Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

26.3.2019

Vaalipuhetta

Vaalien lähestyessä on tullut pohdiskeltua yliopistojen ja koulutuksen viimeaikaista kehitystä ja perehdyttyä myös Professoriliiton hallitusohjelmatavoitteisiin. Pitkän leikkausjakson jälkeen puolueet lupailevat yliopistoille kuin yhdestä suusta yliopistoindeksin palauttamista ja lisäsatsauksia, jos ei aina suoraan koulutukseen ja tutkimukseen niin ainakin tutkimuspohjaiseen tuotekehitykseen. Toisaalta kodin postilaatikosta löytyneestä erään puolueen oman vaalipiirin lehdykästä huolta korkeakoulutuksesta piti vain yksittäinen ehdokas, muilla keskeisempiä olivat sinällään tärkeät hoivan, perheiden, talouden ja maaseudun kysymykset. Koska ehdokkaat edustavat valtakuntaa ja sen väestöä pienoiskoossa, vaikuttaisi viesti yliopistojen tilasta ja merkityksestä olevan jossain määrin epämääräinen monille ehdokkaille.

Onkin selvää, että Professoriliiton ja sen osastojen on jatkettava ja vahvistettava yhteyksiään poliittisten päätöksentekijöiden kanssa. Parin viime vuoden aikana osastot ovat entistä määrätietoisemmin tavanneet kansanedustajia niin eduskunnassa kuin kutsuneet heitä omiin tilaisuuksiinsa. Kehitetyllä yhteydenpidolla voi olla vain positiivisia vaikutuksia, mikä näkyy jo yhden liiton tavoitteen, yliopistoindeksin palauttamisen, päätymisenä poliittisten toimijoiden puheeseen. Vaalipiiritason ehdokkaita tenttaavien yliopistolaisten kannattaakin testata vaalikojuilla ehdokkaiden ymmärrystä korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta, jolloin niitä heikomminkin tunteva ehdokas saattaa havahtua siihen, että yliopistolaisilla on annettavanaan lähes 30 000 ääntä.

Professoriliiton hallitusohjelmatavoitteissa korostetaan rahoituksen kehittämisen ohella yliopistoyhteisön osallistumismahdollisuuksien parantamista ja tiedemyönteisyyden lisäämistä. Tavoitteet ovat ajankohtaisia ja nousevat vahvasti nyky-yliopistolaisten kokemuksista. Rahoitus- ja henkilökuntaleikkaukset ovat johtaneet työmäärän merkittävään lisääntymiseen, eikä tässä digitalisaatio ole kaikkia auttanut. Oman kokemukseni perusteella uudet järjestelmät ovat vähentäneet valmistelevan henkilökunnan tehtäviä, mutta nyt kaikki hakemukset, hyväksilukemiset ja opinnäytteet viimeisenä käsittelevä ja allekirjoittava vastuuprofessori joutuu avaamaan ja sulkemaan lukemattomia tiedostoja eri järjestelmissä päivittäin. Prosessin loppupäässä työmäärä ei ole vähentynyt vaan päinvastoin ja se on myös sitonut professoreja järjestelmiin. Myös yliopistojen uudet tehtävät kehittyvästä opinto-ohjauksesta jatkuvan oppimisen moduulien suunnitteluun ja toteuttamiseen vaatisivat lisähenkilökuntaa.

Osallistumismahdollisuuksien osalta liittojen paperissa korostetaan muun muassa yliopistokollegion roolin vahvistamista ja henkilöstön osallistamista yhteisöjen toiminnan suunnitteluun. Osin tavoitteissa on yhteneväisyyksiä muun muassa OKM:n Yliopistovisio 2030-ohjelman kanssa, mutta näkökulmissa on myös merkittävää eroa. Ministeriön visiossa korostuvat opiskelijat ja heidän hyvinvointinsa, ja ohjelman taustaraporteissa kiinnitetään runsaasti huomiota yleisiin työelämän käytänteisiin ja ongelmiin. Yliopisto- ja tutkimustyön erityispiirteet jäävät turhan harvoille maininnoille. Meille tärkeät professorien tutkimuskaudet ovatkin kadonneet yliopistoista, jos niitä on oikeasti koskaan ollutkaan, ja tavoitteen ylläpito on tärkeää.

Tieteen ja tutkimuksen arvostus, tiedemyönteisyys, on kaiken kulmakivi. Jos poliittiset päättäjät sallivat korkeakoulutettujen aivovuodon ulkomaille jatkuvan ja näkevät yliopistot vain talouden ja hyötytutkimuksen näkökulmasta, arvostusta ei ole. Yleinen puhe hyödyttömistä ja vanhanaikaisista tieteenaloista perustuu vanhentuneisiin stereotypioihin koulutusten sisällöistä ja tietämättömyyteen yliopistojen tehostuneista prosesseista. Esimerkiksi humanistisilta aloilta työllistytään mitä erilaisimpiin tehtäviin niin yrityksiin kuin kolmannella sektorille laaja-alaisen tutkinnon perustella. Yliopistojen uusittuun ulkoiseen rahoitusmalliin sisällytetty vaatimus ”koulutusta vastaavasta tehtävästä” on absurdi, jos sille ei ole kunnollista määritelmää ja seurantajärjestelmää. Tiedemyönteisyys yleisenä periaatteena kunnioittaa kaikkia tieteenaloja eikä korosta vain suoraa taloudellista hyötyä tuottavaa tuotekehittelyä tai professioita. Juhlapuheista huolimatta Suomea ei voi aina pitää tiedettä ja sivistystä korkeasti arvostavana maana – mitä mieltä Sinun ehdokkaasi on?