Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

19.3.2019

Digiloikkaamassa

Yliopisto-opintojen historiantutkimus on selvittänyt, että kirjapainotaidon leviäminen 1500-luvulla lyhensi tutkinnonsuoritusaikoja vuosilla. Opetussisältöjä ei enää tarvinnut opetella ulkoa eikä vaivalloinen käsin kopioiminen hidastanut opetusmateriaalien levittämistä. Asiat voitiin julkaista nopeasti kirjoina, joita saatiin vähällä vaivalla painetuksi tuhatkerroin enemmän ajassa, joka kopioitsijalta kului yhden käsikirjoituksen jäljentämiseen.

Informaatiotekniikan kumoukset vaikuttavat mullistavasti yliopisto-opiskeluun myös omana aikanamme. Esitelmät ja esseet kiertävät verkkoalustoilla, joilla niitä voidaan kommentoida ja muokata ja jonka kautta ne voidaan arvostella. Opetusta vartenkaan ei tarvitse kokoontua yhdessä samaan paikkaan, vaan virtuaalisella alustalla kurssi on meneillään koko ajan.

Digitaalisuus laajentaa opiskelumahdollisuuksia myös yliopistolaitoksen ulkopuolelle. Verkon kautta voi opiskella yhä uusia kursseja ja perehtyä mitä erilaisimpiin asioihin. MOOC-kurssit on suunnattu massoille, ja TED talk –videoluennot keräävät satojatuhansia katsojia. Kaikille avoimista digikursseista toivotaan myös sisäänheittotuotteita, joiden avulla yliopistot voivat houkutella uusia opiskelijoita yhteyteen, joka ei ole vain virtuaalinen.

Ensimmäisen opintoteknologiamullistuksen koin, kun ostin syksyllä 1979 kesäansioillani sähkökirjoituskoneen. Nyt olen digiloikkaamassa. On selvää, etteivät nykyiset taitoni riitä kuin pieneen hypähdykseen, minkä vuoksi opettelen parhaillaan verkkovideoiden tekemistä.

Lyhyenkin elokuvan lopputekstit rullaavat pitkään sen tekemiseen osallistuneiden nimiä. Alan monivuotisen koulutuksen läpikäynyt, monista eri ammattilaisista koostuva tiimi käyttää viikkoja alle puoliminuuttisen televisiomainoksen tekemiseen. Yliopisto-opettaja pystyy kuitenkin huolehtimaan videoiden suunnittelusta, käsikirjoittamisesta, kuvaamisesta, leikkaamisesta ja kurssin osaksi liittämisestä aivan omin neuvoin lyhyen kurssin jälkeen, joka opastaa onneksi myös itsepalvelustudion käyttöön.

Kuvallinen viestintä on totuttanut meidät luonteviin esiintyjiin, joista meikkaajat, valaisijat, lavastajat, ohjaajat, leikkaajat ja äänittäjät tuovat esiin edullisimman vaikutelman. Verkkokurssin videoklipit lienevät tätä taustaa vasten suoranainen antikliimaksi tubettajasukupolvelle. Kun oman osaamisen ja laatustandardien välinen kuilu uhkaa kasvaa liian suureksi, olen päättänyt kerrata mielessäni tutkimustuloksia, joiden mukaan ihmiset jaksavat katsoa loppuun korkeintaan muutaman minuutin kestävän opetusvideon.