyt rekrytoimaan kaikki professorit tenure track -järjestelmän kautta. Useimmissa yliopistoissa se kuitenkin täydentää neliportaista tutkijanurajärjestelmää toimien ”kiihdytyskaistana”. Yliopistokohtaiset järjestelmät vaihtelevat myös mm. sen suhteen, käytetäänkö alimmille tasoille tultaessa ulkoista vai sisäistä arviointia. Eroja on myös kirjauksissa siitä, rekrytoidaanko ensimmäiselle kaudelle jo ansioituneita vai ”lupauksia”. Tenure track -järjestelmistä yliopiston strategisena instrumenttina voi lukea vaikkapa Maria Pietilän viime vuonna julkaistusta tutkimusartikkelista.

Suomalaisen työlainsäädännön näkökulmasta tenure track ei ole ongelmaton. Suomalainen työlainsäädäntö kun tuntee vain määräaikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen. Määräaikaisuuksien laillisista perusteista säädetään työsopimuslaissa. Yliopiston intressi selvittää rekrytoitavan kyky pätevöityä professuuriin viittaa koeaikaehdon tyyppisiin perusteisiin (tässä tapauksessa jopa yli 10 vuoden koeaika!), eikä sellaista perustetta voida pitää riittävänä määräaikaisuuden perusteena. OKM:n raportti kutsuukin tenure trackiä ”hybridiksi”, ja nostaa esille ”pudokkaat”, jotka eivät lopulta tulekaan valituksia tenuren kautta pysyvään toimeen tai joilla ei ole mahdollisuutta jatkaa vakinaistamispolulla. Toistaiseksi näitä lienee ollut joitakin. Lainmukaisuus tulee arvioitavaksi siinä vaiheessa, kun pudokkaista ensimmäinen haluaa asian riitauttaa.

Toinen tenure track -järjestelmässä olevien kannalta merkittävä kysymys on, mihin yliopistoyhteisön henkilöstöryhmään he kuuluvat. Asialla on merkitystä mm. yliopiston toimielinten valinnassa. Missä vaiheessa vakinaistamispolkua siirryt professori-kategoriaan? Muutaman vuoden takaisen liiton selvityksen mukaan yliopistoilla on tästäkin asiasta erilaisia tulkintoja. Liitto esitti OKM:lle ja UNIFI:lle jo vuonna 2012, että ne lähtisivät selvittämään tenure track -järjestelmässä olevien oikeusasemaa. Käsityksemme mukaan asiasta ei ole edelleenkään olemassa yhtenäistä tulkintaa.

Professorikunnan nimikkeistö näyttää monimuotoistuvan vuosi vuodelta. Tällä hetkellä käytössä on ainakin seuraavat professori-johdannaiset nimikkeet: Aalto Distinguished Professor, akatemiaprofessori, Assistant Professor (tenure track), apulaisprofessori, Associate Professor, Associate Professor (tenure track), Professor of Practice, TUT Industry Professor, Aalto-professori, professori, Distinguished Professor, FiDiPro-professori, Adjunct Professor, tutkijaprofessori, tutkimusprofessori, Junior Visiting Professor, Visiting Professor, Guest Professor, vieraileva professori, vierailijaprofessori, vieraileva apulaisprofessori. Apulaisprofessori-nimikettä käytetään sekä tenure trackin yhteydessä että sen ulkopuolella. Adjunct Professor -nimikettäkin käytetään kahdessa merkityksessä: dosentti-nimikkeen käännöksenä ja määräaikaisena tehtävänä, jonka avulla ansioituneita alan asiantuntijoita voidaan palkata osa-aikaisesti opetustehtäviin.

Mikäli löytyy vielä muita Suomessa käytössä olevia professori-johdannaisia nimikkeitä, otamme täällä liitossa mielellämme sellaisen tiedon vastaan.

Sajaniemi Nina 01.11.2016
Neliportainen malli edistyneille senioreille on hankala, koska mitään etenemismahdollisuutta ei ole. Omassa laitoksessamme vanhat virat muutettiin professuureiksi jo paljon ennen kun tulin taloon yliopsitonlehtoriksi (dosentti). Professorin pysäväisluonteisia paikkoja ei ole näköpiirissä, tenureja kyllä. Niihin meikäläiset ovat liian vanhoja. Olen hankkinut rahoitusta ja tehtaillut A1:siä enemmän kuin monet laitoksemme professorit. SIlti olen alempiarvoinen, ilman tulevasiuudennäkymiä. Meitä tutkimuksessa ja opetuksessa ansioituneita senioreija on kohtuullisen paljon ja olemme todellisia akateemisia väliinputoajia. Meistä ei puhuta, edes juhlapuhiessa. Yliopistolehtori ammattinimike jää varmasti historiaan.

Raija Pyykkö 02.11.2016
Tähän asiaan on kiinnitetty huomiota esim. Muuttuvat akateemiset urat -hankkeessa. Raportin mukaan tenure track -rekrytoinneissa painotetaan usein "enemmän tulevaisuuden potentiaalia kuin kokemusta ja akateemisia ansioita". Yliopistot asettavat usein akateemisia ikärajoja tenure track -rekrytoinneissa. Väliinputoajia syntyy etenkin niissä yliopistoissa, joissa käytetään vain tenure track -rekrytointeja.

Jukka Konttinen 02.11.2016
Miten "pudokkaisiin" suhtaudutaan työmarkkinoilla ylipäätään? Sen että määräaikaista työsuhdetta ei jatketa, voitaneen tulkita irtisanomiseksi ainakin kun arvioitsija silmäilee pudokashakijan CV:tä. Onko heillä mahdollista käynnistää urapolkua jossain toisessa yliopistossa? Muutos yliopistomaailmassa on niin raju, että henkilöstöpolitiikka laahaa jäljessä. Pelko ja epävarmuus näkyvät terveystutkimuksissa, vaikkei siitä julkisesti puhuta. Epäilen että kun kokemusta karttuu, läksyjä opitaan ja joku rekyyli tulee.