Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

12.10.2020

Vapaaehtoistyötä, kansalaistoimintaa ja harrastushommia

Tutkimusten mukaan suomalaiset osallistuvat innokkaasti erilaiseen vapaaehtoistoimintaan. Erilaisia järjestöjä ja yhdistyksiä vapaan kansalaistoiminnan tueksi on kertynyt valtava määrä. Eri alojen harrastusryhmiä ei kukaan pysty laskemaan. Kansalais- ja työväenopistot kokoavat viikoittain joukoittain oppijoita.

Rupesin miettimään, kuinka sovin tähän joukkoon. Onko minulla säännöllisiä harrastuksia? Teenkö vapaaehtoistyötä? Osallistunko kansalaistoimintaan? Säännöllisesti kokoontuvaan harrastukseen on ollut vaikea sitoutua. Mikä on estänyt? 

Voiko sanoa, että harrastuksena ovat tieteelliset seurat? Voiko omien töiden päälle vyöryviä arviointitehtäviä pitää vapaaehtoistyönä? Onko tutkimuksen yleistajuistaminen blogeiksi, tieto- ja oppikirjoiksi vapaata kansalaistoimintaa?

Toiminnanohjauksella ja strategisella suunnittelulla pyritään suuntaamaan toimintaa niin, että tärkeinä pidetyt tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Työntekijöiden motivoimiseksi asetetaan erilaisia kannustimia tai luonnostellaan uhkia menetyksistä, jotka toisintoimijoita kohtaavat. Rönsyt on karsittava ja ylimääräisestä luovuttava. Yliopistossa opiskelijan on edettävä tutkintorakenteen mukaan ja työntekijöiden toimia ohjaavat tulosmittarit. Niiden mukaan kulkeminen on keskeistä, koska pääosa rahoituksesta on sidottu niihin.

Akateeminen harrastustoiminta tieteellisissä seuroissa, yliopistollinen vapaaehtoistyö arviointien kirjoittajana ja talkoohommat tutkimuksen populaaristamiseksi eivät sovi tähän kuvaan. Ilman niitä kokonaisuus ei kuitenkaan toimi. Yliopistolaisten sitoutumisen merkittävyyttä tieteen ja tutkimuksen asialle yli oman päivätyön vaatimusten on vaikea edes arvioida.

Huippututkijoiden haastatteluita lukiessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että moni ei ole edennyt urallaan suoraviivaisesti. On opiskeltu sattumanvaraisesti oman kiinnostuksen mukaan sitä ja tätä. Toisistaan irralliset asiat ovat sitten alkaneet tuottaa uusia ideoita. On syntynyt jotain uutta.

Boksin ulkopuolelta tulevia ajatuksia hehkutetaan ihanteina ja laatikkoajattelusta irtautumiseen kannustetaan. Tavanomaisesta poikkeava toiminta on kuitenkin riski. Onnistunutkin toisintekeminen tuottaa tulosta vasta vuosien kuluttua. Sitä ennen on helposti kummajainen ja tekee vääriä asioita.

Koordinoimaton toiminta on usein kaoottista ja vaikuttaa siksi tehottomalta. Luovuutta ei kuitenkaan synnytetä käskemällä eikä ole standardia tapaa kannustaa siihen. Hallinta suuntaa ja keskittää voimavaroja mutta supistaa samalla luovaa vapautta. 

Harrastaminen perustuu kiinnostukseen ja intohimoon. Harrastusta ei voi jatkaa sitoutumatta siihen myös silloin, kun innostus on vähäistä. Toistaiseksi tekijöitä on riittänyt, mutta tilanne muuttuu, jos jokaisen on ennen muuta pyrittävä huolehtimaan omasta menestyksestään tarkasti mittaroidussa kilpailussa työpaikoista ja tutkimusresursseista.

Eero Puolanne 13.10.2020
Arvoisa kollega, hyvä kirjoitus, analyyttinen ja ajatuksia herättävä. Loppukappale tiivisti ideasisällön hienosti. Jäinkin miettimään, kuuluuko Professoriliiton toimintaan osallistuminen luottamushenkilönä kirjoituksen käsittelemään piiriin. Minusta se kuuluu, se ole oman edun valvontaa, vaan yhteisen asian eteen työskenteleminen osunee sinne harrastamisen ja pyyteettömän yleisen edun edistämisen välimaastoon. Aikaa ja panoksia se teiltä aktiiveilta vie, mutta itse koin aikanani saavani moninkertaisesti enemmän oman elämäni rakentamiseen kuin oma pieni "työ"panokseni tuohon harrastukseeni oli.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita