Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

22.9.2014

Kulttuurisia voimavaroja

Suomalaisia yliopistoja ohjataan kansainvälistymään yhä painokkaammin. Erityyppiset rajat ylittävä tieteellinen ja opetustoiminta on kyllä ollut yliopistolaitoksen tunnusmerkki sen historian alusta saakka, mutta yliopistopolitiikassa kansainvälistymiseen ei motivoida niinkään tutkimusargumentein kuin viittaamalla yliopistojen ranking-listauksiin, joissa menestyminen edellyttää ulkomaalaisopiskelijoiden ja ­-opettajien määrän merkittävää kasvattamista.

Monilla aloilla kansainvälistyminen on ollut ripeää, ja ero entiseen on hätkähdyttävä. Elokuussa johdin kesäkoulun, jonka 20 opiskelijaa olivat tulleet Helsinkiin 15 eri maasta. Syyskuun toisella viikolla aloitin yhteisen työskentelyn kansainvälisen maisteriohjelman opiskelijoille. Kymmenen valittua ovat kotoisin kahdeksasta eri maasta ja suuri osa on opiskellut ja työskennellyt jo ennen Suomeen tulemista kotimaansa ulkopuolella. Aloitusseminaarin päätyttyä menin hoitamaan paneelikeskustelua tiedekunnan alumnitilaisuuteen. Suuressa salissa oli ilahduttavan runsaasti tiedekunnasta valmistuneita maistereita ja tohtoreita. Hätkähdin kuitenkin katsoessani salillista kantasuomalaisia: mikä ero opiskelijaryhmiin, joiden kanssa olin aloittanut lukukauden työt.

Ulkomaalaishakijoista pystytään yleensä karsimaan ne, joiden todistukset on väärennetty tai joiden tarkoitus ei ole opiskella vaan tehdä jotain muuta. Useimmilla tulijoilla on sellainen pohjakoulutus, että suomalaiset yliopisto-opinnot sujuvat. Yliopistojen kansainvälisten asioiden yksiköissä tiedetään, millaista tukea ja apua kaukaa tulleet opiskelijat tarvitsevat ja kaipaavat. Opettajakin joutuu kuitenkin pohtimaan asioita, jotka eivät suomalaisopiskelijoiden kanssa työskennellessä tule edes mieleen. Vaikka yhteinen kommunikaatio sujuu, englannin ääntämyksen kirjo voi tuottaa ongelmia: onko oma puheeni niin selvää ja luontevaa, että kaikki saavat siitä selvää? Kuinka ihmeessä ymmärrän kaikkia erilaisia englannin puhunnoksia, joita opiskelijat edustavat?

Ensimmäisiä kansainvälisiä ryhmiä opettaessani arvelin, että suurimmaksi haasteeksi koituisivat opiskelijoiden taustakulttuurien erot tai suomalaiselle elämänmuodolle tyypillinen jäyhä jähmeys. Perinteiden moneus ei kuitenkaan ole herättänyt muuta kuin kiinnostavaa keskustelua, eikä opiskelijoilla ole ollut musertavia kokemuksia suomalaisuudenkaan kanssa. Monet ovat kuitenkin kokeneet kulttuurishokin opinnoissaan. Siitä ei kuitenkaan puhuta heti vaan yleensä vasta, kun opintoja on kestänyt jonkin aikaa.

Suomalaisen yliopisto-opiskelun aiheuttaman järkytyksen ydin tiivistyy asenteeseen ja suhteeseen, joka opettajilla on opiskelijoihin: opetus ei perustukaan auktoriteettiasenteeseen, ei sanktioituihin velvoitteisiin eikä arvoerojen korostamisella synnytettyyn kunnioittamiseen. Kriisin saa aikaan se, kun opettajien selostamien asioiden toistaminen tentissä ei riitä, vaan opiskelijalta edellytetään asioiden ymmärtämistä, kykyä soveltaa opittua ja kriittistä, omaehtoista ajattelua. Uudenlaisia taitoja vaatii tilanne, jossa opiskelijalle ei aseteta pakotteita, mutta omista opinnoista on otettava itse vastuu. Outoa on myös, kun oppiminen perustuu yhteistyöhön, jossa jokaisen panos vaikuttaa lopputuloksen laatuun. Palautteen mukaan juuri nämä asiat, joita pidämme niin luonnollisina työmme lähtökohtina, ettemme kiinnitä niihin mitään huomiota, ovat olleet monen ulkomaalaisopiskelijan kannalta käänteentekevä kokemus akateemisen asiantuntijuuden kehittymisen kannalta.

Akateeminen asiantuntijuus kehittyy ja kukoistaa akateemisen vapauden suojissa, luottamuksen ilmapiirissä, jossa toimijoille annetaan tilaa keskittyä luovan työn tekemiseen ja jossa päätöksiä tehdään argumenttien eikä hierarkkisen aseman perusteella. Akateeminen vapaus ei ole itsestään selvyys vaan kulttuurinen voimavara, joka ei pysy voimassa ilman, että sitä jatkuvasti puolustetaan. 

Jaana Hallamaa

Sosiaalietiikan professori, Helsingin yliopisto. Professoriliiton valtuuston puheenjohtaja 2019-

Kirjoitukset

Suuntia ja suunnitelmia 0Pisteitä ja mittareita 0Yliopistoautonomiaa 2Vapaaehtoistyötä, kansalaistoimintaa ja harrastushommia 1Otteita koronapäiväkirjasta 0