Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

31.5.2021

Pisteitä ja mittareita

Älypuhelimen tehdasasetusten joukossa on askelmittari, jonka lukemia olen alkanut pitää silmällä. Viikkojen ja kuukausien kuluessa muodostuu dataa, joka kertoo arkiliikunnan määrästä ja koronakävelyiden pituudesta. Sovellukseen on ohjelmoitu standarditavoitteeksi 10 000 askelta vuorokaudessa. 

Toisen käyttöliittymän varassa toimivan työpuhelimen askelmittarin mukaan ominaisuuksieni mukaan kalibroitu päivittäinen askeltavoite on vain 6000 askelta. Tämä sovellus on ohjelmoitu kehumaan kannustavasti. Sen mukaan olen päässyt erilaisille tähtitasoille. Toinen puhelimeni vertaa suoritusta standarditavoitteeseen ja omaan edellisen viikon askelmäärään. Sen palaute on tylyä: kehuja ei tule edes tavoitteen kaksinkertaistamisesta. 

Kannustavamman askelmääräohjelman mukaan kävelylenkkini ovat pitempiä kuin toisen puhelimen nuivan sovelluksen laskujen perusteella. Kummankin ohjelman mukaan kävelylenkkini ovat kuitenkin lyhyempiä kuin Helsingin seudun liikennelaitoksen reittioppaan niille laskemat matkapituudet.

Puhelimen askelmääräsovellukset ovat epätarkkoja, mutta ne keräävät silti dataa päivittäisliikunnasta. Huomaan alkaneeni tarkkailla tottumuksiani. Olisiko syytä hankkia eksaktimpi ja monipuolisempi liikunta- ja elintapasovellus, jonka avulla voisin seurata terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä laaja-alaisesti? Voisin liittyä niiden joukkoon, jotka keräävät dataa paitsi liikunnastaan myös palautumisestaan. Pitämällä kirjaa ravinnosta ja mielialoista, voisin luoda kokonaiskuvan vointiini vaikuttavista tekijöistä. Kertyvän aineiston avulla voisin muuttaa elintapojani ja elää yhä terveellisemmin.

Olen toistaiseksi tyytynyt älypuhelimen suuntaa antavaan askelmittariin ja laitteen antamaan tylyyn palautteeseen. Aavistelen, että kilpailuviettini ottaisi ylivallan, jos kädessäni olisi liikuntakello ja sormessani hyvinvointisormus. Ennen kuin huomaisinkaan, olisin alkanut suorittaa elämäni perusasioita. 

Voin olla mittaamatta elintoimintojani ja –tapojani varjellakseni elämääni muuttumasta pelkäksi suoritusradaksi, mutta yliopistotyössä mittaroimisen ja pisteyttämisen vimmaa ei voi paeta. Tekemiset muutetaan suoritteiksi, joiden valossa punnitaan, onko keskitytty oikeisiin asioihin. Asioiden arvo näkyy indikaattoreista, ja menestys voidaan muuttaa luvuiksi.

Kävelylenkin voi muuntaa askelmääräksi ja tutkimuksen laadun impaktipisteiksi. Luvut luovat vaikutelman tarkkuudesta: on päästy vaikuttavuuden ytimeen. Numeroiden tuijottaminen kapeuttaa näkökulmaa. Mikään mittari ei mittaa kaikkea. Seurattava aikajakso on usein liian lyhyt kaikkien merkittävien vaikutusten arvioimiseksi. Datasta tehtävät tulkinnat voivat olla yksipuolisia, vääristäviä tai virheellisiä. 

Jatkan kävelemistä, koska se tuntuu hyvältä ja auttaa ajattelemaan. Työssä toivon, että mittaroinnin mukana seuraava kaiken toiminnan välineellistyminen ei kokoaan tukahduta intoa tutkia ja halua opettaa.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita

Jaana Hallamaa

Sosiaalietiikan professori, Helsingin yliopisto. Professoriliiton valtuuston puheenjohtaja 2019-

Kirjoitukset

Pisteitä ja mittareita 0Yliopistoautonomiaa 2Vapaaehtoistyötä, kansalaistoimintaa ja harrastushommia 1Otteita koronapäiväkirjasta 0Professori palveluntuottajana 0