Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Tarja Niemelä

Professoriliiton toiminnanjohtaja

21.5.2018

Palkkausjärjestelmää uudistamassa

Yliopistojen nykyinen tehtävien vaativuuteen ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuva palkkausjärjestelmä on ollut voimassa vuoden 2006 alusta lukien. Uudistamisprosessi oli pitkä, ja ensimmäiset kokeilut palkkausjärjestelmän uudistamiseksi olivat Kuopion ja Joensuun yliopistoissa jo vuonna 1996. Vuoden 2006 jälkeen palkkausjärjestelmää on uudistettu maltillisesti: toukokuusta 2011 alkaen käyttöön otettiin tehtäväkohtainen vaativuuslisä, eräänlainen vaativuustasojen väliluokka ja lokakuusta 2013 alkaen maksuun tulivat ensimmäiset suorituskorotukset.

Professoreiden kannalta katsottuna vuoden 2006 palkkausjärjestelmäuudistuksen lopputulosta voidaan pitää onnistuneena. Yliopistoissa työskentelevien professoreiden palkat ovat nousseet marraskuusta 2005 syyskuuhun 2017 37,7 prosenttia (virkaan nimitetyt / vakinaiset professorit). Vakinaisten professoreiden keskipalkka oli 7.075 euroa syyskuussa 2017, joka palkkausjärjestelmään sijoitettuna tarkoittaa vaativuusluokkaa 9 ja henkilökohtaisen työn suoritustasoa 7. Opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä vaativuustasot 8–11 ovat käytännössä professoreille varattuja tasoja.

Palkkausjärjestelmän uudistamisesta on keskusteltu jo useamman vuoden ajan yliopistoja edustavan Sivistystyönantajien kanssa. Sivistystyönantajat teki kesäkuussa 2015 esityksen, jonka mukaan työnantaja määrittelisi kokonaispalkan euromääräisen suuruuden. Työntekijäjärjestöt, Professoriliitto mukaan lukien, eivät voineet hyväksyä siirtymistä kokonaispalkkoihin, eikä neuvotteluja voitu aloittaa. Viimeiset pari vuotta työehtosopimusosapuolet ovat neuvotelleet palkkausjärjestelmän uudistamisesta. Sivistystyönantajat teki konkreettisen uudistamisesityksen palkkausjärjestelmän muuttamiseksi 14.12.2017. Tässä vaiheessa oli jo odotettavaa, että järjestelmäuudistusta ei saataisi neuvoteltua tammikuun 2018 loppuun mennessä. Työehtosopimusneuvottelut olivat vaikeat, ja ratkaisun syntymiseksi tarvittiin sovittelijan kaksi sovintoesitystä.

Sovintoesityksen mukaan palkkausjärjestelmätyöryhmällä on syyskuun loppuun saakka aikaa sopia palkkausjärjestelmän muuttamisesta. Työryhmän työtä kannustaa palkankorotusleikkuri: mikäli yksimielisyyttä ei synny palkkausjärjestelmän kehittämiseen varatusta järjestelyerästä jätetään 0,3 % maksamatta. Olen työryhmän jäsen. Kalenterissani on yli 20 eri kokoonpanoilla tapahtuvaa kokousta, joissa on tarkoitus käsitellä järjestelmämuutosta. Sovintoesityksen mukaan työn lähtökohtana on suoritustasojen määrän vähentäminen yhdeksästä neljään tai viiteen ja nollaprosentin suoritusprosentin nostaminen neljästä prosentista kymmeneen prosenttiin kuitenkin siten, että kaikille vaativuustasoille eli myös niille, joilta ei löydy nollaprosentin tai neljän prosentin suoriutujia, tehdään kustannusvaikutusta vastaavat muutokset. Uudistuksen toteutuessa uutta olisi myös se, että palkat liukuisivat suoritustasojen välillä. Vaativuustasoihin ei tulla tekemään muutoksia.

Professoriliitossa henkilökohtaisen suoriutumisen uudistamiseen suhtaudutaan rakentavasti. Nykyisessä järjestelmässä on professorikunnan kannalta katsottuna ongelmia, jotka liittyvät ehkä enemmänkin järjestelmän soveltamiseen kuin itse järjestelmään. Eläköityneiden professoreiden tilalle palkataan uusia professoreita alemmille vaati- ja henkitasoille, yliopisto- ja alakohtaiset palkkaerot ovat suuria ja nais- ja miesprofessoreiden välinen palkkaero on yli 300 euroa miesten hyväksi. Nykyinen palkkausjärjestelmä on luotu kauan ennen professorin vakinaistamispolun rantautumista suomalaisiin yliopistoihin. Palkkausjärjestelmää tulisikin kehittää siten, että se tunnistaisi vakinaistamispolun toiseksi viimeisessä vaiheessa olevat. Työmme näiden epäkohtien korjaamiseksi jatkuu.