Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

27.9.2021

Suuntia ja suunnitelmia

Suunnitelma on tavoitteellisen työnteon keskeinen elementti. Ajatus on tiivistetty sanonnassa: hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Tekeminen ei ole hosumista, vaan määrätietoisesti tavoitetta kohti suuntautuvaa toimintaa.

Kaikki suunnitelma-sanan käyttöyhteydet eivät ole myönteisiä. Neuvostoliiton – sittemmin romahtanutta – talousjärjestelmää kuvataan kutsumalla sitä suunnitelmataloudeksi. Suurvaltana esiintyneen valtion perusta romahti, koska systeemi tukahdutti oma-aloitteisuuden ja luovuuden, joita ilman tuottava toiminta, uusien asioiden keksiminen ja yhteistoiminta vaikeutuvat tai käyvät mahdottomiksi. 

Ylhäältä ohjatun suunnitelmallisuuden arvioidaan ajan mittaan vaikeuttavan myös Kiinan taloudellista ja maailmanpoliittista levittäytymistä, vaikka keskusjohtoisuus on viime vuosina näyttänyt tehokkaammalta toimintatavalta kuin demokraattisten yhteiskuntien päätöksenteko, joka on jatkuvaa luovimista yhä uusien yhteiskunnallisten ristiriitojen välillä.

Tehostaminen edellyttää, että löysät poistetaan ja turhuudet karsitaan. Suunnitelmallisuutta on se, että keskitytään olennaiseen ja suunnataan harhapoluille eksymättä kohti tarkasti määriteltyä päämäärää. Autoritaarisessa järjestelmässä johto määrittelee, mikä on turhaa ja mitä tavoitetta kohti kuljetaan. Muuttuuko keskusjohtoinen suunnitelmallisuus aivan toisenlaiseksi, kun sitä ei edellytä itsevaltainen hallinto vaan kun se leviää osaksi kaikkea toimintaa julkisen vallan ohjausvälineiden vaikutuksesta? 

Useissa Suomen yliopistoissa on otettu käyttöön opintojenhallinta ja –ohjaustyökalu, joka on nimetty Sisuksi. En tiedä, mistä nimi on peräisin, mutta se näyttää kuvaavan ainakin yhtä sen käyttäjiltä vaadittua ominaisuutta. Sisun valossa yliopisto-opiskeleminen on ennen muuta suunnitelmallisuuden osoittamista. Tarkkaan laaditun opintosuunnitelman tarkoitus on virtaviivaistaa ja määrätietoistaa opiskelua niin, että opinto-ajat lyhenevät, opintojen keskeyttäminen vähenee ja läpivirtaukseksi kutsuttu ilmiö nopeutuu.

Opettajana minulta odotetaan opiskelijoiden suunnitelmien hyväksymistä. Monet toivoisivat luultavasti myös, että antaisin niistä palautetta ja kommentoisin niitä. Voin sanoa, vastaako suunnitelma järjestelmän normittamaa luonnosta opintojen suorittamisesta. Arvelen, että muut kommentit, joilla tahtoisin rohkaista opiskelijoita, olisivat järjestelmän vastaisia. Kehottaisin opiskelijoita opiskelemaan kaikkia ja kaikenlaista oman kiinnostuksen mukaan niin paljon kuin aikaa ja voimia riittää. Järjestelmä näyttää nykyään rakennetun niin, että tällainen – aiemmin tavallinen – toiminta on ainakin epätoivottua, jotain ylimääräistä ja siksi turhaa.

Myös työntekijöiden pitää tehdä työsuunnitelma. Järjestelmä laskee, ettei siihen merkitty tuntimäärä ylitä 1612 tunnin rajaa. Työsuunnitelman toteutumista voidaan seurata ja valvoa – jossain määrin – siltä osin kuin se koskee opettamista ja kiinteiden hallintotehtävien hoitamista. Työsuunnitelman laatimisen jälkeen moni asia voi kuitenkin muuttaa työn sisältöä: rahoitushakemuksien määrää ei tiedä etukäteen, tutkimusrahoitusta tulee tai ei tule, vaativat ja aikaa vievät arviointitehtävät, väitöskirjan esitarkastukset ja vastaväittäjänä toimiminen tulevat tehtäviksi jo aiemmin tiedettyjen töiden päälle. Työaikasuunnitelmat eivät toteudu ennen muuta siksi, että yliopistolaiset tekevät töitä paljon enemmän kuin suunnitelmaan merkityt ja työehtosopimuksen edellyttämät 1612 tuntia. Tämä lienee keskeinen este työsuunnitelmien toteutumisen valvonnalle. 

Suomen kielen suunnitelma poikkeaa esimerkiksi englannin, saksan, ranskan ja ruotsin plan-sanojen edustamasta ajattelutavasta: toiminnan alan sijaan suomen puhuja ajattelee sen tulevaa suuntaa. Mitä kauemmaksi halutaan, sitä vaikeampaa tarkka suunnanmäärittely on, mikä näkyy tavassa, jolla sana suunnitelma on muodostettu. Se tulee näkyviin, kun vertailukohdaksi ottaa samaa muotoa noudattavat sanat ajatelma, hahmotelma ja luonnostelma.

Yliopistossa suunnitelmallisuutta lisäämällä halutaan kasvattaa sitä, mikä on ainutlaatuista sen toiminnassa: luovuutta, uuden keksimistä ja toisin ajattelemista. Niiden toivotaan kukoistavan, mutta yritys hallita niitä suunnittelua tiukentamalla voi johtaa tavoitteen kannalta vastakkaiseen tulokseen.