Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

13.5.2014

Jo joutui armas aika?

Yliopistojen tehostamistalkoissa valtion edustajien huomio ja syyttävä sormi ovat jo pitkään kohdistuneet suomalaisen korkeakoululaitoksen opetuslukukausiin. Tehostamisen nimissä on vaadittu luppoajalta näyttävän kesän suitsemista ja kolmannen, heinäkuulle ulottuvan kesälukukauden tarjoamista opiskelijoille.

Tehottomuusväitteiden vertailukohtana on käytetty erityisesti angloamerikkalaisia huippuyliopistoja, joiden yhtenä menestystekijänä on pidetty kolmea lukukautta. Vertailussa on kuitenkin jätetty huomiotta seikkoja, jotka vaikuttavat lukukausiajan tehokkuuteen. Maineikkaimpien brittiyliopistojen kolme lukukautta ovat mitaltaan yhteensä 30 viikkoa, kymmenen viikkoa kukin. Lukukausien välissä on vähintään kuukauden mittainen vapaa. Kymmenen viikon lukukausi sisältää kahdeksan viikon pituisen jakson, jota kutsutaan nimellä full term. Nimi paljastaa sen käytännön yliopistoelämän vahvistavan seikan, että kolmen lukukauden systeemissä kunkin lukukauden ensimmäinen ja viimeinen viikko eivät ole tehokasta opetusaikaa. Opetusta annetaan tosiasiassa 24 viikkona vuodessa.

Suomalaisten yliopistojen lukuvuosi on usein jaettu opetusjaksoihin, esimerkiksi Helsingin yliopistossa neljään seitsemän viikon opetusperiodiin. Syksylle ja keväälle sijoittuu molempiin kaksi opetusrupeamaa, joiden välissä on viikon opetukseton luku- ja kirjoitustauko. Viikon tauko opetuksessa ei katkaise opintoja, vaan sekä syksyllä että keväällä voidaan antaa tehokasta opetusta yhteensä 26 - 28 viikon ajan. Lisäksi yliopistot tarjoavat sekä kesäopetusta että itsenäiseen työskentelyyn perustuvia suoritusmahdollisuuksia niille opiskelijoille, jotka haluavat edetä opinnoissa ja kartuttaa tutkintoon tarvittavia opintopisteitä syys- ja kevätlukukauden ulkopuolella.

Professoriliitto on vastustanut kesälukukauden tuomista yliopistoon. Yksi peruste kannan tueksi on se, että opetukseton kesäaika tarjoaa useimmille professoreille ainoan keskeytyksettömän mahdollisuuden syventyä tutkimukseen. Opetuskausi on nyt lopuillaan, mutta tutkimuskausi ei ala: ainakin omassa yliopistossani vaikuttaa siltä, että lukukautta venytetään vuosi vuodelta yhä kauemmas kesään. Koska tutkintoja on tuotettava entistä enemmän, opiskelijoille on tarjolla toukokuulle sijoittuva mahdollisuus jättää opinnäytteensä tarkastettavaksi. Monet havahtuvat toukokuussa haalimaan opintotuen jatkumisen kannalta tärkeitä pisteitä osallistumalla tentteihin, minkä voi havaita ilmoittautuneiden pinon äkillisestä kasvamisesta.

Myös hallinto muistaa professoria: työryhmät kokoontuvat pitkälle kesäkuuhun ja tiedekuntaneuvosto vielä juhannusviikolla. Vilkaisu kalenteriin osoittaa, että elokuun alkupuolen sivut täplittyvät taas työhön liittyvistä merkinnöistä. Professorilla on kokonaistyöaika ja useimmat meistä rakastavat työtään, erityisesti tutkimusta. Lomalla ihminen tekee mieluusti sitä, mistä pitää eniten?

Jaana Hallamaa

Sosiaalietiikan professori, Helsingin yliopisto. Professoriliiton valtuuston puheenjohtaja 2019-

Kirjoitukset

Suuntia ja suunnitelmia 0Pisteitä ja mittareita 0Yliopistoautonomiaa 2Vapaaehtoistyötä, kansalaistoimintaa ja harrastushommia 1Otteita koronapäiväkirjasta 0