Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

31.5.2015

Tiedeutopioita: näyttöön perustuva päätöksenteko ja tutkimusperustainen toiminta

Vasta nimitetty hallitus muodostettiin nopeasti. Ratkaisua odottavista vaikeista ongelmista huolimatta hallitusohjelma lyötiin lukkoon aikailematta. Lisäresursseja ei ole luvassa valtion varoista, vaan lähes kaikesta leikataan: koulutuksesta, yliopistoilta ja tieteestä kipeästi. Valtiovarainministeri Stubbin työn karttelijoiksi julkisesti leimaamien professoreiden olisi aiempaa vähemmin varoin tehtävä entistä enemmän työtä, sitouduttava yhä lujemmin ja motivoiduttava yhä palavammin, jotta hallitusohjelmaan kirjatut välittävän Suomen luonnehdinnat voisivat toteutua.

Yrittäjänä menestyneen diplomi-insinööri Juha Sipilän tapaa johtaa hallitusneuvotteluita ja koostaa poliittinen ohjelma on luonnehdittu uudeksi ja poikkeavaksi. Toiminnan suunnittelun systemaattisuus ja valittujen tavoitteiden tarkka kirjaaminen sekä suunniteltujen toimien välitön yhdistäminen taloudellisiin vaikutuksiin ovat poliittisten analyytikkojen arvion mukaan heijastelleet Sipilän koulutustaustaa ja työkokemusta. Prosessikaaviot ohjaavat hahmottamaan poliittisia päätöksiä ja niiden (ennakoituja) vaikutuksia harkittuina syötteinä ja niiden ennalta tehtyjä laskelmia vastaavina tuloksina.

Sipilän mukaan hallituksen työskentelyn onnistumista arvioidaan hallituskauden aikana nimenomaan talouslukujen valossa. Sitä ei ole avattu, miten hallituksen toimien vaikutukset irrotetaan lukemattomista muista vaikutuksista. Mielikuvissa hallitus ei niinkään profiloidu ideologisten tavoitteiden toteuttajaksi. Suoraviivainen taloudellinen rationaalisuus ohjaa sen toimintaa.

Välittävän Suomen tulevaisuus rakentuu – mittavista resurssileikkauksista huolimatta – koulutuksen ja tieteen varaan. Prosessikaavioiden tavoite on tehdä näkyväksi, kuinka syöte vaikuttaa tulokseen. Jos koulutusta ja tutkimustoimintaa tarkastellaan syötteinä, on olemassa paljon tutkimustietoa siitä, miten niiden resursointi vaikuttaa tulokseen. Hallituksen linjauksia tarkastellessaan ei voi välttyä ajatukselta, että prosessikaavioiden soveltaminen on ollut valikoivaa ja tarkoitushakuista.

Kansleri Kari Raivion tekemän, lokakuussa 2014 julkaistun selvityksen Näyttöön perustuva päätöksenteko –suomalainen neuvonantojärjestelmä  (katso myös uutinen täältä) mukaan suomalaiset poliittiset päättäjät eivät ole selvillä tutkimustiedosta, sitä ei osata käyttää, eikä päätöksenteon tueksi tarvittavaa tutkimustietoa ymmärretä tilata tavalla, josta olisi aidosti hyötyä. Tätä taustaa vasten hallituksen linjaukset eivät ole vain taloudellisen rationaalisuuden sanelemia ratkaisuja vaan ideologisia linjavalintoja, joita ei voida perustella tutkimustiedolla.

Sipilän toimintatapaa on luonnehdittu raikkaaksi: hän ei vaikututa tyhjiä fraaseja latelevalta poliitikolta eikä toisaalta-toisaalta-pohdiskeluihin vajoavalta tuumaajalta. Hän on itsekin korostanut ajattelunsa suoraviivaisuutta. Hallituksen esiintymisissä suoraviivaisuus on yhdistetty kykyyn kantaa vastuuta. Samalla luodaan – tahattomasti – mielikuva yhteiskunnallisten ongelmien luonteesta: kaikki voidaan hahmottaa digitaalisen mallin mukaan kahdeksi toisensa pois sulkevaksi vaihtoehdoksi.

Hallituksen linjaukset sopivat nykyiseen tiedonvälitykseen, joka suosii asioiden yksinkertaistamista. Tutkimukseen perustuva vastaus ei ole useinkaan lyhyt ja vaihtoehdoton. Tutkija tietää, kuinka vähän tietää. Varmuus omasta oikeassa olemisesta on poliitikkojen ylellisyyttä.

Suomalainen yliopistolaitos on 375-vuotisen taipaleensa kuluessa toteuttanut perustehtäväänsä vaihtelevissa poliittisissa ja taloudellisissa oloissa. Historian taustaa vasten nykyiset vaikeudet eivät ole ylivoimaisia. Voimavarat on käytettävä siihen, että vahingoista ei tule korjaamattomia ja että löydetään uusia ratkaisuja. Jokaisessa yliopistossa, korkeakoulussa ja tutkimuslaitoksessa joudutaan tekemään niiden tilanteen vaatimat sopeutukset. Yhteinen tehtävä on pitää esillä tieteellisen tutkimuksen merkitystä ja arvoa. Muuten näyttöön perustuva päätöksenteko ja tutkimusperustainen toiminta jäävät edelleen pelkiksi tiedeutopioiksi.