Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

25.10.2018

Lasikattoiset yliopistot?

Pirkanmaan käräjäoikeus katsoi 9.10 antamassaan tuomiossa, että Tampereen yliopisto on rikkonut tasa-arvolain mukaista syrjinnän kieltoa jättäessään valitsematta professorin tehtävään valittua henkilöä selvästi pätevämmän henkilön erääseen professuuriin. Jutussa kuultiin 13 todistajaa ja lisäksi asianosaisia. Tuomio on 58 sivua pitkä, enkä edes yritä tiivistää sitä yhteen kappaleeseen. Tuomio ei ole lainvoimainen ja yliopisto on julkisuudessa ilmoittanut hakevansa muutosta hovioikeudelta. 

Tasa-arvolakiin perustuvat riidat ovat yliopistoissa professoreiden – ja uskoakseni muunkin henkilökunnan osalta, melko harvinaisia. Viimeisen kolmen vuoden aikana työpöydälläni on ollut puolisen tusinaa tasa-arvoa koskevaa tapausta. On selvää, että tämän tuomion myötä yhteydenotot liittoomme kasvavat. Yhtä selvää on, että jokaisessa yliopistossa tuomio luetaan sanatarkasti. Vaikka tuomiossa otetaan nimenomaan kantaa tasa-arvolain noudattamiseen tai tarkemmin sanottua noudattamatta jättämiseen, samalla siinä otetaan kantaa esimerkiksi asiantuntijalausuntojen merkitykseen professorin valinnassa.  

Kuinka tasa-arvoisia yliopistot oikein ovat? Kirjoitan perinteiseen Professoriliiton palkkaselvityksen johdantoon tasa-arvotarkastelua koskevan osion. Naisprofessoreiden osuus on noussut 24,5 %:sta 30,6 %:iin yliopistojen professorikunnasta tämän vuosikymmenen aikana. Sekä vakinaisten että määräaikaisten naisprofessoreiden vaati-keskiarvot ja henki-keskiarvot ovat edelleen matalampia kuin miesprofessoreiden ja palkkaeroa on yli 300 euroa. Vuonna 2017 tehdyn palkkaerotarkastelumme mukaan työuran pituudella oli 226 euron vaikutus keskipalkkaan. Naiset ovat toimineet professorin tai tutkimusjohtajan tehtävissä keskimäärin 10,2 vuotta ja miehet 13,9 vuotta. Jokainen kokemusvuosi nosti palkkaa noin 60 euroa. Tieteenalakohtaisilla eroilla oli 51 euron vaikutus keskipalkkaan. Naisten keskuudessa alemmin palkatuissa määräaikaisissa tehtävissä toimivien jäsenten osuus oli kaksinkertainen miehiin verrattuna, ja tällä oli puolestaan 34 euron vaikutus keskipalkkaan. Naisprofessoreilla oli enemmän henkilökohtaisia palkkasopimuksia, mutta heidän palkkansa oli pienempi kuin sopimuksen tehneiden miesprofessoreiden. Tämän vaikutus keskipalkkaan oli 15 euroa.

Yliopistoissa työskentelevästä opetus- ja tutkimushenkilöstöstä 55,5 % on miehiä ja 44,5 % naisia (syyskuussa 2017). Yhä useampi yliopisto rekrytoi eläköityvän professorin tilalle henkilön professorin vakinaistamispolun (tenure track) alkuportaille. Sosiaali- ja terveysministeriö on kiinnittänyt huomiota naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta hankkeen väliraportissa (2017) siihen, että professorin vakinaistamispolulle ja kutsumenettelyllä täytettyihin tehtäviin valituista naisten osuus on selkeästi pienempi kuin muihin määräaikaisiin tehtäviin ja toistaiseksi voimassa oleviin tehtäviin. Ministeriö toteaakin väliraportissaan, että tutkijanuramallien sukupuolivaikutuksia tulee seurata.     

Vuoden Professori 2011 Riitta Keiski on kertonut, kuinka uskottavuuden saaminen kesti aikansa, mutta työ alkoi puhua puolestaan ja kuinka tasa-arvoisuus on tekniikan alalla edelleen haasteena naisen urakehitykselle. Myös Vuoden Professori 2013, akateemikko Eva-Mari Aro on puhunut naistutkijoiden kohtaamista etenemisen esteistä. Aro on viestinyt naisille: kunpa lasikaton läpäisseet naiset yhteiskunnan eri vaikutusalueilla olisivat tarpeeksi kypsiä tukemaan nuorempia kollegojamme heidän urakehityksessään. 

Naisten osuus full-professoreiden määrästä kasvaa hitaasti. Laskelmieni mukaan dekaaneista ja vararehtoreista naisten osuus on jo 47 %. Rehtoreista 12 on miestä ja 2 naista. Lasikattojen tulisi olla mennyttä maailmaa, etenkin yliopistoissa.  

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita