Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

19.9.2016

Roolipeliä

Oman yliopistoni julkisessa puheessa vilahtaa yhä useammin termi ”roolitus,” ja joidenkin strategiadokumenttien SWOT-analyyseissa ”professorien entistä selkeämpi roolitus” on mainittu mahdollisuutena ja menestystekijänä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, on kuitenkin epäselvää.  Itä-suomalaisen professorin arki on jo täynnä mitä erilaisimpia rooleja, kuten rauhallinen elokuinen perjantaipäivä kertoo.

Professorin aamu alkaa sähköpostikirjeenvaihdolla ulkomaalaisen jatko-opiskelijan kanssa, joka kertoo tarvitsevansa viisumin päästäkseen tulevaan väitöstilaisuuteensa. Professori kirjoittaa tilanteesta kertovan kirjeen Suomen kaukaisessa maassa sijaitsevaan suurlähetystöön ja liittää väittelylupapäätöstä käsittelevät dokumentit mukaan. Viranomaiset ovat ilmaisseet halunsa saada dokumentit faksilla, joten professori lähtee etsimään nuorille tuntematonta tietoliikennevälinettä jostain päin yliopistoaan. Omasta rakennuksesta faksia ei enää löydy, joten professori kävelee kampuksen toiselle puolelle tutkimuslaitokselle lähettämään viestiä. Samalla matkalla professori keskustelee tapaamansa tutkimusalueen tutkijan kanssa ja kertoo hänelle alueella juuri aloittaneesta kansainvälisestä professorista.

Tutkimusalueen hallinnointia professori jatkaa laatimalla lyhyen ennakkopuffin alueen järjestämästä konferenssista ja lähettää sen viestintäyksikölle. Viestintäyksikkö laittaa ystävällisesti tiedotteen yliopiston etusivulle. Vielä professorin pitää saada selville, kuka voisi laittaa aikanaan koko ohjelman verkkoon. Konferenssiin liittyen professori käy kirjeenvaihtoa hallintopalvelukeskuksen kanssa ja tiedustelee, miten kutsupuhujille saataisiin tarvittavat verokortit ja kuka niistä mahdollisesti vastaa. Professori saa tarvittavat lomakkeet ja lähettää ne ulkomaille. Professori saa hetken päästä lisätietoa, ja lähettää myös täydentävän viestin kollegoilleen. Konferenssia varten professori myös pyytää osastosihteeriä tilaamaan tarjouksen kahvista ja pullasta. Edellisiltana osallistujille lähetettyyn alustavaan ohjelmaan tulee pari kommenttia, jotka professori lupaa ottaa huomioon. Sähköpostien lähettämisen välillä professori huokailee työhuoneessaan ja katsoo kesän viimeistä kaunista päivää ikkunastaan. Nyt ei näy koivussa oravia, niiden touhuja professori tykkää välillä seurata.

Päivän mittaan professori suorittaa myös oppiaineensa vastuutehtäviä, vaikkei niistä vastaamista juuri minkäänlaiseksi tehtävän vaativuutta lisääväksi tekijäksi katsotakaan. Oppiaine eli professori vastaa kuitenkin erillistä opinto-oikeutta hakevan kyselyyn, käy kirjeenvaihtoa kesäkurssia pitäneen ulkomaisen kollegan kanssa, täydentää hänen lähettämänsä tuloslistan ja laittaa pyydetyn tiedon kansliaan sekä myös yhdelle tuloksestaan huolestuneelle opiskelijalle. Pitkäaikainen kollega jäi keväällä eläkkeelle, ja osa kansainvälisistä asioista kuten yhteydenpito opettajavieraisiin siirtyi professorille. Professori on onneksi käynyt ulkomailla, joten asia sujuu kyllä ihan hyvin.

Puolenpäivän aikoihin professori käy lounaalla henkilöstöravintolassa ja syö ravitsevan lounaan. Metvurstipitsaa. Ja salaattia. Kollegoiden kanssa mietitään, miltä kaupunkikuva näyttäisi, jos ihmisillä ei olisi lemmikkeinä koiria vaan strutseja. Varmaan aika erilaiselta. Koirankopeissakin olisi katto korkeammalla.

Iltapäivällä professori muistaa olevansa tieteellisen seuran puheenjohtaja ja että hänen pitäisi seurata avustuskäytäntöjen muutoksiin liittyvää verkkoinfoa. Ennen kuin professori saa luurit päähänsä, hän kuitenkin opastaa oppiaineen uutta työntekijää ja kertoo muun muassa projektirahoituksen hakuun liittyvistä hallinnollista ja muista käytännöistä. Asia ei kuitenkaan tule hetkessä käsiteltyä, mutta professori lupaa palata siihen myöhemmin. Infon loputtua kolmen aikoihin professori hoitaa seuran pankkiasioita, valmistelee hakemusta ja kirjoittelee viestejä johtokunnan jäsenille.

Hiljaisessa rakennuksessa professorin työpäivä jatkuu vielä parin tunnin verran yliopiston yhteisten hallinnollisten asioiden parissa, sillä tulevan maanantaiaamun kokouksen papereita on vielä iso pino luettavana. Onneksi viikon varrella saapuneet gradutekstit on jo palautettu, joten nyt voi keskittyä asiakirjoihin. Listalla asiakohtia on noin 100, ja kaikkiin on tutustuttava hakijoiden oikeusturvasyistä johtuen. Professori käy tarmokkaasti läpi kirjelmiä ja vastineita, laskee ne vihdoin käsistään ja suuntaa vihellellen kohden kotia ja viikonloppua. Kauniissa kesäillassa edessä on vielä yksi professorille roolitettu tehtävä, jossa onneksi näkee nopeasti työnsä jäljen – kotipihan nurmikon leikkuu.