Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.
12.2.2018Tärkein voimavara?
Työntekijät mainitaan usein toimialan kuin toimialan tärkeimmäksi voimavaraksi ja kilpailu- ja menestystekijäksi. Se, onko kyseessä vain tyhjä puhe vai strateginen sitoumus, paljastuu tavasta, jolla työnantaja keskeisintä resurssiaan työn arjessa kohtelee. Merkityksellistä on myös se, kuinka osapuolten välisiä eturistiriitoja ratkaistaan ja kuinka toiseen vastapuoleen asennoidutaan.
Kevään 2018 työehtosopimusneuvotteluissa on monella alalla saavutettu ratkaisu, vaikka kierroksesta uumoiltiin tavallistakin vaikeampaa. Yliopistoja koskevat neuvottelut sen sijaan ovat edistyneet nihkeästi. Työnantajapuolen tiedotuslinjaksi näyttää muodostuneen työntekijöiden syyllistäminen tilanteesta. Palkankorotuksiin ei ole varaa, koska yliopistoissa on niin paljon henkilöstöä. Professoriliiton ja Tieteentekijöiden avoin tiedotuslinja saa moitteita. Työnantajapuoli pyrkii muokkaamaan julkista mielipidettä mutta tulee samalla viestineeksi yliopistolaisille alentuvaan sävyyn, kuin alaikäisille eikä niin kuin neuvottelukumppanille.
Yliopistolaiset ovat harvinaisen sitoutuneita työhönsä. Työaikatutkimukset osoittavat vuosi toisensa jälkeen, että varsinkin professorit työskentelevät satoja tunteja yli työsuunnitelmiin merkityn vuosityöajan. Työtä tehdään intohimosta omaan alaan, palavalla mielellä. Keskeinen motivoiva tekijä on se, mitä perinteisesti on kutsuttu akateemiseksi vapaudeksi, tunne mahdollisuudesta määritellä oman työn keskeiset ehdot. Siihen kuuluu asiantuntemuksen arvostaminen ja akateeminen ammattiylpeys. Työ on muutakin kuin toimeentulon väline, se on monille elämäntehtävä.
Monet professorit jakavat käsityksen, että yliopistotyön luonne on huonontunut yliopistolain säätämisen jälkeen. Tapa johtaa yliopistoja on muuttunut strategiseksi linjaorganisaatiojohtamiseksi. Johtosäännöillä on heikennetty yliopiston yhteisöllisyyttä. Tekijänoikeuksia pyritään rajoittamaan ja akateemista vapautta suitsimaan lisäämällä työnantajan määräysvaltaa.
Yliopistojen ilmapiirin kurjistaminen on toistaiseksi ollut mahdollista sen varassa, että on edelleen ihmisiä, jotka sitoutuvat tutkimukseen ja opetukseen. Sitoutuminen ei perustu vimmaiseen pyrkimykseen ylläpitää kansainvälistä kilpailukykyä tai toteuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön visioita. Luovaan työhön innostaa mahdollisuus tehdä luovaa työtä. Akateemista vapautta kutistamalla tavoitellaan ohjailua, joka muuttaa yliopistolaiset strategisia päämääriä toteuttavaksi työvoimaksi. Kun siinä onnistutaan, me kaikki teemme työnantajan kanssa sovitun työmäärän, sen mikä mahtuu sopimuksissa määriteltyyn 1624 tuntiin.
Pekka Pihlanto 12.02.2018
Yliopistoihin ajettu managerimalli kalvaa yliopistojen perusteita, koska se on jyrkässä ristiriidassa sivistysyliopiston perusluonteen kanssa.
Jaana Hallamaa
Sosiaalietiikan professori, Helsingin yliopisto. Professoriliiton valtuuston puheenjohtaja 2019-
Kirjoitukset
Perusarvoja puolustamassa 0Suuntia ja suunnitelmia 0Pisteitä ja mittareita 0Yliopistoautonomiaa 2Vapaaehtoistyötä, kansalaistoimintaa ja harrastushommia 1Muut kirjoittajat
Yhteisiä ponnisteluja tieteen hyväksi Raija PyykköSopimuksen jälkeen Tarja NiemeläNo time to think (*) 1Howy JacobsMentorointia professoripolulle? Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffPitäisikö aivovuodosta huolestua? Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaKun tietoa todella tarvitaan – osaamisen huoltovarmuus Markus OlinGeopolitiikan synkkä paluu 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työMitä ovat ’oikeat’, historialliset rajat? Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenTukea ukrainalaisille tieteentekijöille Juhani KnuutiSuunnitelmat täytäntöön: Kasvua, tuottavuutta ja yhteiskuntarauhaa nostamalla TKI-panostukset neljään prosenttiin Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbePiilossa johtosäännön takana – yliopiston johtosäännöt hämärtävät tilivelvollisuutta yliopistoissa Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaArkisto
- maaliskuu, 2022 1
- syyskuu, 2021 1
- toukokuu, 2021 1
- maaliskuu, 2021 1
- lokakuu, 2020 1
- huhtikuu, 2020 1
- helmikuu, 2020 1
- marraskuu, 2019 1
- elokuu, 2019 1
- maaliskuu, 2019 1
- joulukuu, 2018 1
- syyskuu, 2018 1
- huhtikuu, 2018 1
- helmikuu, 2018 1
- lokakuu, 2016 1
- kesäkuu, 2016 1
- huhtikuu, 2016 1
- helmikuu, 2016 1
- marraskuu, 2015 1
- syyskuu, 2015 1
- toukokuu, 2015 1
- maaliskuu, 2015 1
- helmikuu, 2015 1
- marraskuu, 2014 1
- syyskuu, 2014 1
- toukokuu, 2014 1
- maaliskuu, 2014 1
- helmikuu, 2014 1