Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

12.9.2016

Häränpaskahommia

Helsingin Sanomissa keskustellaan paraikaa yliopistojen tehottomuudesta, byrokratiasta ja byrokraateista. Esimerkiksi hallintotieteen, erityisesti julkisjohtamisen professori Timo Aarrevaaran mukaan byrokratiaa on putsattu pois jo liikaa ja Jenni Kuusivuori on tuonut esille byrokraattien työtaakkaa. Epäilen että Aarrevaara tarkoittaa pikemminkin byrokraatteja kuin byrokratiaa. Tällöin näkökulma ei ole niin yllättävä, kuin Helsingin Sanomat antaa ymmärtää. Byrokraatteja lienee liki 50 % yliopistojen henkilökunnasta; näin ainakin samaisen artikkelin mukaan. Lisäksi ainakin oman kokemukseni mukaan hallintotyö rasittaa paljon myös opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Tätä rasitetta pohdiskeli myös professori Howy Jacobs professoriliiton blogissa elokuussa ja esitti varsin mielenkiintoiseen ratkaisuehdotuksen: alihankkijamallin, jonka byrokratiaa vähentävästä vaikutuksesta en ole sivumennen sanoen ollenkaan vakuuttunut.  

Harrison-Stetson -menetelmällä arvioiden hallintotyön osuus kaikesta yliopistossa tehdystä työstä on noin 73,125 %. Miten tähän on tultu?  

Mieleeni juolahti antropologian professorin ja anarkistiaktivistin David Graeberin artikkeli "On the Phenomenon of Bullshit Jobs".  Graeber lähtee liikkeelle John Maynard Kaynesin ennustuksesta vuodelta 1930. Keynes ennusti tuolloin, että teknologisen kehityksen ansiosta ihmiset työskentelisivät vuosituhannen vaihteessa vain 15 tuntia viikossa. Vuosituhannen vaihde tuli ja meni, mutta 15-tuntinen työviikko ei tullut. Monilla professoreilla lienee lähempänä 15-tuntinen työpäivä. Teknologia ja sen tuoma tehokkuuden lisääntyminen ei vähentänyt työtunteja. Kävi päinvastoin: teknologia valjastettiin kokonaisen uuden työn luokan, häränpaskahommien, luomiseen. Häränpaskahommilla Graeber tarkoittaa töitä, jotka ovat olennaisesti merkityksettömiä. Olennaista näille töille on, että niiden tekijäkin kokee ne merkityksettömiksi. Tarkemmin Graeber identifioi häränpaskahommat paperinpöyrittämiseksi. Yliopistomaailmassa tämä tarkoittaa hallintoa ja toinen toistaan surkeampien tietojärjestelmien kanssa räpläämistä. Oikean työn tekemiseen jää aikaa se 15 viikkotuntia. Loppuviikko kuluu häränpaskahommissa.  

Jonkin verran hallintoa tarvitaan, se on selvä, eikä Graeber käsittääkseni väitä, että hallintohenkilöstö olisi laiskaa ja työskentelisi vain 15 tuntia viikossa. Jos ongelma olisikin laiskassa hallintohenkilöstössä, olisimme ainakin yliopistosektorilla ratkaisseet sen viimeaikaisella yhteistoiminnalla, joka on kohdistunut erityisesti juuri hallintohenkilöstöön. Valitettavasti ongelma on paljon syvempi: vaadittua byrokratiaa oli aivan liikaa jo entiselle, desimoimattomalle, byrokraattiarmeijalle. Hallintovelvoitteet ovat lisääntyneet ja kaikkien kertalukujen derivaatat näyttävät edelleen positiivisilta. Oscar Wilden suuhun laitettu lausuma "the bureaucracy is expanding to meet the needs of the expanding bureaucracy" ei päde enää sellaisenaan. Byrokratia toki lisääntyy, mutta byrokraatit vähenevät. Tai vaihtoehtoisesti voidaan ajatella, että meistä jokaisesta tehdään pieni byrokraatti. Meistä jokainen pääsee enenevässä määrin osalliseksi häränpaskahommista. Lähestymme Graeberin kuvausta helvetistä:

"Hell is a collection of individuals who are spending the bulk of their time working on a task they don’t like and are not especially good at. Say they were hired because they were excellent cabinet-makers, and then discover they are expected to spend a great deal of their time frying fish. Neither does the task really need to be done --- at least, there’s only a very limited number of fish that need to be fried. Yet somehow, they all become so obsessed with resentment at the thought that some of their co-workers might be spending more time making cabinets, and not doing their fair share of the fish-frying responsibilities, that before long there’s endless piles of useless badly cooked fish piling up all over the workshop and it’s all that anyone really does."

Miksi byrokratia vain paisuu? Kenen on syy? Kuka voi ongelman ratkaista? Miksi teknologiaa ei käytetä työn tehostamiseen, vaan päinvastoin turhan työn luomiseen? Graeber esittää varsin synkän vastauksen:  valtaapitävän (raha)eliitin pelon siitä, että liika vapaa-aika turmelee alamaisen. "The devil makes work for idle hands". Itse en ole ollenkaan vakuuttunut tästä vastauksesta. Ainakaan se ei ole enää ajankohtainen niille, jotka ovat saaneet pitää työpaikkansa. Pikemminkin uskon, että teknologia kiihdyttää seuraavan "Yes, Prime Minister"-sarjassa parodisoidun ajatusmallin seurauksia:

1. Jotakin tulee tehdä.

2. Tämä on jotakin.

3. Näin ollen meidän tulee tehdä tämä.

Parempi olisi miettiä, mitä ei tule tehdä.
Selkeä esimerkki häränpaskahommasta, jota mielestäni ei pitäisi tehdä, on soletus, eli yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön velvoite kirjata tunnin tarkkuudella ja varsin seikkaperäisesti jaoteltuna miten 1 600 tunnin kokonaistyöaika on käytetty (tulevaisuudessa 1 624 tunnin).  Nimitys soletus tulee eräästä maailmanhistorian surkeimmasta ohjelmistosta, mutta käytetty ohjelmisto ei ole ongelman ydin. Todellisen byrokratian kukkasen tästä velvoitteesta tekee se, että esimerkiksi professorien todellinen työaika on (ainakin professoriliiton kyselyjen mukaan) jossain yli 2 000 tunnin hujakoilla. Todellisia työtunteja ei kuitenkaan saa kirjata. Työnantaja siis velvoittaa työntekijää valehtelemaan! Joku siellä nokkimisjärjestyksen huipulla tekee ja teettää paljon työtä kerätäkseen dataa, joka on lähtökohtaisesti valheellista. Jos tämä dada vain kerättäisiin, eikä sitä käytettäisi mihinkään, niin tilanne olisi vielä siedettävällä tasolla. Tehtäisiin vain hurjasti turhaa työtä. Sietämättömäksi asian tekee se, että dadaa käytetään nyt esimerkiksi perustelemaan mitkä yliopistot ovat tutkimus- ja mitkä opetuspainotteisia. Kuka voisi lopettaa tämän typeryyden? Jos tätä typeryyttä ei voi jostain syystä lopettaa, niin kuka voisi edes tuoda siihen sellaisen järjen hivenen, että kerätty dada vastaisi todellisuutta länsimaisella toleranssilla? Myös satunnaisotannan käyttö datan keräämisessä olisi suotavaa, mutta näin pitkälle menevää järkevyyttä en tohdi odottaa.

Lopuksi haluan huomauttaa, että Ajan Henki antaa toivoa: "Valtio on huolestunut byrokratian voimakkaasta kasvusta. Tilannetta pohtimaan on asetettu komitea."

Jukka Mähönen 12.09.2016
Valitettavasti vain komitealaitos on lopetettu, toi näet liian asiantuntevia, monipuolisia ja käytännönläheisiä ääniä lainvalmisteluun.

Pekka Pihlanto 12.09.2016
Hallinnon määrä yliopistoissa on lisääntynyt yliopistojen "pykälävetoisuuden" kasvun myötä. Toisin sanoen kun valtion ote yliopistoista on tiukentumisestaan tiukentunut, hallintotehtävien ja turhan paperinsiirtelyn määrä on lisääntynyt.

Keskeisimpiä syitä tähän kehityslinjaan on luottamuksen puute. Yliopistojen henkilöstöön ei luoteta, ja siksi sitä on valvottava ja sen toimintaa mitattava. Tämäa aiheuttaa mm. soletuksen tapaista turhaa paperisotaa.

Ennen luotettiin siihen, että yliopistojen henkilöstö tekee työnsä - ja tulosta tuli, joskin nykymittapuulla arvioiden "tehottomasti". Mutta tuli kuitenkin ja minimihallinnolla.

Nyt pitäisi ryhtyä purkamaan turhaa yliopistolainsäädäntöä. Mikä on tietenkin nykyasenteilla utopiaa.

Jukka Konttinen 12.09.2016
Tosiaan henkilöstöön ei luoteta. Esimerkiksi firmasta yliopistoon tullessani huvitti, että matkalasku pitää tehdä kahteen kertaan: ennen ja jälkeen matkan. Samoin entisessä työpaikassani oli "riskianalyysi" joka tehtiin uusista projektihakemuksista. Aikataulupaineiden takia se totuttiin jättämään hakemuksen jätön jälkeen. Eli täysin hyödytön. Samoin yliopiston kypsyysnäytteet ovat minusta byrokratia joka palvelee itse itseään. Siis jos opiskelija on kirjoittanut yo-kirjoituksissa ymmärrettävän tekstin hyväksyttävällä arvosanalla useasta kielestä, niin pitääkö sitä vielä yliopistossa testata sekä kandi- että maisterivaiheessa. Kaikessa näissä täytyy olla kyse siitä, että joku hallintopäällikkö on keksinyt kyseiset discipliinit perustaa, itsetehostuksen vuoksi. Ja luulleen tehneensä suurenkin palveluksen asioitten hoitumiselle. Ja siis ei luottaen siihen, etten liki 30-vuotisen urani aikana ole oppinut budjetoimaan tai luottamaan opiskelijan osaamiseen tekstin tuottamisessa.

Miia Kosonen 13.09.2016
Lienee näitä perimmäisiä kysymyksiä. Lähdetäänkö korjaamaan vanhaa pytinkiä ja maata sen alla, ja tilkitsemään katon reikiä, kun sisään sataa myös ovista ja ikkunoista. Vai olisiko sittenkin helpompaa rakentaa kokonaan uusi?

Useampikin kirjoitus viime vuosina on viitannut siihen, että luova toiminta pakenee nyky-yliopistoja. Pitkälti em. syistä.

P.S. Ajan henki on suosikkilevyni.

Paula Tuovinen 13.09.2016
No. Matkasuunnitelma tehdään, jotta esimies voi hyväksyä matkan ja sen kustannukset ja tietää missä työntekijät ovat - esim. turvallisuussyistä. Solecrisiä käytetään siksi, että yliopistoissa on paljon ulkoista rahoitusta, josta raportoidaan ulos ja jotta tiedetään minkä verran työtä kohdentuu minnekin. Laittaisitko ylös tekemäsi tunnit, jos olisit putkimies ja haluaisit laskuttaa työstäsi? Jos työnantajan kanssa on sopimus, että tehdään 1624 tuntia työtä, jonka perusteella palkka maksetaan, työnantaja ei voi hyväksyä että työtä tehdään enemmän ihan vaan omalla ilmoituksella. Yliopistoissa on tuhansia ihmisiä töissä! Jos sulla käy siivooja, ja sovit neljästä työtunnista, et kai hyväksy, että siivooja sanoo tehneensä oikeasti 8? Etkä ainakaan niin että maksat vaan neljästä?