Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

31.1.2022

Vallankumous yliopistojohtamisessa – käskyttämisestä kollegiaaliseen ja ihmiskeskeiseen johtamiseen

Johtamistutkija on yliopistossa ristiaallokossa. Johtamistutkimus sisältää lukuisia ajattelutapoja, joita hyödyntämällä voitaisiin vahvistaa tutkijoiden autonomiaa, työn mielekkyyttä sekä akateemisuuteen olennaisesti kuuluvaa kollegiaalisuutta. Näiden sijaan yliopistoja johdetaan kuitenkin usein tehottomasti ja hierarkkisesti käskyttämällä ja rakentamalla konemaista byrokratiaa.

Ihmiskeskeisessä johtamisessa ihmisten toiminta on aina keskiössä.  Kollegiaalisuus on puolestaan akateemisen kulttuurin ydintä. Siihen olennaisesti kuuluu yhteinen keskustelu ja argumentointi kollegojen kanssa. Ajatusten hauduttelu yhteisessä padassa synnyttää kirkkaimmat visiot ja oivallukset.

Ihmiskeskeistä ja kollegiaalista johtamista edistävät esimerkiksi työn merkityksellisyyden, itseohjautuvuuden, dialogisuuden ja tietoperustaisuuden arvostaminen johtamisessa. Merkityksellisyys syntyy usein siitä, että työn sisältö on meille tärkeää ja koemme olevamme hyödyksi ja voimme auttaa toisiamme. Yliopistoyhteisössä tämä toteutuu vaikkapa opiskelijoiden ohjaamisessa tai tuomalla oman panoksemme kansainvälisen tiedeyhteisön keskusteluun. Itseohjautuvuus on muun muassa autonomiaa oman työn sisällön ja sen kehittämisen suhteen. Voimme valita suunnan ja tavan edetä. Dialogisuutta tarvitsemme yhdessä ajatteluun. Siihen sisältyy tärkeänä osana myös kriittisyyden ja eri tavalla ajattelemisen arvostaminen. Tietoperustaisessa johtamisessa toiminta perustuu hyvin argumentoituihin faktoihin.

Käskyttävässä, hierarkkisessa johtamisessa sen sijaan vahvistetaan johtajien valtaa ihmiskeskeisen ja kollegiaalisen johtamisen sijasta. Tällaisessa ajattelussa pyritään kontrolloimaan ja määrittelemään tarkasti, mitä yliopistoyhteisön jäsenet saavat ja eivät saa tehdä. Äärimmilleen vietynä professorit saavat olla itsenäisiä, kunhan käyttävät itsenäisyyttään yliopiston johdon toimimalla tavalla.

Kontrolloiva  ja käskyttävä johtaminen on kuitenkin tehotonta, se johtaa alisuorittamiseen ja työn merkityksellisyyden kokemuksen vähenemiseen. Suomalaisissa yliopistoissa on löydettävissä paikoitellen ihmiskeskeisen ja kollegiaalisen johtamisen piirteitä, mutta kokemusperäisesti arvioituna käskyttävä johtaminen on kuitenkin erittäin vahvaa.

Oma arvioni on, että yksi syy käskyttävään johtamiseen johtuu vääränkaltaisesta tilannekuvasta.  Akateemiseen yhteisöön kuuluvien - esimerkiksi professoreiden - oletetaan olevan liian omaehtoisia, vaikeasti johdettavia ja liian vähän yliopistoyhteisön eteen työtä tekeviä. Yliopiston johto kokee ehkä valta-asemansa heikoksi ja uhatuksi. Ratkaisuksi haetaan kontrollin kasvattamista.

Toinen selitys käskyttävän johtamisen suosioon johtunee henkilöstöjohtamisen heikkouksista. HR- toiminnot ovat enemmän henkilöstöhallinnollisia seuranta- ja kontrollitoimia kuin  akateemisen yhteisön jäsenten työn merkityksellisyyttä edistäviä.

Kolmas selitys kontrollointiin ja käskyttämiseen ovat johtamisosaamisen puutteet. Ja ehkä jopa johtajien kypsyyden puute ja silkka mukavuudenhalu. Ihmiskeskeinen ja kollegiaalinen johtaminen vaatii johtajilta aktiivisuutta; osaamista ja halua toimia akateemisen yhteisön kanssa. Johtotehtävän edellyttämä kypsyys ilmenee esimerkiksi erilaisten ja kriittisten näkemysten hyväksymisessä. Johtaja kykenee osoittamaan arvostusta ja pystyy yhdistämään ja työstämään erilaisia näkemyksiä yhteisiksi tavoitteiksi.

Neljänneksi käskyttävän johtamisen vahvuus saattaa selittyä institutionaalisilla rakenteilla, turvautumisella traditioon. Yliopistojen johtamisessa on totuttu nojautumaan hierarkioihin ja johtosääntöjen määrittämiin tarkkoihin toimivaltasuhteisiin. Näiden voima voi olla niin vahva, että jopa tutkijaurallaan ihmiskeskeisyyteen perehtynyt tutkija voi yliopiston johtotehtäviin päästyään muuttua valtapelejä pelaavaksi ja sääntöihin piiloutuvaksi byrokraatiksi.

Yliopistojohtamisessa tulisi kuitenkin uskaltaa ajatella toisin. Nykyisin menestyviä jääkiekkojoukkueitakaan ei voi enää johtaa käskyttämällä ja toimimalla hierarkkisesti; miksi tämä siis toimisi yliopistossa, jossa pelaajia on moninkertainen määrä.  Tarvitaan ihmiskeskeiseen ja kollegiaaliseen johtamiseen perustuva vallankumous, jossa kaikki pelaavat samaan maaliin. Sen tekijälle lupaan vähintäänkin mitalikahvit.

Jussi Heikkilä 31.01.2022
Hyvää pohdintaa tärkeästä asiasta. Käskyttämistä ei varmasti kukaan halua yliopistoissa, sen verran voimakas käsite. Patenttiratkaisu tähän johtamishaasteeseen on vähintäänkin tuplakahvien arvoinen. Keskustelun kautta etiäppäin.

Esa Rahiala 31.01.2022
Vertaaminen jääkiekkojoukkueeseen on mielenkiintoinen: joukkueeseen valitaan parhaat joukkuepelaajat ja sooloilijat saavat mennä muualle.

Tiina Kujala 01.02.2022
”Ihmiskeskeinen ja kollegiaalinen johtaminen vaatii johtajilta aktiivisuutta; osaamista ja halua toimia akateemisen yhteisön kanssa.” Nimenomaan kanssa. Kiitos kirjoituksesta.