Professor i marinbiologi, Åbo Akademi

Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

2.5.2018

Tutkijan näkyvyys

Suosittu salanimellä kirjoittava brittidekkaristi Elly Griffiths käsittelee arkeologitohtori Ruth Gallowaystä kertovissa pääosin 2010-luvulla ilmestyneissä romaaneissaan mysteerien, rikosten, romanssien ja työssäkäyvän akateemisen yksinhuoltajaäidin ongelmien ohella myös nyky-yliopistoon liittyviä keskusteluja ja piirteitä. Kuvitteellisessa pienessä ja perifeerisessä Pohjois-Norfolkin yliopistossa työskentelevä luihin ja niiden ajoitukseen erikoistunut arkeologian lehtori Ruth kamppailee yksikössään tunnustuksesta ja arvostuksesta. Ruthin maisteriopiskelijat ovat ajanmukaisesti pääosin lukukausimaksuja maksavia ulkomaalaisia, joille räätälöidään mukavaa opetusta ja arkeologisia kenttätöitä. Teosten kuvaamat brittiläiset yliopistot kaipaavat erityisesti medianäkyvyyttä, joka toisi niille tunnustusta ja mainetta sekä runsaasti maksavia opiskelija-asiakkaita. Teossarjassa Ruthin työskentely poliisin asiantuntijana vie hänet maineeseen ja The Outcast Dead –dekkarissa jopa akateemiseksi asiantuntijaksi amerikkalaisen televisioyhtiön historiadokumentteihin, mikä ei ole laitoksen maineenkipeän johtajaprofessori Philin mieleen.

Ajatus tutkijan ja yksikön näkyvyydestä ja laajasta mediajulkisuudesta nivoo Griffithsin dekkarit eurooppalaisen ja suomalaisen yliopistomaailman arkeen. Siinä missä perustutkimukseen suuntautunut Ruth suhtautuu mielestään ansiottomaan julkisuuteensa sitä kaihtavan perinteisen akateemisen tutkijan tavoin ja haluaisi vain keskittyä tutkimukseensa, toisen tyyppistä ajattelutapaa edustava Phil suorastaan nauttisi, jos voisi nousta median ylistämäksi asiantuntijaksi. Samojen ongelmien kanssa painiskelevat niin suomalaiset professorit kuin muutkin tutkijat, joilta niin työnantaja kuin rahoittajat vaativat aina vain vahvempaa osallistumista niin perinteisen kuin sosiaalisen median peleihin. Esimerkiksi yliopistojen suurelle yleisölle tarkoitetuilla sivustoilla korostetaan valittujen huippututkijoiden kiteytettyjä näkemyksiä ennemminkin kuin puhutaan itse tutkimuksesta ja sen tuloksista. Näin tutkimus henkilöityy.

Perinteisesti media on lanseerannut asiantuntijoinaan käyttämille tutkijoille erilaisia titteleitä ja viitannut heihin vaikkapa onnellisuus-, rakkaus-, huumori- tai häpeäprofessoreina. Tämän päivän tutkijoiden tulee akateemisen asiantuntijuutensa ohella kirjoittaa vetäviä blogeja, lähetellä laajalti asiat älykkäästi kiteyttäviä tweettejä ja instragram-kuvia sekä siten luoda omaa brändiä, jonka mukaisesti laaditut tutkimushankkeet erottuvat selkeästi toisten tutkijoiden kyhäelmistä. Tutkimushankkeiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta voidaankin helposti seurata laskemalla vaikkapa niiden Twitter-tilien seuraajien määrää. Tässä tilanteessa kukin tutkija joutuu tarkastelemaan tilannetta omista lähtökohdistaan ja pohtimaan niin resurssiensa riittävyyttä kuin haluaan olla läsnä omilla kasvoillaan ja nimellään.

Lisääntyvä digitaalinen näkyvyys ja julkisuus eivät kuitenkaan aina takaa tieteellistä tai sisällöllistä asiantuntijuutta. Ahkerimmatkaan verkkokeskustelijat eivät ole eksperttejä kaikilla aloilla, saati sitten ylimpiä auktoriteetteja vaikkapa tiede- tai yliopistopolitiikassa. Näkyvyyden ja vaikuttavuuden vaatimukset kuitenkin ohjailevat niin yliopistojen ja tutkimusrahoittajien strategioita kuin myös suuren yleisön mielikuvia vaikkapa maamme tunnetuimmista ja etevimmistä tieteentekijöistä. Näkyvyyden vaatimukseen viittasi myös viikko sitten Ylen Ykkösaamussa teknologian ja humanismin välille rakennettua vastakohta-asettelua pohtinut professori Sari Kivistö. Kivistön keskustelukumppani, eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen totesi insinööritieteiden olevan tällä hetkellä julkisuutta ohjailevassa asemassa, mutta niille kaivataan vahvempaa vaihtoehtoa ja kriittisiä vaihtoehtoja. Tässä mielessä mahdollisia vaihtoehtoja voisi ajatella myös Griffithsin romaanien pohjalta, sillä niissä popularisoidaan niin arkeologiaa kuin historiantutkimusta ja korostetaan rehellisen ja aidon perustutkimuksen roolia. Tohtori Ruth Gallowayn syvällinen asiantuntemus menneisyydestä ja tavoista tutkia sitä auttaa häntä ratkaisemaan myös nykyhetken murhamysteerejä. Se myös korostaa hänen perustutkimuksensa merkityksen Phil-johtajien hallitsemassa tuloksia, uutisotsikkoja ja näkyvyyttä korostavassa nykyhetkessä. Tutkimuksen sisältö on kuitenkin kaikkein tärkein.

Muut kirjoittajat

Yhteisiä ponnisteluja tieteen hyväksi Raija PyykköTiedolla johtamista ja tahtopolitiikkaa Jaana HallamaaSopimuksen jälkeen Tarja NiemeläNo time to think (*) 1Howy JacobsProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaKun tietoa todella tarvitaan – osaamisen huoltovarmuus Markus OlinGeopolitiikan synkkä paluu 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työVivat academia, vivant professores! Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenTukea ukrainalaisille tieteentekijöille Juhani KnuutiProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbePiilossa johtosäännön takana – yliopiston johtosäännöt hämärtävät tilivelvollisuutta yliopistoissa Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraSälätyön paineessa Leevi Mentula