Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

12.2.2018

Tärkein voimavara?

Työntekijät mainitaan usein toimialan kuin toimialan tärkeimmäksi voimavaraksi ja kilpailu- ja menestystekijäksi. Se, onko kyseessä vain tyhjä puhe vai strateginen sitoumus, paljastuu tavasta, jolla työnantaja keskeisintä resurssiaan työn arjessa kohtelee. Merkityksellistä on myös se, kuinka osapuolten välisiä eturistiriitoja ratkaistaan ja kuinka toiseen vastapuoleen asennoidutaan.

Kevään 2018 työehtosopimusneuvotteluissa on monella alalla saavutettu ratkaisu, vaikka kierroksesta uumoiltiin tavallistakin vaikeampaa. Yliopistoja koskevat neuvottelut sen sijaan ovat edistyneet nihkeästi. Työnantajapuolen tiedotuslinjaksi näyttää muodostuneen työntekijöiden syyllistäminen tilanteesta. Palkankorotuksiin ei ole varaa, koska yliopistoissa on niin paljon henkilöstöä. Professoriliiton ja Tieteentekijöiden avoin tiedotuslinja saa moitteita. Työnantajapuoli pyrkii muokkaamaan julkista mielipidettä mutta tulee samalla viestineeksi yliopistolaisille alentuvaan sävyyn, kuin alaikäisille eikä niin kuin neuvottelukumppanille.

Yliopistolaiset ovat harvinaisen sitoutuneita työhönsä. Työaikatutkimukset osoittavat vuosi toisensa jälkeen, että varsinkin professorit työskentelevät satoja tunteja yli työsuunnitelmiin merkityn vuosityöajan. Työtä tehdään intohimosta omaan alaan, palavalla mielellä. Keskeinen motivoiva tekijä on se, mitä perinteisesti on kutsuttu akateemiseksi vapaudeksi, tunne mahdollisuudesta määritellä oman työn keskeiset ehdot. Siihen kuuluu asiantuntemuksen arvostaminen ja akateeminen ammattiylpeys. Työ on muutakin kuin toimeentulon väline, se on monille elämäntehtävä.

Monet professorit jakavat käsityksen, että yliopistotyön luonne on huonontunut yliopistolain säätämisen jälkeen. Tapa johtaa yliopistoja on muuttunut strategiseksi linjaorganisaatiojohtamiseksi. Johtosäännöillä on heikennetty yliopiston yhteisöllisyyttä. Tekijänoikeuksia pyritään rajoittamaan ja akateemista vapautta suitsimaan lisäämällä työnantajan määräysvaltaa.

Yliopistojen ilmapiirin kurjistaminen on toistaiseksi ollut mahdollista sen varassa, että on edelleen ihmisiä, jotka sitoutuvat tutkimukseen ja opetukseen. Sitoutuminen ei perustu vimmaiseen pyrkimykseen ylläpitää kansainvälistä kilpailukykyä tai toteuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön visioita. Luovaan työhön innostaa mahdollisuus tehdä luovaa työtä. Akateemista vapautta kutistamalla tavoitellaan ohjailua, joka muuttaa yliopistolaiset strategisia päämääriä toteuttavaksi työvoimaksi. Kun siinä onnistutaan, me kaikki teemme työnantajan kanssa sovitun työmäärän, sen mikä mahtuu sopimuksissa määriteltyyn 1624 tuntiin. 

Pekka Pihlanto 12.02.2018
Yliopistoihin ajettu managerimalli kalvaa yliopistojen perusteita, koska se on jyrkässä ristiriidassa sivistysyliopiston perusluonteen kanssa.