Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

7.9.2021

Terveisiä budjettiriiheen

Professorin näkökulmasta tämä hallituskausi alkoi valoisasti. Tiede- ja yliopistoasiat irrotettiin opetus- ja kulttuuriministerin laajasta vastuukentästä omaksi kokonaisuudekseen tiede- ja kulttuuriministerille. Yhteiseksi tavoitteeksi asetettiin TKI-rahoituksen eli tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen lisääminen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta ja päätettiin asettaa parlamentaarinen työryhmä pohtimaan keinoja tämän saavuttamiseksi.

Työryhmä asetettiin kesäkuussa tänä vuonna. Toiveet muutoksesta olivat korkealla, koska Suomen TKI-rahoitus oli painunut alle kolmen prosentin, selvästi alle Ruotsin ja monien muiden kilpailijamaiden tason. Arvioitiin, että tuon neljän prosentin saavuttaminen vaatisi vuosittain 600 miljoonan lisäpanostuksia TKI-toimintaan, 200 miljoonaa valtiolta ja 400 miljoonaa yrityksiltä. Parlamentaarisen työryhmän tehtävänä on löytää tähän keinot ja jättää raporttinsa tämän vuoden loppuun mennessä.

Kesäloman jälkeen tuli pysähdys. Virallisten laskelmien mukaan kevään budjettiriihen päätökset johtavat siihen, että Suomen Akatemian tutkimusrahoitusta leikataan vuoden 2020 noin 500 miljoonasta muutamassa vuodessa alle 300 miljoonaan. Samaan aikaan Business Finlandin innovaatiorahoitusta leikataan 150 miljoonalla.

Suomen Akatemiaan kohdistuvat leikkaukset ovat isku paitsi tieteen rahoitusta myös tieteen vapautta kohtaan. Suomen Akatemia on arvostettu ja puolueeton tiederahoittaja. Prosessit ovat läpinäkyviä ja päätökset perustuvat kansainväliseen vertaisarviointiin. Suomen Akatemia jakaa rahaa huippututkimukselle autonomisena toimijana suhteessa opetus- ja kulttuuriministeriöön, yliopistoihin ja muihin intressitahoihin. Suomen Akatemian rahoitusta tulisi lisätä, ei leikata.

Vapaan tutkimuksen tuottama tieto ja siihen liittyvä sivistys luovat pohjan taloudelliselle ja henkiselle kehitykselle, hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Erityisesti nyt korona-aikana on helppo nähdä, että pitkäjänteistä perustutkimusta tarvitaan meneillään olevasta pandemiasta selviämiseen. Sama pätee uusiin uhkiin. Ilmastonmuutokseen ja muihin globaaleihin ongelmiin voidaan vastata vain vahvan perustutkimuksen ja siihen perustuvien innovaatioiden kautta.

Tutkimusrahoitukset kohdistuvat kipeästi kaikkiin tutkijoihin, mutta erityisen vakava on huoli nuorista tutkijoista. Rahoituksen vähentyessä moni suuntaa ulkomaille tai muihin tehtäviin. On selvää, että näillä leikkaussummilla ei ole suurta korjaavaa vaikutusta tämänhetkiseen julkisen talouden epätasapainoon. Niillä on kuitenkin vahva tutkimus- ja innovaatiotoimintaa lamauttava vaikutus. Tämä heijastuu negatiivisesti talouden kehitykseen ja julkiseen talouteen pitkälle tulevaisuuteen.

Samaan aikaan tiedeleikkausten kanssa yliopistoihin kohdistuu kova paine lisätä tutkinto-opiskelijoiden määrää puutteellisella resurssoinnilla. Ratkaistaanko tämä niin, että yliopistojen professorit ja tutkijat käyttävät ajastaan nykyistä enemmän opetukseen tutkimustyön kustannuksella? Noidankehä pahenee.

Yhteinen rintama tieteen puolesta on vahva. Professoriliitto yhdessä useiden muiden järjestöjen, yliopistojen, Tieteellisten seurain valtuuskunnan ja Suomalaisen Tiedeakatemian kanssa vetoaa päättäjiin tiedeleikkausten täysimääräiseksi perumiseksi.

Tutkimukseen käytetty raha ei ole kuluerä vaan investointi tulevaisuuteen.