Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.
9.11.2020Lähellä etänä
Akavan ajatus- ja tutkimuspaja Akava Works julkaisi viime viikolla tietoja koronapandemian vaikutuksista eri toimialojen henkilöstöön syksyn 2020 aikana. Tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen toimialalla kolmasosa koki työmäärän lisääntyneen. Yhteensä jopa 64 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että liian vähäinen sosiaalinen vuorovaikutus muun työyhteisön kanssa aiheuttaa hieman tai paljon enemmän haitallista kuormitusta työssä koronatilannetta edeltäneeseen aikaan verrattuna. Nämä luvut ovat pysäyttäviä.
Työmäärän lisääntyminen kävi ilmi myös Professoriliiton akateemisille johtajille teettämästä kyselystä keväällä. Suurinta huolta johtajat kertoivat tuntevansa henkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Käsitykseni mukaan monilla meistä on selvästi enemmän etätapaamisia verrattuna kasvokkaisten palaverien määrään ennen koronaa ja etätyöhön siirtymistä. Etäyhteys vaikuttaisi siis madaltavan kynnystä järjestää kokouksia.
Tiedämme toisaalta, että keskustelu etäyhteyden kautta on varsin vajavaista kasvokkaiseen ajatustenvaihtoon verrattuna. Kameroista huolimatta emme välttämättä näe, kun kollegan silmät loistavat, katse harhailee tai hän kurtistelee kulmiaan, kehon ja eleiden kielestä puhumattakaan. Aika usein kasvot myös korvautuvat kokouksen agendalla tai pallukoilla nimikirjaimineen.
Työmäärän lisääntyminen ja se, että vuorovaikutuksemme etänä jää tunnetasolla vajavaiseksi on kuluttava yhdistelmä. Nyt olisikin tärkeää pohtia minkälainen vuorovaikutus ja kanssakäyminen todella tukee oman työryhmän, tiimin tai verkoston työskentelyä ja edistää samalla jaksamista. Miten voimme ylläpitää ja rakentaa yhteisöllisyyttä etänä ja lisätä kokemuksia tunnetason jakamisesta?
Meillä jokaisella on toisillemme annettavaa. Voimme olla uteliaita kollegan voinnista ja elämästä, avoimia omista kuulumisistamme, rehellisiä työn haasteista ja rohkeita jos mieleen joskus tulee vähän hassutella tai haastaa.
Esimiesten ja johtajien vastuulla on varmistua siitä, että he tietävät, miten omassa yhteisössä voidaan. Heillä on myös merkittävä rooli tunnelman ja ilmapiirin johtamisessa sekä etätyön ja etäneuvottelujen tunnelatauksen lisäämisessä. Johdolta vaaditaan nyt aivan erityistä kykyä olla kuulolla, ottaa palautetta vastaan, myöntää mahdolliset virheet ja muuttaa toimintatapoja.
Voimme pyrkiä järjestämään vapaamuotoista kanssakäymistä. Ellei kokonaisille kahvihetkille ole aikaa, niin ehtisikö edes vartin rupatella kuulumisia, ennen palaverin agendaan siirtymistä?
Edellisessä työpaikassani Helsingin yliopistolla tiimilläni oli tapana kerääntyä kerran viikossa viikonlopun sanomalehdessä olleen tietovisan äärelle. Kun korona maaliskuussa siirsi meidät kotikonttoreille, jatkoimme tapaa etänä. Tämä oli vaivaton ja hauska tapa lisätä yhteisöllisyyttä ja oppia tuntemaan toisia. Etäyhteyden aikana mukana saattoi usein pyöriä myös erinäisiä pieniä, suuria ja karvaisia perheenjäseniä, mikä kasvatti tilaisuuksien rentoutta ja läheisyyttä.
Uskon, että tapoja lisätä mielekästä ja jaksamistamme tukevaa vuorovaikutusta on mahdollista järjestää myös etänä, mutta se vaatii aikaa ja tahtoa. Oma jaksaminen on kuitenkin asetettava prioriteettilistalla kärkeen varsinkin, kun emme tiedä kuinka pitkään etäilyä vielä kestää.
Lopuksi takaisin Akava Worksin selvitykseen. Myöhemmin syksyllä tulemme saamaan liittokohtaisia tietoja selvityksestä, eli vastuksia siihen, miten koronapandemia on vaikuttanut nimenomaan professorikuntaan. Kiitos siitä, että olette ottaneet aikaa kyselyyn vastaamiselle. Arvokas tietopohja luo meille edellytykset tehdä työarjesta yhdessä parempaa.
