Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Arto Mustajoki

Venäjän kielen emeritusprofessori, Helsingin yliopisto

16.8.2021

Miksi tiede?

Kun israelilainen historiantutkija ja tietokirjailija Yuval Noah Harari piirtää isolla siveltimellä kuvaa Homo Sapiensin menestystarinasta, hän nostaa keskeiseen asemaan tieteellisen tutkimuksen ”keksimisen”. Tutkimus on lisännyt pala palalta ihmisen käsitystä siitä, millaisia olentoja me olemme ja millaisessa maailmassa me elämme. Arvailujen ja uskomusten tilalle on tullut tutkittuun tietoon perustava maailmankuva.

Tiedämme nykyään myös sellaisia asioita, joita emme voi nähdä. Ymmärrys bakteerien, virusten ja muiden mikrobien toiminnasta on auttanut ihmiskuntaa torjumaan vaarallisia tauteja. Tuhansien tutkijoiden työn tuloksena olemme viime vuosina saaneet uutta tietoa ihmisaivojen nerokkaista toimintamalleista. Vaikka Homo Sapiens pystyy monimutkaiseen loogiseen pohdintaan, tyydymme sen sijasta intuitiivisen pika-ajatteluun aina kun se on energian käytön kannalta tarkoituksenmukaista. Tämä selittää monia asioita ihmisten käyttäytymisessä. Tieteen valtavasta kehityksestä saa käsityksen kun vertaamme, mitä me tiedämme maailmasta siihen, mitä tiesi Martin Luther 1500-luvulla tai isovanhempamme muutama vuosikymmen sitten.

Huolimatta tieteen pitkästä historiasta ihmisillä on edelleen paljon vääriä käsityksiä sen luonteesta. Se voi olla kohtalokasta ihmisen itsensä kannalta, jos hän jättää hyödyntämättä tieteen suomia mahdollisuuksia esimerkiksi sairauden hoidossa. Vielä vaarallisempaa on kuitenkin, jos vääristynyt kuva tieteellisestä tutkimuksesta pääsee vaikuttamaan yhteiskunnassa tehtäviin päätöksiin. Siksi tieteellisen tutkimuksen perusolemuksesta pitää jaksaa puhua uudestaan ja uudestaan.

Yleinen tieteelliseen tutkimuksiin liittyvä harhakuva on usko siihen, että se tuottaa lopullisia totuuksia. Oikeastaan tieteen luoma maailmankuva on paljon muuttuvampi kuin uskontojen tai uskomusten, joiden tarjoamat totuudet ovat lähes ikuisia. Tiede kehittyy niin, että uudet tutkimustulokset täydentävät ja joskus jopa kumoavat aikaisempia tieteen saavutuksia. Juuri uusiutuvuus, kyky korjata aikaisempia näkemyksiä on tieteen olemuksen peruskiviä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tieteelliseen tietoon ei kannattaisi luottaa. Päinvastoin se on luotettavin tieto, mikä ihmiskunnalla on käytettävissään. Kun tiede kehittyy tutkijoilla voi olla myös erilaisia käsityksiä joistakin asioista, joista ei ole vielä riittävästi tutkimusnäyttöä. Monista keskeisistä asioista tutkijat ovat kuitenkin yksimielisiä.

Joskus törmää sellaiseen ajatukseen, että Suomi voisi tulla toimeen ilman omaa tutkimustoimintaa ja hyödyntää pelkästään muissa maissa tehtävää tutkimusta. Tällainen näkemys perustuu puutteelliseen näkemykseen tieteen luonteesta. Kun tutkijat tekevät omaa tutkimustaan, heille kehittyy kyky seurata kansainvälisen tutkimuksen viimeisimpiä virtauksia omalla alallaan. Näin heistä tulee asiantuntijoita, jotka suodattavat koko maailman tuottaman tiedon suomalaisten käyttöön. Tämä on näkynyt hyvin koronapandemian hoidossa. Päättäjät ja kansalaiset ovat saaneet päivittäin nauttia asiantuntijoiden osaavista kommenteista. Ne eivät ole yleensä perustuneet heidän omiin tutkimuksiinsa, vaan heidän kykyynsä arvioida ja analysoida koko maailman tutkijakunnan tuottamaa tietoa. Tätä ominaisuutta heillä ei olisi ilman heidän saamaansa tutkijankoulutusta.

Suomessa, kuten useimmissa menestyvissä teollisuusmaissa, tärkeä osa tutkimusta tehdään yliopistoissa, joissa se takaa mahdollisimman korkeatasoisen opetuksen. Opiskelijoille opetetaan tieteellistä ajattelutapaa, joka kannustaa kriittisyyteen ja jatkuvaan uteliaisuuteen. Samalla opiskelijat tutustuvat tieteen viimeisimpiin saavutuksiin. Tällä on valtava heijastusvaikutus koko kansakunnan osaamisen tasoon. Valmistuttuaan opiskelijat vievät kaiken osaamisensa tuleville työpaikoilleen. Ilman tutkijoiden antamaa opetusta tietopohjasta jäisi olennaisia asioita pois.

Ei ole sattumaa, että kaikki sivistysmaat pyrkivät luomaan tieteelliselle tutkimukselle mahdollisimman otolliset olosuhteet. Se on tehokas investointi tulevaisuuteen. Kaikkialla tiedetään, että tästä hyötyy koko kansakunta. Päättäjien tarvitsee huolehtia vain kahdesta asiasta. Ne ovat tutkimuksen vapaus ja riittävä rahoitus. Lopusta huolehtivat tutkijat ja tutkimusta harjoittavat tutkimusinstituutiot.

Näin olympialaisten jälkeen on paikallaan vielä yksi lisähuomio. Usein ajatellaan, että tieteen saama rahoitus on muilta pois. Näin ei näytä olevan ainakaan urheilun osalta. Mitalien määrällä laskettuna Euroopan johtavat tiedemaat Sveitsi, Hollanti ja Tanska menestyivät erinomaisesti. Ehkä tieteellisen tutkimuksen positiivinen vaikutus näkyy myös urheilussa – kuten se näkyy yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Arto Mustajoki on Helsingin yliopiston venäjän kielen emeritusprofessori.