Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

1.10.2019

Artisti maksaa

Budjettiriihestä kuului myönteisiä uutisia. Yliopistoindeksi olisi palaamassa ja perusrahoitusta vahvistettaisiin 40 miljoonalla eurolla paikkaamaan aikaisemmin leikattua kertaluokkaa suurempaa reikää. Myönteiset uutiset loppuvat tähän. Tuo 40 miljoonaa euroa ei tule paikkaamaan yliopistojen nykyistä perusrahoitusta. Sen sijaan yliopistojen pitää lisätä elinikäistä oppimista ja tuottaa lisätutkintoja – paljon! Siis yhden yliopiston verran ja ilman erillisrahoitusta. Pahasti näyttää siltä, että luvattu parannus kääntyy heikennykseksi.

Yliopistoille tehty tarjous on kuin Kummeli TV-sarjasta. Sketsissä ohjelmatoimiston Keskinen esittää hevimiehille Speedy & Saku ”Artist band total responsipility tyyppist sopimusta, jonka ideana on se, että artisti maksaa kaiken”. Yliopistot eivät toki ole sketsin mukaisia ressukoita, mutta tarjousten sisällöt ovat yhdenmukaiset.

OKM:n rahoitus ei tule kattamaan lisätehtäviä, eivätkä elinkeinoelämä tai julkisen sektorin toimijat ole tehneet elettäkään osallistuakseen äänekkäästi vaatimansa lisäkoulutuksen rahoitukseen. Näin ollen lisätyön maksajan paikalle sovitetaan taas kerran yliopistojen työntekijät. Kysyä sopiikin, koska tämä todellinen maksaja kutsutaan tulosneuvotteluihin ja koska selvitetään yliopistotyöntekijöiden tekemän, ja sovitun työajan ylittävän, työn todellinen määrä? Maksajallahan on oikeus saada selvitys resurssien asianmukaisesta käytöstä.

Neuvottelujen pohjaksi sopii ottaa ”Kohti vakautta, vapautta ja vastuuta –  Ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi”. Sen keskeisiä ehdotuksia ovat yliopistoyhteisöstä nouseva profiloituminen, siis aito oma perusraha, sekä valmistumisasteen seuraaminen valmistumisajan sijaan. Myös tietopohjan yleinen vahvistaminen yliopistolaisten nykyisestä työn määrästä on välttämätöntä ennen uusista lisätehtävistä sopimista.

Profiloitumisen osalta nyt vallalla oleva kehitys vain kopioi yliopistot toistensa kaltaisiksi. Samat mittarit asetetaan kaikille ja pääosin yliopistoyhteisön ulkopuolelta, ja organisaatiothan tekevät mitä mittarit edellyttävät. Kaikki yliopistot ovat sidotut rahoitusmallin mukaiseen toimintaan aikana, jolloin muualla vannotaan valtavirrasta poikkeavien innovaatioiden voimaan.

Valmistumisajan osalta palaan aikaisempaan blogiini ”Myytinmurrantaa”. Palkkatyö opintojen aikana ei hidasta työelämään siirtymistä. Palkkatyö opintojen aikana on yhtä lailla arvokasta kuin työ valmistumisen jälkeenkin. Siksi on luonnollista mitata valmistumisajan sijaan sitä, kuinka moni opintonsa aloittaneista valmistuu. Tämä kiinnittää huomioin olennaiseen, eli oppimiseen, sivistymiseen ja valmistumiseen. Opiskelijoiden kehittymisen ja myöhemmän työllistymisen kannalta opiskelun aikaiset ansiotyöt ovat vain eduksi ja osaltaan tiivistävät yliopistojen sekä muun työelämän muutenkin hyvää yhteistyötä. Ja hyvinhän niin maisterit kuin tohtoritkin työllistyvät.