Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

9.11.2020

Lähellä etänä

Akavan ajatus- ja tutkimuspaja Akava Works julkaisi viime viikolla tietoja koronapandemian vaikutuksista eri toimialojen henkilöstöön syksyn 2020 aikana. Tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen toimialalla kolmasosa koki työmäärän lisääntyneen. Yhteensä jopa 64 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että liian vähäinen sosiaalinen vuorovaikutus muun työyhteisön kanssa aiheuttaa hieman tai paljon enemmän haitallista kuormitusta työssä koronatilannetta edeltäneeseen aikaan verrattuna. Nämä luvut ovat pysäyttäviä.  

Työmäärän lisääntyminen kävi ilmi myös Professoriliiton akateemisille johtajille teettämästä kyselystä keväällä. Suurinta huolta johtajat kertoivat tuntevansa henkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Käsitykseni mukaan monilla meistä on selvästi enemmän etätapaamisia verrattuna kasvokkaisten palaverien määrään ennen koronaa ja etätyöhön siirtymistä. Etäyhteys vaikuttaisi siis madaltavan kynnystä järjestää kokouksia. 

Tiedämme toisaalta, että keskustelu etäyhteyden kautta on varsin vajavaista kasvokkaiseen ajatustenvaihtoon verrattuna. Kameroista huolimatta emme välttämättä näe, kun kollegan silmät loistavat, katse harhailee tai hän kurtistelee kulmiaan, kehon ja eleiden kielestä puhumattakaan. Aika usein kasvot myös korvautuvat kokouksen agendalla tai pallukoilla nimikirjaimineen. 

Työmäärän lisääntyminen ja se, että vuorovaikutuksemme etänä jää tunnetasolla vajavaiseksi on kuluttava yhdistelmä. Nyt olisikin tärkeää pohtia minkälainen vuorovaikutus ja kanssakäyminen todella tukee oman työryhmän, tiimin tai verkoston työskentelyä ja edistää samalla jaksamista. Miten voimme ylläpitää ja rakentaa yhteisöllisyyttä etänä ja lisätä kokemuksia tunnetason jakamisesta? 

Meillä jokaisella on toisillemme annettavaa. Voimme olla uteliaita kollegan voinnista ja elämästä, avoimia omista kuulumisistamme, rehellisiä työn haasteista ja rohkeita jos mieleen joskus tulee vähän hassutella tai haastaa. 

Esimiesten ja johtajien vastuulla on varmistua siitä, että he tietävät, miten omassa yhteisössä voidaan. Heillä on myös merkittävä rooli tunnelman ja ilmapiirin johtamisessa sekä etätyön ja etäneuvottelujen tunnelatauksen lisäämisessä. Johdolta vaaditaan nyt aivan erityistä kykyä olla kuulolla, ottaa palautetta vastaan, myöntää mahdolliset virheet ja muuttaa toimintatapoja. 

Voimme pyrkiä järjestämään vapaamuotoista kanssakäymistä. Ellei kokonaisille kahvihetkille ole aikaa, niin ehtisikö edes vartin rupatella kuulumisia, ennen palaverin agendaan siirtymistä?

Edellisessä työpaikassani Helsingin yliopistolla tiimilläni oli tapana kerääntyä kerran viikossa viikonlopun sanomalehdessä olleen tietovisan äärelle. Kun korona maaliskuussa siirsi meidät kotikonttoreille, jatkoimme tapaa etänä. Tämä oli vaivaton ja hauska tapa lisätä yhteisöllisyyttä ja oppia tuntemaan toisia. Etäyhteyden aikana mukana saattoi usein pyöriä myös erinäisiä pieniä, suuria ja karvaisia perheenjäseniä, mikä kasvatti tilaisuuksien rentoutta ja läheisyyttä.

Uskon, että tapoja lisätä mielekästä ja jaksamistamme tukevaa vuorovaikutusta on mahdollista järjestää myös etänä, mutta se vaatii aikaa ja tahtoa. Oma jaksaminen on kuitenkin asetettava prioriteettilistalla kärkeen varsinkin, kun emme tiedä kuinka pitkään etäilyä vielä kestää. 

Lopuksi takaisin Akava Worksin selvitykseen. Myöhemmin syksyllä tulemme saamaan liittokohtaisia tietoja selvityksestä, eli vastuksia siihen, miten koronapandemia on vaikuttanut nimenomaan professorikuntaan. Kiitos siitä, että olette ottaneet aikaa kyselyyn vastaamiselle. Arvokas tietopohja luo meille edellytykset tehdä työarjesta yhdessä parempaa. 

Elina Andersson-Finne

Professoriliiton viestinnän asiantuntija

Kirjoitukset

Lähellä etänä 0

Muut kirjoittajat

Urapolun arvioinnit kuntoon Raija PyykköDigitaalisuus helpottaa elämää – ja ajaa epätoivoon Jaana HallamaaProfessors´ tenure track: fair or unfair? 1Tarja NiemeläHowyland Revisited Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaMuurahaisen omenakävely ja globaalit ongelmat Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenSuomalaiset luottavat tieteeseen, mutta eivät kaikki 2Juhani KnuutiProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopistot menneen vankina ja tulevaisuuden rakentajina Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenProfessorin vaikutusmahdollisuudet ja oikeudet osallistuvampaan ja toimivampaan yliopistoyhteisöön sekä akateemiseen vapauteen Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? 1Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika Lähteenmäki