Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Jopi Nyman

Englannin kielen professori, Itä-Suomen yliopisto

10.10.2022

Jufottaako?

Jos suomalaisen huumoriräpin ystäville (mikäli sellaisia vielä jossakin on) kaikkein tunnetuin jufo on Raptori-yhtyeen JuFo III, niin myös yliopistojen JUFO kolmosilla on paljon faneja. Vuodesta 2010 alkaen yliopistojen tutkijat ja hallinto ovat OKM:n johdolla analysoineet julkaisujensa laatua Julkaisufoorumin rankkauksien perusteella. Kuluneen vuosikymmenen aikana sadat tutkijat ovat osallistuneet tieteellisten julkaisukanavien laadun määrittämiseen asiantuntijapaneeleissa, listanneet tuhansia tieteellisiä lehtiä ja kustantajia, verranneet niitä ulkomaisiin arvioihin sekä uudelleenarvioineet kanavien laatua nollatasosta huipputason kolmoseen neljän vuoden välein. Tuloksena on laaja tietokanta, jota erityisesti OKM hyödyntää yliopistoille rahoitusta jakaessaan. Tällä hetkellä peräti 14 % yliopistojen rahoituksesta pohjautuu tieteellisen julkaisujen määrälle ja laadulle eli niin sanotuille JUFO-pisteille. Monien yliopistojen sisällä rahoitusta kanavoidaan OKM:n mallin mukaan, joten malli on tehokkaasti jalkautettu ja sisäistetty osaksi tutkijoiden arkea. Merkittävänä osana 2010-luvun uuden yliopiston tehostamisdiskurssia sen vaikutukset määrittävät niin instituutioiden resursseja kuin yksilöiden tutkimuksellisia valintoja.

JUFO-järjestelmän tuloksena suomalaisten yliopistojen julkaisupolitiikka ja -profiili on merkittävästi muuttunut. Tämä ei ole pelkästään negatiivinen seikka. Paikalliset vaihtelevan tasoiset laitossarjat ovat kadonneet, kun JUFOn perustason julkaisuilta odotetaan aukotonta vertaisarviointijärjestelmää ja kansainvälistä toimituskuntaa. Monet tieteelliset seurat ovat kehittäneet julkaisutoimintaansa ja laatujärjestelemäänsä. Yliopistoissa kurkotetaan yhä korkeammille tasoille. Julkaisufoorumin itsearvioinnin esittämien numeroiden valossa 0-tason luokittelemattomia julkaisuja oli vuonna 2017 55 % vähemmän kuin 2011, ja tasoilla 2 ja 3 julkaistaan 40–48 % enemmän kuin järjestelmän alkuaikoina 2011 (Pölönen et al. 2021).

JUFOlla on kahdenlaisia vaikutuksia, toivottuja ja vähemmän toivottuja. Julkaisemisen laadun systemaattinen kehittäminen on varmaan suomalaisen tieteen etu. Malli rahoitusvaikutuksineen toimii suunnitellulla tavalla ja antaa hallinnon eri tasoilla selkeitä numeraalisia indikaattoreita, joita seurataan niin ministeriö-, yliopisto- kuin yksikkötasolla. JUFO-malli onkin selkeä osa 2010-luvun toiminnan tehostamiseen tähtäävää yliopistopoliittista diskurssia. Vipusen data osoittaa, että yliopistojen tuottamien A1-julkaisujen (alkuperäisartikkeli) määrä on lisääntynyt kymmenessä vuodessa lähes 50 % prosenttia (2021: 22367 kpl; 2011 14523 kpl) ja C1-monografioiden määrä vastaavasti merkittävästi vähentynyt (2021: 199 kpl; 2011 489 kpl). Taloudellisen ohjausvaikutuksen merkitys on selkeä, ja se korostaa ylempien luokkien merkitystä. Rahoitusmallin mukaan yhden julkaisun arvo yliopistolle (2022) on tasolla yksi 3 930 EUR, tasolla kaksi 11 790 EUR ja tasolla kolme 15 720 EUR (Määttä 2022). Emme siis puhu pikkurahoista. Rahoitus kohdentuu tietenkin yliopistoille, mutta ahkerien julkaisijoiden palkkapussin henkilökohtaisen osuuden prosenttia määrittäessä tuloksen tekijöitä saatetaan muistaa – tai sellaisia headhuntata. Lisäksi jotkut yliopistot tai niiden säätiöt maksavat henkilökohtaisia bonuksia ainakin korkeamman tason artikkeleista (ks. Kivistö 2021) – näiden suuruus saattaa olla jopa tuhansia euroja per julkaisu.

Julkaisufoorumin vaikutuksia tutkineet Wahlfors ja Pölönen (2018, 7) mainitsevat mallia käytettävän i) julkaisutoimintaa seurattaessa ja kehitettäessä, ii) yliopiston sisäisessä rahanjaossa sekä iii) yksittäisten tutkijoiden rekrytoinnissa, seurannassa ja arvioinnissa. Tieteellisten seurain valtuuskunnan hyväksymien Julkaisufoorumin eettisten perusperiaatteen mukaan mallia ei ole kuitenkaan tarkoitettu sovellettavaksi yksilötasolla. Vähemmän toivotut vaikutukset nousevatkin JUFOn taloudellisesta merkityksestä, joka saattaa ajoittain olla ristiriidassa tieteellisen työn ja tutkijan uran kehittämisen kanssa. Yliopistojen professorien rahoitusmallikokemuksia koskevan selvityksen (Pekkola et al. 2021) mukaan JUFO on vaikuttanut työn tekemiseen alakohtaisesti, mutta joskus se on ohjannut jopa epäolennaisten ja alalle vähämerkityksisten julkaisualustojen käyttöön rahoituksen ja prestiisin hankkimiseksi. Tutkijat siis toimivat sen mukaan, miten yliopisto heitä palkitsee ja seuraavat siltä saamaansa ohjeistusta. Toisaalta paine julkaista tietyissä kanavissa on vähentänyt kiinnostusta julkaista joissakin laadukkaiksi tiedetyissä julkaisukanavissa, kun niitä ei yliopistopuheessa ja -mittareissa arvosteta.

JUFOn suurimmat ongelmat nousevat suuren massan keskimääräisen tason mittaamiseen tarkoitetun mallin tuomisesta osaksi yksilöiden julkaisujen laadun arviointia. Tämä ei ole sellaisen vastuullisen tutkijanarvioinnin periaatteiden mukaista, mitä esimerkiksi kansainvälinen DORA-julistus tavoittelee. Tätä seuraa muun muassa Suomen Akatemia, jonka uuden ohjeistuksen mukaan hakijat eivät saa liittää hakemuksiinsa lehtien JUFO-luokituksia tai vaikuttavuuskertoimia. Tästä huolimatta JUFO-tasoihin perustuvat käytänteet ovat pesiytyneet yliopistojen ohjeistuksiin ja tutkijoiden arviointeihin, joissa haetaan helppoja ja näennäisen objektiivisia malleja. Monissa yliopistoissa JUFO on läsnä vahvasti jatkokoulutuksessa ja artikkeliväitöskirjoja koskevissa ohjeistuksissa, joissa saatetaan vaatia osajulkaisujen julkaisemista tietyillä tasoilla. Julkaisemisen käytänteet saattavat myös johtaa tilanteisiin, joissa väitöskirjan tekijöitä ohjeistetaan julkaisemaan epärealistisesti korkealle luokitelluissa lehdissä ohjaajan ja yksikön prestiisin lisäämiseksi.

Alustavien, yhtä yliopistoa ja tiedekuntaa koskevien havaintojeni mukaan myös väitöskirjojen esitarkastuslausunnoissa on havaittavissa pyrkimystä arvioida koko työn tasoa sen osajulkaisujen julkaisufoorumien luokitusten perusteella, niin positiivisesti kuin negatiivisesti, mikä ei ole tarkoitus. Samaten professuurien täytössä merkityksellisissä asiantuntijalausunnoissa on esimerkkejä JUFOn tarkoituksen vastaisesta käytöstä. Erityisen ongelmallisena pidän mallin soveltamista tenure track -tehtäviin, joissa pääpainon pitäisi olla sisällöllisissä laatukysymyksissä. Onkin selvää, että mallin soveltamista ja sen vaikutuksia tutkijoiden ja professorien työhön ja uraan olisi tutkittava laajemmin maamme eri yliopistoissa. Yliopistojen nopeasti eriytyvät käytänteet korostavat tällaisen tutkimuksen kiireellistä tarvetta.

Mikä on tulevaisuus? Niin kauan kun rahoitusmalli perustuu JUFO-luokitukseen, tutkijoiden julkaisutoiminta seuraa sen logiikkaa. Muutokset nousevat esiin mallien ja strategioiden mahdollisesti muuttuessa. Laajan aineiston luokittelumittarina JUFO-mallille ei kuitenkaan ole realistista vaihtoehtoa, sillä se kohtelee tieteenaloja tasapuolisemmin kuin erilaiset sitaatioindeksit ja impaktifaktorit. Sen yksilöihin kohdistuvaa ongelmallista ja ohjeistuksen vastaista soveltamista ja siitä aiheutuvaa stressiä on kuitenkin jossain määrin mahdollista vähentää ottamalla käyttöön ja korostamalla vastuullisen arvioinnin periaatteita numerotasojen asemasta. Tämä työ ja siihen kuuluva vastuu on yhteinen kaikille tutkimuksen parissa työskenteleville, niin päättäjille, valmistelijoille, ohjaajille kuin lausuntojen antajille.

Blogikirjoitus perustuu Tiedejulkaisemisen päivillä Joensuussa 3.10.2022 pitämääni esitelmään ”Jufon vaikutus ja tulevaisuus”.

Lähteet:

Julkaisufoorumi 2019. ”Julkaisufoorumi-luokituksen käyttöohje 2019".

Kivistö, Jussi, Elias Pekkola ja Emmi Kujala. 2021. ”Selvitys yliopistojen sisäisistä rahoitusmalleista. Osa 1: Yliopistojen sisäiset rahoitusmallit."

Määttä, Tapio. 2022. Twitter-viesti 26.9.2022. 

Pekkola, Elias, Jussi Kivistö ja Emmi Kujala. 2021. ”Selvitys yliopistojen sisäisistä rahoitusmalleista. Osa 2: Professorien kokemuksia sisäisten rahoitusmallien vaikutuksesta työhön.” 

Pölönen, Janne, Elina Pylvänäinen, Jaakko Aspara, Hanna-Mari Puuska ja Risto Rinne. 2021. ”Itsearviointi julkaisufoorumin toiminnan ja kehittämisen apuna.” Tieteessä tapahtuu 39 (2): 33–40. 

Suomen Akatemia. 2022. ”Vastuullinen tutkijanarviointi.” 

Wahlfors, Leena ja Janne Pölönen. 2018. ”Julkaisufoorumi-luokituksen käyttö yliopistoissa.” Hallinnon tutkimus 37 (1): 7–21. 

Jukka Westermarck 10.10.2022
"Rahoitusmallin mukaan yhden julkaisun arvo yliopistolle (2022) on tasolla yksi 3 930 EUR, tasolla kaksi 11 790 EUR ja tasolla kolme 15 720 EUR (Määttä 2022). Emme siis puhu pikkurahoista."

Tässä todellakin puhutaan pikkurahoista kun verrataan siihen mitkä ovat kustannukset ainakin kokeellisilla aloilla huippujulkaisun (yleensä JUFO III) ja keskinkertaisen (JUFO II) välillä. Työn määrässä voi olla vuosien ero ja kustannuksissa sadan tuhannen euron ero. Siten 4000 euron lisäpalkkio JUFO 3 julkaisusta on pikkurahaa ja koko järjestelmä kannustaa (jos joku tieteentekemisen ja julkaisemisen strategiaa näiden kautta miettisi) tekemään keskinkertaista JUFO II tiedettä. Sitähän Suomen tiede pitkälti on eikä yliopistoilla tämän järjestelmän perusteella olekaan mitään kannustetta parempaan pyrkiä/tukea