Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

5.2.2020

Professori palveluntuottajana

Liike-elämän käytäntöjä ja toimintamalleja on 2000-luvulla lainattu lähes kaikille inhimillisen toiminnan alueille. Tehokkuusihanteet voi muuttaa numeroiksi ja panos-tuotos-ajattelun siirtää mitattaviksi suureiksi. Karsitaan rönsyt ja keskitytään siihen, mikä tuottaa. Liiketalousmallit ohjaavat ajattelemaan, että toiminta on välineellistä. Onnistumista arvioidaan tuottavuutena. Näin saadaan resursseja tehokkaaseen käyttöön ja voidaan keskittää voimavarat siihen, mikä on määritelty ydintoiminnaksi.

Sosiaali- ja terveysalalla on nähty, että tuotantotaloudellisten mallien soveltaminen toimintaan, jonka tarkoitus on huolehtia ihmisten hyvinvoinnista, tuottaa myös ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Kun ihmisten välinen vuorovaikutus alkaa hahmottua panos-tuotos-kaavan mukaan, tavoitteena olleet kustannussäästöt voivat muuttua ennakoimattomiksi lisäkustannuksiksi. Toiminnan ydintavoitteen hahmottaminen ennen muuta ansaintakeinoksi hautoo helmassaan skandaaleja, jotka syövät myös tuotto-odotukset.

Tuotannollinen ajattelutapa on levinnyt myös yliopistojen rahoitusmalleihin ja tutkimuksen resursoimiseen ja vaikuttaa siihen, kuinka yliopiston tehtävä ja yliopistossa tehtävä työ ymmärretään. Tutkinnot ja tutkimus ovat tuotteita, joiden vastineeksi julkista rahoitusta myönnetään. Rahoitusmallien parametrit ovat instrumentteja, joilla manageroidaan toimintaa tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämiseksi. Maailmassa, jossa yliopisto on tuotantotekijä, professori on palveluntarjoaja ja sisällöntuottaja. Professorien tehtävä on kilpailla tutkijoina rahoitusmarkkinoilla, opettajina tutkintotehtailussa ja esiintyjinä huomiotaloudessa.

Tulevaisuuttaan suunnittelevia houkutellaan opiskelijoiksi mainoksin, jotka esittävät vetäviä mielikuvia yliopistosta ja opiskelijaelämästä. Yliopistoja luonnehditaan konsulttikielestä lainatuin ylisanoin, joista henkilökunnan voi olla vaikeaa tunnistaa työnsä todellisuutta.

Tuotantomallin mukaan opiskeluoikeuden saaneet ovat asiakkaita, joille tutkinto on tuote. Opetuksen ja ohjauksen tarkoitus on välittää tuote opiskelijalle. Opetuksen laadukkuuden mittareita ovat myönteinen opiskelijapalaute, opiskelunopeus ja työllistyminen. Sikäli kuin näin arvioidulla laadulla on yhteys opetuksen sisältöihin, se on epäsuora.

Tohtoriopintojen luonne on muuttunut viime vuosina niin, että asiakkuusnäkökulma tuntuu korostuvan erityisesti jatko-opintovaiheessa. Muiden tutkintojen tapaan tohtoriopinnot on suoritettava joutuin. Väitöskirjan aihe on rajattava tiukasti ja ohjauksen on oltava tehokasta.

Väitöstutkimusta varten ei myönnetä opintotukea, joten sen tekeminen on kustannettava jotenkin muuten. Ohjaavalla professorilla on suuri rooli väitöstutkimuksen rahoituksen hankkimisessa. Hänen tutkimushankkeissaan on usein paikkoja myös tohtorikoulutettaville. Hänen lausuntonsa painaa, kun jaetaan tutkijakoulutuspaikkoja ja myönnetään apurahoja. Väitöskirjaa tekevän ja ohjaajan välille syntyy monenlaisia sidoksia, jotka vaikuttavat ohjaussuhteen luonteeseen ja laatuun.

Kaikki tutkimus perustuu ihmisten väliselle yhteistyölle silloinkin, kun tutkija julkaisee tuloksensa omalla nimellään. Kukaan ei voi saada aikaan mitään tukeutumatta muiden työhön. Akateeminen tutkimus kytkeytyy aina myös historiallisesti muotoutuneeseen yliopistoinstituutioon, ihmisten tutkimukselle ja sivistykselle omistautuneena yhteenliittymänä. Väitöskirjan tekeminen on oman alan perinteeseen liittymistä, sen edelleen jatkamista ja jalostamista. Väitöskirjatutkija on myös työntekijä, jonka panosta arvioidaan osana ohjaajan saavutuksia.

Jos professori ymmärtää edustavansa akateemista tutkimusta ja yliopistoinstituutiota edellä kuvatussa mielessä, mutta ohjattava mieltää itsensä asiakkaaksi ja professorin palveluntuottajaksi, väitöskirjan ohjaaminen voi kriisiytyä. Jos yliopistot toimivat ennen muuta opetusta ja tutkimusta edustavan kilpailun mahdollistavina rahoitusalustoina, asiakkuusajattelu jyrää näkemyksen yliopistosta akateemisena yhteisönä. Ohjausta koskevassa ristiriitatilanteessa professori voi silloin jäädä ilman työnantajansa tukea kaikesta siitä riippumatta, mitä hän on ohjattavan hyväksi tehnyt.