Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

2.5.2016

Moni sekoaa muotiin

Olen ollut noin vuoden Professoriliiton edustajana HERSC:ssä (Higher Education and Research Standing Committee). Se on Eurooppalainen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen keskustelukerho, joka toimii ETUCE:n (European Trade Union Committee for Education) alaisuudessa. On ollut mielenkiintoista seurata mitä tapahtuu muualla Euroopassa ja maailmalla, mutta se on ollut myös äärimmäisen masentavaa. Trendit tuntuvat olevan täsmälleen samat kaikkialla, vaikka maat muuten ovatkin hyvin erilaisia.

Samat iskulauseet toistetaan kaikkialla. Julkinen palvelu on tehtotonta. Yksityistäminen on paras vaihtoehto kaikkeen. Pysyvät virat tappavat luovuuden. Nuoret ja nälkäiset ovat parhaita työntekijöitä. Yliopistojen tulee periä lukukausimaksuja, sillä korkeakoulutus on palvelu, ei oikeus. AY-liike on täynnä änkyröitä ja jarrumiehiä, jotka estävät markkinoiden myönteisen kehityksen. Kilpailu on edellytys tehokkaaseen toimintaan, ei niinkään yhteistyö. Näissä väitteissä voi olla perääkin, tai sitten ei. Kaikki varmaan riippuu tilanteesta ja yksityiskohdista. Ja on varmaan mahdollista valita erilaisia, jopa vastakkaisia strategioita, jotka ovat kaikki ihan mielekkäitä. En ole juurikaan nähnyt väitteitä perusteltavan. Luulisi että asioista on tehty tutkimuksia. En tiedä, sillä keskustelu perustuu muotiin, ja tutkimuksia ei nähtävästi tarvita maun muodostamiseen. Riittää seurata trendsettereitä. Korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa yksi muoti on, että kaikki tavoittelevat olemaan kuten yhdysvaltalaiset huippuyliopistot. Käytännössä tämä tarkoittaa yksityisiä yliopistoja, joissa olisi korkeat lukukausimaksut, hyvin valikoiva sisäänotto, ja valtava omaisuus. On selvää että tavoite on mahdoton, ainakin jos halutaan korkeakouluttaa merkittävä osa kansasta, mutta se ei näytä haittaavan pyrkimyksiä.

Toinen korkeakoulutuksen maailmanlaajuinen muoti on mittaaminen ja kyttääminen. Vielä toistaiseksi Suomessa on kohtalainen luottamuksen ilmapiiri, mutta muotihan tulee meille tunnetusti hieman myöhässä.

Kolmas muoti on kilpailu. Tämä muoti meillä jo on. Se on viety jopa niin pitkälle, että monilla aloilla käytännössä perusrahoitus on kilpailtu ja tutkijan arvo mitataan hänen kyvyllään hankkia ulkopuolista rahoitusta.

Toivoisin että Suomi löytäisi oman tiensä, eikä vain seuraisi muotia. On nimittäin niin, että kun pieni ja syrjäinen maa lähtee kilpailemaan isojen ja keskeisten maiden kanssa niiden asettaman muodin mukaan, ja yleensä vielä vähän muodista jäljessä, niin turpiinhan siinä tulee. 

Pekka Pihlanto 03.05.2016
Hyvä kirjoitus! Muoti-ilmiöiden ja myyyttien kritiikitön seuraaminen näyttää olevan muotia alalla kuin alalla.

Esimerkin talouden alalta tarjoaa KTT Christer Lindholmin teos "Viis taloudesta!5 myyttiä, jotka romutttavat hyvinvoinnin" (Vastapaino 206).

Kirja on arvioitu Turun Sanomissa 3.5. otsikolla "Talouspuheessa ideologiasta tulee faktaa.

Nämä viisi talousmyyttiä ovat: 1. Markkinat hoitavat kaiken, 2. Julkinen sektori on ongelma, 3. Verot ovat haitallisia, 4. Tarjonta luo oman kysyntänsä, 5. Globalisaatio on tullut jäädäkseen.